Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut apua terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta mielenterveyden ongelmiin?
07.04.2025 |
Minulla on diagnosoitu jo nuorena aikuisena lievä masennus ja n. kolmekymppisenä ocd. Viime syksynä romahdin niin pahasti, että pyysin päästä psykiatriselle osastolle. Edellä mainittujen lisäksi minulla on nyt yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.
Osastolla kuului ihan päivärutiineihin lenkillä käynti. Ketään sinne ei pakotettu, mutta heti kun vähänkään kynnelle kykeni, niin kovasti patisteltiin kävelylle. Hoitaja lähti siis "käyttämään" potilaita lenkillä. Ilmoitustaulut olivat täynnä vinkkejä liikunnan hyvää tuovasta vaikutuksesta mielenterveyteen, samoin terveellinen ruokavalio oli esillä useissa esitteissä. Paljon myös puhuttiin rutiineista, liikunnasta ja syömisestä. Minä kyllä uskon siihen, että kun on hyvä kunto ja syö terveellisesti, niin mielenterveys kiittää. Eikös jo muinaiset Roomalaiset uskoneet tuohon; terve sielu terveessä ruumiissa.
Nyt jälkeenpäin kun tarkastelen, niin olen jo pitkään antanut elämäntapojeni luisua huonolle tolalle. Viime syksy meni myös ihan nollaliikunnalla ja loppuvuosi lähes sängyssä maaten. Nyt syön hirveästi herkkuja, kun koko ajan on pska olo. Jonkin verran olen saanut raahattua itseäni ulos, mutta petrattavaa siinä toki on.
Tsemppaisi ehkä itseänikin, jos kuulisin kokemuksia aiheesta. Oletko saanut apuja mielenterveyteesi liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta?
Kommentit (55)
Oletko saanut apuja mielenterveyteesi liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta?
Valitettavasti en ole (masennus, ahdistuneisuus). Kokeiltu siis on. Muita hyötyjä noista olen kyllä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on helpottanut masennusta mutta se ei poistanut sitä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole ongelmia, mutta ystävälläni oli. Hän ei oikein saanut mitään aikaiseksi ja valitti vain masennusta ja väsymystä. Rupesin aina lenkille lähtiessä hakemaan häntäkin ulos kävelylle. Lopulta hän lähti. Kun vuosi oli lenkkeilty, hän oli ihan eri ihminen. Ei ollut enää masentunut, eikä väsynyt. Alkoi myös tekemään itse ruokaa ja innostui terveellisistä elämäntavoista. Sanoisin että auttaa todella paljon. Ne, jotka väittävät muuta eivät liiku, eivätkä syö terveellisesti.
Masennuksen pitäisi parantua tuossa ajassa ihan spontaanistikin (6-8kk).
Mikä näiden "liiku masennuksesi pois"- aloitusten motiivi on? Oikeuttaa terveydenhuollosta leikkaaminen, koska sitä ei tarvita: kaikki vaan lenkkeilemään ja porkkanaa huuleen?
No, en ruuasta, mutta hammastykseni on ollut suuri, kun lisäravinne tryptofaani nosti syvästä masennuksesta naureskelemaan. Nyt en siitä ikinä luovu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä näiden "liiku masennuksesi pois"- aloitusten motiivi on? Oikeuttaa terveydenhuollosta leikkaaminen, koska sitä ei tarvita: kaikki vaan lenkkeilemään ja porkkanaa huuleen?
Ihmisten auttaminen. Kun näistä on niin paljon apua.
Vierailija kirjoitti:
Mikä näiden "liiku masennuksesi pois"- aloitusten motiivi on? Oikeuttaa terveydenhuollosta leikkaaminen, koska sitä ei tarvita: kaikki vaan lenkkeilemään ja porkkanaa huuleen?
Niinpä, ei auttanut mulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni se menee niin, että masentuneena ei jaksa liikkua ja tekee mieli herkkuja, että voisi saada edes jostain mielihyvää. Kuitenkin voi masentua, vaikka söisi terveellisesti ja harrastaisi liikuntaa. Näin omasta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä näiden "liiku masennuksesi pois"- aloitusten motiivi on? Oikeuttaa terveydenhuollosta leikkaaminen, koska sitä ei tarvita: kaikki vaan lenkkeilemään ja porkkanaa huuleen?
Se, että joillekin on oikeasti toiminut? Se, että halutaan jakaa hyvinvointia ja paranemista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Luulen että pääosin tuo on myytti joka johtuu siitä, että kun ihminen alkaa vähän toipua, hän jaksaa alkaa kiinnittää huomiota liikuntaan ja ruokavalioon, ja sitten tulee tunne että toipuminen johtui niistä. Mutta se toipuminen olisi luultavasti edennyt ilmankin, niin kuin se alkoikin ehkä itsestään.
Itse ainakaan en pystynyt syvimmän masennuksen aikana kuin makaamaan ja odottamaan kuolemaa. Sitten kun masennus alkoi, ihan itsestään, mennä ohi, jossain vaiheessa teki mieli lähteä ulkomaailmaanin taas, ostaa kunnon ruokaa, alkaa lenkkeillä. Mutta mulla se oli toipumisen seuraus, ei syy.
No minulla kyllä auttoi ihan vain liikunta. Aluksi itkin kävelyillä. Välillä huomasin että loppumatkasta tuli parempi fiilis. Kunnon kasvaessa aloin juosta ja purin agressioni juoksuun. Jonkin ajan kuluttua juoksulenkki toimi kun alkoi mieli laskea. Juurikin yöunet paranivat ja virkeys lisääntyi sitä myöten. Aloin laittaa tavoitteita joiden saavuttaminen toi onnistumisia. Välillä pidin mätäpäiviä eli vain olin ja huomasin miten raskaaksi olo kävi joten lähdin taas liikkeelle.
Lähtötilanne oli se että söin paljon en liikkunut yhtään ja itkin jokapäivä. Heräsin öisin ahdistukseen ym. En hakenut ammattiapua.
Jonkun verran joo. Liikun 5-10h viikossa, juoksua jne. Ruokavalion myös laitoin kondikseen, nukun säännöllisesti, en polta tai juo tai narkkaa. Elän kuin nunna :) Näillä spekseillä vaikea masennus vaihtunut kohtalaiseksi. Toimintakykyä silti tosi rajallisesti ja sairaseläkkeellä. Ei se siis välttämättä paranna, mutta auttaa ainakin vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä näiden "liiku masennuksesi pois"- aloitusten motiivi on? Oikeuttaa terveydenhuollosta leikkaaminen, koska sitä ei tarvita: kaikki vaan lenkkeilemään ja porkkanaa huuleen?
No ei missään nimessä! Mikä ihme sai sinut ajattelemaan noin?? Miksi minä, joka tarvitsen terveydenhuollon apua ongelmiini, toivoisin leikkauksia? Leikkauksia kuitenkin on tullut ja tulee jatkuvasti lisää, joten minun on pakko yrittää etsiä apuja ja hakea keinoja, että pysyisin terveempänä, koska minulta viedään koko ajan terveydenhuollon apua vaikeammin saavutettavaksi ja kokonaan pois ulottuvilta.
Kyllä vaikuttaa ja erityisesti verensokerin ja hormonien heittely. Serotoniini muodostuu pitkälti suolessa, nälkä aiheuttaa kiukkua ja apaattisuutta, jne.
Mutta ymmärrä, että jos toistelet itsellesi sairaus- ja pahoinvointisanastoa, ylläpidät itse aktiivisesti sairautta. Jos haluaisit tervehtyä, niin sinun pitäisi käytännössä jättää tuo kaikki taaksesi ja aivopestä itsesi uskomaan, että olet terve, terve, terve... ja sen jälkeen jättää koko aihe taaksesi, koska terve ihminen ei myöskään hoe olevansa terve, vaan yksinkertaisesti elää.
Sitten on lisäksi vino pino primitiivisellä tasolla vaikuttavia mielihyvän aiheuttajia. Lämpö, linnunlaulu, miellyttävät tuoksut. Samalla tavalla kuin pelästyt vaistonvaraisesti hämähäkkiä, tietyt elementit luonnossa rentouttavat sinua. Rauhallinen käyskentely rentouttaa. Auringonvalo vapauttaa kaikkia mielihyvähormoneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni se menee niin, että masentuneena ei jaksa liikkua ja tekee mieli herkkuja, että voisi saada edes jostain mielihyvää. Kuitenkin voi masentua, vaikka söisi terveellisesti ja harrastaisi liikuntaa. Näin omasta kokemuksesta.
Negatiivinen selg talk ja sairauspuhe ylläpitävät sairautta. Ajatuksistaan on pidettävä huolta niinkuin kunnostaankin. Jeesus sanoo, "take your thoughts captive and make them obedient to christ". No, vaihtoehtoisesti voi vaan näyttää ovea negatiivisille ajatuksille ja alkaa toistelemaan positiivisia.
Pakkopositiivisuutta pidetään toksisena, mutta tosiasiassa kyse on samanlaisesta asiasta kuin kunto. Se kohoaa tekemällä, inspiroituneena tai väkisin. Jos ei ole inspiraatiota, voi tehdä vähän hitaammin. Maratoonin sijaan kävellä 5min. Tästä tulee hyvä olo, lihakset aktivoituvat ja hermosto tottuu liikuntaan.
Positiivisuus toimii samalla tavalla. Pikkuhiljaa nitistätte ne negatiiviset ja sairaus-ajatukset.
"Olen ihan paska en tehnyt tänäänkään mitään." -> "Huh miten ihanaa että meillä on yhteiskunta, missä saan omaan tahtiin harjoitella elämistä ja olemista. Tänään paistoi aurinkokin. Juoksevaa vettä on loputtomasti. Jaksoin tänään käydä 5min kävelylenkillä. Join litran vettä ja söin terveellisen aterian."
Liikunta ja terveellinen ruokavalio on EHDOTTOMASTI tärkein kulmakivi mielenterveyden ongelmien hallitsemisessa. Mulla kaksisuuntainen, paniikkihäiriö, vakava masennus, rusentava ahdistus jne. Osastolla kävin kun elämänhallinta horjui huonon ihmissuhteen jäljiltä. Olen lihonut vuodessa todella paljon, sillä kehä ruokkii itseään: Menee vähän elämänhalu niin et liiku ja syöt skeidaa -> fyysinen huonovointusuus saa mielen matalammaksi -> et liiku ja syöt skeidaa. Siitä noidankehästä irti riuhtominen on ehdottomasti se asia joka pelastaa, ja auttaa tulevaisuudessakin siinä itse tasapainon hallinnassa.
Vuosia sitten sain tämän ajatuksen joltain psykiatrilta jolla oli itsellään yhtä vakavasti oireileva bipo. Hän lopulta, vuosien osastokierteiden ja muun sälän jälkeen kieltäytyi silloin olemassa olevista "hoidoista" ja kehitti aivoystävällisen ruokavalion ja alkoi liikkua säännöllisesti. Häntä haastateltiin Stephen Fryn dokumentissa aiheesta. On muuten valtavan hyvä dokkari, vaikka tosiaan melkein 20 vuotta vanha. Sen nimi on The Secret Life Of The Manic Depressive, ja ainakin aikanaan löytyi youtubesta.
https://yesthissongisaboutyou.blogspot.com/