Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, joilla on kehonkuvan häiriö?
07.04.2025 |
Mä olen sairastanut tätä siitä lähtien, kun murrosikä alkoi, yli 30 vuotta siis. Näen kehoni ja kasvoni aivan poikkeuksellisen rumina vaikka jossain sisimmässäni tiedän, etten ole ruma ollenkaan.
Pahimpina päivinä en pysty poistumaan kotoa, kun olen jostain kuvakulmasta näyttänytkin taas ihan järkyttävältä. Suurimmat kompleksit mulla on takapuolesta, rinnoista, selän ja kaulan jättimäisestä pituudesta ja heikosta leuasta.
Vältän käyttämästä vaatteita, joissa takapuolen littanuus ja kapeus on näkyvillä. Enkä istu penkeillä, joissa selän pituus korostuu (selkänojattomat baarijakkarat pahimpia). Hiuksia pidän aina auki, ettei kukaan näe kaulaani tai rumaa sivuprofiiliani. Muiden ottamat valokuvat on kauhun paikka, en koskaan halua olla kuvattavana ja jos on pakko olla, niin en missään tapauksessa halua nähdä niitä kuvia. Muussa tapauksessa edessä on aivan hirveä kauhu, häpeä ja itseinho siitä miten kauhealta näytän. Jne.
Löytyykö täältä vertaistukea?
Kommentit (48)
Mulla on. Näen itseni ainakin lihavampana kuin olen, ehkä rumempanakin. Vähän vaikea sanoa, kun näytän tuoreissa kuvissakin väärältä. Tätä on ollut varmaan parikymmentä vuotta.
Yllätyin, kun katsoin vuoden alussa lukion luokkakuvaani enkä ollutkaan siinä ruma vaan ihan tavallisen näköinen ja jopa söpö.. Aikaisemmin olin nähnyt tuon kuvankin väärin, eli muut oli nättejä ja minä ruma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on. Näen itseni ainakin lihavampana kuin olen, ehkä rumempanakin. Vähän vaikea sanoa, kun näytän tuoreissa kuvissakin väärältä. Tätä on ollut varmaan parikymmentä vuotta.
Yllätyin, kun katsoin vuoden alussa lukion luokkakuvaani enkä ollutkaan siinä ruma vaan ihan tavallisen näköinen ja jopa söpö.. Aikaisemmin olin nähnyt tuon kuvankin väärin, eli muut oli nättejä ja minä ruma.
Mä taas ajattelen olevani liian laiha ja täysin muodoton, kun olen saanut kuulla niin paljon haukkuja poikamaisuudesta jne. Edelleen siis näen itseni ihan hirveänä tikkuna vaikka lantionympäryskin on lähemmäs metrin ja vyötärö 30 cm kapeampi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on. Näen itseni ainakin lihavampana kuin olen, ehkä rumempanakin. Vähän vaikea sanoa, kun näytän tuoreissa kuvissakin väärältä. Tätä on ollut varmaan parikymmentä vuotta.
Yllätyin, kun katsoin vuoden alussa lukion luokkakuvaani enkä ollutkaan siinä ruma vaan ihan tavallisen näköinen ja jopa söpö.. Aikaisemmin olin nähnyt tuon kuvankin väärin, eli muut oli nättejä ja minä ruma.
Mä taas ajattelen olevani liian laiha ja täysin muodoton, kun olen saanut kuulla niin paljon haukkuja poikamaisuudesta jne. Edelleen siis näen itseni ihan hirveänä tikkuna vaikka lantionympäryskin on lähemmäs metrin ja vyötärö 30 cm kapeampi.
Ap
Onko sullakin vaikeuksia hankkia vaatteita? Olen kokoa M ja kun näen koon M-vaaatteita, ne näyttää aivan liian pieniltä mulle. Otan siis kaupoissa sovitukseen kokoa XL tai isompia, ja ne ei tietenkään sovi, sitten pitää hakea pienempää ja pienempää. Sama on kotona. Vaatteet näyttää aivan liian pieniltä enkä ymmärrä, miten ne muka mahtuu päälle.
Olen pahoillani, että sua on haukuttu. Ei sun laihuudessa ollut mitään vikaa, eikä ole sun kropassasi nytkään.
Täällä! Olen inhonnut kasvojani 19 vuotta. En ole päässyt työelämään, koska en halua liikkua kodin ulkopuolella rumuuteni vuoksi. Itsemurha on jatkuvasti mielessä. Kaikki rahat menee ulkonäön peittelyyn.
Itellä on kehonkuva vääristynyt ihan toiseen suuntaan. Ylipainoa on 40kg mutta silti oma keho tuntuu ja näyttää (omaan silmään) samalta kuin normipainoisena.
Elän yhä yhtä aktiivista elämää, joten on vaikea käsittää se miten paljon isompi olen, koska ei tunnu siltä. Ylimääräinen rasvakin on jakautunut niin tasaisesti, että vain suoraa vertaamalla voin nähdä eron.
Typerältähän se tuntuu kun kuvittelen olevani ihan normaalin näköinen, vaikka olenkin vaan himoläski :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itellä on kehonkuva vääristynyt ihan toiseen suuntaan. Ylipainoa on 40kg mutta silti oma keho tuntuu ja näyttää (omaan silmään) samalta kuin normipainoisena.
Elän yhä yhtä aktiivista elämää, joten on vaikea käsittää se miten paljon isompi olen, koska ei tunnu siltä. Ylimääräinen rasvakin on jakautunut niin tasaisesti, että vain suoraa vertaamalla voin nähdä eron.
Typerältähän se tuntuu kun kuvittelen olevani ihan normaalin näköinen, vaikka olenkin vaan himoläski :D
Onneksi sulla on noin päin ja olet tyytyväinen mielikuvaasi itsestäsi. Sun ei tarvi hävetä ja piilotella itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on. Näen itseni ainakin lihavampana kuin olen, ehkä rumempanakin. Vähän vaikea sanoa, kun näytän tuoreissa kuvissakin väärältä. Tätä on ollut varmaan parikymmentä vuotta.
Yllätyin, kun katsoin vuoden alussa lukion luokkakuvaani enkä ollutkaan siinä ruma vaan ihan tavallisen näköinen ja jopa söpö.. Aikaisemmin olin nähnyt tuon kuvankin väärin, eli muut oli nättejä ja minä ruma.
Mä taas ajattelen olevani liian laiha ja täysin muodoton, kun olen saanut kuulla niin paljon haukkuja poikamaisuudesta jne. Edelleen siis näen itseni ihan hirveänä tikkuna vaikka lantionympäryskin on lähemmäs metrin ja vyötärö 30 cm kapeampi.
Ap
Onko sullakin vaikeuksia hankkia vaatteita? Olen kokoa M ja kun näen koon M-vaaatteita, ne näyttää aivan liian pieniltä mulle. Otan siis kaupoi
On vaikeuksia hankkia vaatteita, kun harvoin löytää sellaisia, jotka istuvat hyvin. Housut on kaikkein vaikein ja niissä tulee ihan pienistäkin jutuista "hyi hlvetti miten kauheelta näyttää" -efekti. Ja silti aina syytän oman kroppani rumuutta, kun vaatteet ei näytä hyvältä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä epäilen että mulla on joku käänteinen versio tosta. En ole koskaan vihannut mitään osaa kropastani, vaan ollut tosi tyytyväinen. Painokin on noussut melkein 10kg vuosien varrella, mutta silti näen peilistä vain kauniin vartalon, enkä edes keksi mitä muuttaisin jos voisin! Eli jotenkin näen itseni aina paremmassa valossa kuin mikä on todellisuus?
Vierailija kirjoitti:
Mä epäilen että mulla on joku käänteinen versio tosta. En ole koskaan vihannut mitään osaa kropastani, vaan ollut tosi tyytyväinen. Painokin on noussut melkein 10kg vuosien varrella, mutta silti näen peilistä vain kauniin vartalon, enkä edes keksi mitä muuttaisin jos voisin! Eli jotenkin näen itseni aina paremmassa valossa kuin mikä on todellisuus?
Tuntuu siltä että tämä on av-kansan parissa yleinen ilmiö. Ja muutenkin yhteiskunnassa, lihavia on alettu ihannoimaan ja väitetään, että kauneutta on monenlaista, vaikka se on ihan pelkkää puppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä epäilen että mulla on joku käänteinen versio tosta. En ole koskaan vihannut mitään osaa kropastani, vaan ollut tosi tyytyväinen. Painokin on noussut melkein 10kg vuosien varrella, mutta silti näen peilistä vain kauniin vartalon, enkä edes keksi mitä muuttaisin jos voisin! Eli jotenkin näen itseni aina paremmassa valossa kuin mikä on todellisuus?
Tuntuu siltä että tämä on av-kansan parissa yleinen ilmiö. Ja muutenkin yhteiskunnassa, lihavia on alettu ihannoimaan ja väitetään, että kauneutta on monenlaista, vaikka se on ihan pelkkää puppua.
No siis mä olen kyllä ihan normaalipainoinen, mutta mitä uimahallin saunassa näen isompiakin naisia, niin tosi kauniita moni. Eikö se ole enemmän symmetriasta kuin koosta kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä epäilen että mulla on joku käänteinen versio tosta. En ole koskaan vihannut mitään osaa kropastani, vaan ollut tosi tyytyväinen. Painokin on noussut melkein 10kg vuosien varrella, mutta silti näen peilistä vain kauniin vartalon, enkä edes keksi mitä muuttaisin jos voisin! Eli jotenkin näen itseni aina paremmassa valossa kuin mikä on todellisuus?
Tuntuu siltä että tämä on av-kansan parissa yleinen ilmiö. Ja muutenkin yhteiskunnassa, lihavia on alettu ihannoimaan ja väitetään, että kauneutta on monenlaista, vaikka se on ihan pelkkää puppua.
No siis mä olen kyllä ihan normaalipainoinen, mutta mitä uimahallin saunassa näen isompiakin naisia, niin tosi kauniita moni. Eikö se ole enemmän symmetriasta kuin koosta kiinni?
On. Ja mulla nimenomaan on päin helvettiä kehon mittasuhteet.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, näen itseni välillä 2/10 hirviönä mutta 3 eri naista joiden kanssa oli yhden yön juttu kehuivat kasvonpiirteitä ja ihoa. Ja nuo naiset itse olivat hyvännäköisiä.
En tiedä onko minulla psykoosi vai miksi näen peilikuvani niin järkyttävän paskana.
En osaa samaistua, koska en ole pinnallinen ulkonäkökeskeinen narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on toisin päin. Painan 120 kg, mutta koen olevani ihan kivan näköinen kuten nuorena. Välillä jopa hymyilen flirttailevasti miehille, ja ihmettelen kun ei oikein tule vastakaikua. Kuvista sitten välillä paljastuu, että olen ihan järkyn näköinen leveä kuljetus ja naamakin on pelkkää löllöä läskiä, mutta silti heti kun lopetan kuvan katsomisen, niin olen mielestäni ihan kivan näköinen ihminen ja olen tyytyväinen ulkonäkööni.
Ibs aiheuttaa, tai sitte ibs tuli siitä
Vähän eri ongelma, mutta minä puhtaasti vain vihaan ulkonäköäni. En pääse yli siitä, etten ole enää alipainoinen. Pian on tulossa luuntiheysmittaus (minulla on todennäköisesti osteoporoosi), ja sitä varten täytyisi ilmeisesti käydä vaa'alla. En halua tietää, miten paljon painan. Vihaan itseäni siinä määrin, etten oikeastaan haluaisi enää elää tällaisen häpeän kanssa.
Hassua on se, etten käsitä omaa turhamaisuuttani. Olen kuitenkin päälle kolmekymppinen filosofian tohtori. Luulisi muiden asioiden ajavan ohi.
Mä oon mikä oon, en muuksi voi tulla, ei muu parempaa oisi mulla. Rauhoittukaa...
...pitäis niinku arvostaa itseään...
Minä en ymmärrä ollenkaan olevani 20 kiloa lihavampi kuin 15 vuotta sitten. Lisäksi en käsitä, kuka harmaa noita-akka katsoo peilistä vastaan, kun en ole henkisesti lainkaan harmaantunut.
Ajattelen et nuo on sinun ajatuksissa täyttä totta ja rajoittaa elämääsi.
Toivon et koet vapauden ja pystyisit elämään täysin omana itsenäsi, juuri sellaisena kuin olet, hyväksyt itsesi omana ihanana itsenäsi.
Ei rumaa ihmistä ole olemassa, olemme vain erinäköisiä, mallisia, kokoisia ja näköisiä.
Et varmasti ole asian kanssa yksin, uskon et kaikilla on jonkunlainen kohta itsessään jota peittelee tms.Olen sitä mieltä et kenenkään ei silti niin tarvisi tehdä.
Kaikkea hyvää sinulle!