Minusta pettäminen pitää pystyä antamaan anteeksi ja jatkamaan yhdessäeloa jos suhteessa ei mitään muuta erityistä piile

Ihan naurettavaa väittää, että pettää vahingossa! Pettäjä voisi ennen pettämistään ajatella, millaista tuskaa on aiheuttamassa perheelleen. Jos sitten vielä tahtoo pettää, voisi samantien ensin jättää puolisonsa ja mennä sinkkuna panemaan ketä ikinä tahtoo! Typerää hajottaa perheitä aikuisen itsekkäiden halujen ja " rakastumisten" takia.

Sinun kirjoituksesi perusteella kaikki voisivat tehdä mitä tahtovat, ja olettaa sitten että toisen on annettava anteeksi. Selvennä minulle, mitä tarkoittaa hairahdus?

Olen jutellut muutamien pettäjien kanssa, ja kaikilla on sama tarina; pettämisestä tuli hairahdus vasta, kun kävi selville ettei se uusikaan kumppani ole niin erikoinen kun aluksi omassa mielessään kuvitteli. Ei siis ollut vahinko/kaduttanut se, että petti, vaan se, että petoskumppani ei sitten täyttänytkään niitä toiveita.

Vierailija:

ihan naurettavaa pistää pillit pussiin jonkun satunnaisen harha-askeleen takia oli se sitten miehen tai naisen tekemä. Voisi ajatella enemmän lapsia ja sitä miten ero heihin vaikuttaa. aikuisten lapsellisuuden vuoksi koko elämä heilahtaa ympäri.

Ja tällä en tarkoita mitään järjestelmällistä pettämistä, mutta jos kyseessä on vain ns. hairahdus, niin pitäisi otta järki käteen eikä heti takki levällään lähteä hajoittamaan lasten kotia.

Nimittäin jos et ole joutunut petetyksi, kannattaa tuskin täällä revitellä ajatuksiaan siitä miten siihen tulisi suhtautua. Mutta jos olet, hienoa jos olet pystynyt antamaan anteeksi ja elämään etiäpäin.

mutta me ollaan erilaisia kuitenkin kaikki, ja se pettäminen voi jäädä kaihertamaan petettyä osapuolta tosi pahasti. Mutta suosittelisin ainakin kovaa yritystä, jos molemmat osapuolet on valmiita tekemään töitä tilanteen korjaamiseksi. Harvemmin pettämistä " vaan sattuu" , vaan alla on useimmiten muita ongelmia, ja pettäminen on vaan oire niistä.

En vain pysty uskomaan, että sinua olisi koskaan petetty, joten ehkä on parempi, ettet puhu asioista, joista et tiedä tuon taivaallista.

olen aiemmassa suhteessani joutunut petetyksi. Siihen ei liittomme päättynyt vaan ihan muuhun syyhyn. Tosiaan onneksi meillä ei ollut lapsia.



Nyt kun on lapsia, niin vielä vähemmän keksin syitä miksi pitäisi repiä perhe kertalaakista hajalle. Minusta on äärimmäisen itsekäs teko heti laittaa pillit pussiin, kun on lapsiakin joita pitäisi ajatella. Ok, toki pitäisi pettäjänkin ajatella, mutta minusta molempien pitäisi kasvaa asian yli ja opetella kantamaan vastuu lapsista.

siihen. Luottamus menetetään vain kerran. Näin se vain on.

miski teit MINULLe, MINÄ kärsin...



Ajatelkaa LAPSIANNE sen sijaan että pyörisitte surkeudessanne napanne ympärillä.



ap

ei ole surkeaa, hyvä ja toimiva liitto, jossa on tärkeää rakkaus ja luottamus.







8

Vierailija:

miski teit MINULLe, MINÄ kärsin...

Ajatelkaa LAPSIANNE sen sijaan että pyörisitte surkeudessanne napanne ympärillä.

ap

Siltä nimittäin vaikuttaa...Vaikuttaa myös siltä, että sulla on nyt omassa elämässä jotain pahasti vialla. Kaipaatko ehkä tukea omaan ratkaisuusi?

Lapsetkin kärsivät, jos parisuhde on huono ja huonoksi se varmasti menee, jos toinen pettää. Pettäjä on se, joka ajattelee vain minä, minä, minä jne. Mutta hei: jos haluat ap antaa anteeksi, niin anna minun puolestani. Minä en missään tapauksessa aio antaa, jos mieheni joskus toisesta naisesta käryää.

On turha vouhkata, että se on kerrasta poikki, jos ei koskaan ole sitä kokenut. Täällä moni JSSAP-tyyppi on sitä mieltä, että ap ei saa noin puhua, jos ei ole petetyksi tullut. Ja kuitenkin, uskollisen miehen kanssa elävät saavat kyllä kertoa, miten tulee toimia....

Minä petin miestäni 12v. sitten. Se oli typerää, en oikeastaan itsekään tiedä, miksi niin tein, mutta ei se vahinko kyllä ollut. Vahinko on se, jos liukastut kadulla, mutta en ole koskaan kuullut, että siinä rytäkässä kenelläkään olisi mela mekkoon vilahtanut.

Mieheni onnekseni pystyi antamaan anteeksi, unohtamisesta en tiedä. Minä en ainakaan pysty mokaani koskaan unohtamaan, vaikka anteeksi olen itselleni antanutkin. Suhteemme on hyvä ja luottamuksellinen, tietysti sen luottamuksen rakentuminen kesti aikansa.

että aivan liian usein vain jäädään ajattelemaan että miksi teit tämän minulle eikä nähdä asiaa laajemmalta kantilta. Teko ei ole oikeutettu tietenkään, mutta kaikki pisteet miehellesi. Teillä lapset ovat saaneet ehjän kodin huolimatta vanhempien toilailuista. Se on juuri sitä aikuisuutta!



ap

Olen itse pettänyt lapsettomana aiemmissa suhteissani joten tiedän hyvin, miten helposti se käy - ja kyllä, voi käydä vaikka sitä omaansa rakastaiskin, ei se ole niin mustavalkoista vaikka moni niin haluais uskotellakin. Perheellisen ihmisen vieraissa käynti on minusta rikoksena vähintään 2 kertaa pahempi kuin lapsettoman, koska siinä aiheutetaan pahimmassa tapauksessa suurta kärsimystä paitsi puolisolle, myös lapsille. Nykyään ymmärrän ap:nkin edustamaa kantaa ja voisin kuvitela, että itse jossain tilanteessa antaisin miehelleni anteeksi yhden kerran hairahduksen (en pitkää suhdetta). Minusta on kuitenkin todella typerää lähteä arvostelemaan kenenkään ratkaisuja. Joku voi antaa anteeksi ja jatkaa suhdetta tekemättä siitä helvettiä, joku toinen ei voi, koska ei enää pysty luottamaan toiseen pätkääkään. Riitainen parisuhde on huono koti lapsille.

Niin joka ainoa suhde päättyisi jossain vaiheessa. Olen ihan varma, että jokaisessa parisuhteessa tulee petetyksi joko henkisesti tai fyysisesti. Kaikki ei vain jää siitä kiinni. MInua on petetty, anteeksi voin antaa mutta en unohda. Ja se kyllä vaikuttaa parisuhteeseen aina. Silti en eroa.