Lokkeiluteema
Muutin aikoinaan isoon asuntoon yksin Helsinkiin aivan loistavalle paikalle mistä oli lyhyt kävelymatka kaikkiin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Asunnossa oli parikin huonetta tyhjillään. Tietysti äitini levitti tämän uuden kodin ilosanomaa kaikille mahdollisille suvun jäsenille joka suuntaan ja ei mennyt kauan kun puhelimeni alkoi soimaan. Kaikki serkun, kummin kaimat ja muut, joista ei ollut vuosiin kuulunut mitään ottivat yhteyttä ja tietysti majapaikkaa vailla. Matkalle lähtijät, inter raililta tulijat, Helsinki turistit yms muut huomasivat miten mukava olisi tavata. Tuohon aikaan ei kännyköitä ollut, lankapuhelimeen vastattiin kun se soi. Loppuhan siitä oli tehtävä, kun puheluita alkoi tulla rautatieasemaltakin että tultiin nyt Helsinkiin, saako tulla yöksi.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Jos asuu äidin omistamassa asunnossa, on vähän niin kuin velvollinen majoittamaan äidin (ja sinun) sukulaisia.
Olet typerys, missä kohdin sanotaan että asunto on äidin?
Vierailija kirjoitti:
Jos asuu äidin omistamassa asunnossa, on vähän niin kuin velvollinen majoittamaan äidin (ja sinun) sukulaisia.
Ei hän sanonut asunnon olevan äidin, käsitin että ap ihan oman asunnon hommasi. Ikävää tuommoinen lieveilmiö sukulaisten taholta saada yöpaikkaa, menisivät hostelliin. Keksi joku tekosyy että tapaatte kaupungilla vain.
Aika ennen kännyköitä oli kamalaa. Kun tuli numeronäyttölaite, se helpotti elämää hurjasti. Mutta mites ap nyt?
Jos asuu äidin omistamassa asunnossa, on vähän niin kuin velvollinen majoittamaan äidin (ja sinun) sukulaisia.