Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä hypomania tuntuu?
06.04.2025 |
Olen nyt muutaman päivän saanut epänormaalin paljon asioita aikaiseksi, ajatus kulkee 100 km/h, ei tunnu väsyttävän yhtään, ja olen epäilyttävän yltiöoptimistinen joka asiasta. Nauran ja puhun enemmän kuin normaalisti. Teen pikavauhtia asioita joita olen lykännyt kuukausikaupalla.
Sinänsä olisi tosi kiva jos elämä olisi tästä lähtien näin sujuvaa, mutta takaraivossa on pieni pelko, että mitä jos tämä onkin epänormaalia. Tuntuuko hypomania noin "kivalta", vai onko siinä yleensä muitakin oireita joita minulla ei ole? En esim. ole mitenkään sekava, vaan pikemminkin ajatus kulkee kirkkaammin kuin normaalisti, vaikkakin tosi nopeaa vauhtia.
Kommentit (18)
Aikalailla tuolta. Nukutko vähemmän mutta silti ei väsytä, unohdatko syödä? Tämä vuodenaika triggeröi hypomanian helposti, kun valon määrä räjähtää kehoon. Kannattaa käydä lääkärissä, ettei mene maniaan asti, siitä kestää vuosia toipua normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla tuolta. Nukutko vähemmän mutta silti ei väsytä, unohdatko syödä? Tämä vuodenaika triggeröi hypomanian helposti, kun valon määrä räjähtää kehoon. Kannattaa käydä lääkärissä, ettei mene maniaan asti, siitä kestää vuosia toipua normaaliksi.
Lisään vielä, että se tuntuu alkuun ihan vaan tosi hyvältä. Se alkaa tuntua pahalta jokusen viikon tai kuukauden päästä, kun kroppa on ihan täysin loppuunpalanut, mutta mieli painaa yhä vauhdilla. Silloin voi alkaa tulla itsetuhoisuutta, joka on vauhdeissa tosi vaarallista, kun on impulsiivinen ja välinpitämätön.
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla tuolta. Nukutko vähemmän mutta silti ei väsytä, unohdatko syödä? Tämä vuodenaika triggeröi hypomanian helposti, kun valon määrä räjähtää kehoon. Kannattaa käydä lääkärissä, ettei mene maniaan asti, siitä kestää vuosia toipua normaaliksi.
En unohda syödä, mutta nukun kyllä tavallista huonommin, muttei silti väsytä yhtään.
Paljon kiitoksia vastauksesta, vaikka vähän harmittaakin, että tästä siis tosiaan pitää olla huolissaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla tuolta. Nukutko vähemmän mutta silti ei väsytä, unohdatko syödä? Tämä vuodenaika triggeröi hypomanian helposti, kun valon määrä räjähtää kehoon. Kannattaa käydä lääkärissä, ettei mene maniaan asti, siitä kestää vuosia toipua normaaliksi.
Lisään vielä, että se tuntuu alkuun ihan vaan tosi hyvältä. Se alkaa tuntua pahalta jokusen viikon tai kuukauden päästä, kun kroppa on ihan täysin loppuunpalanut, mutta mieli painaa yhä vauhdilla. Silloin voi alkaa tulla itsetuhoisuutta, joka on vauhdeissa tosi vaarallista, kun on impulsiivinen ja välinpitämätön.
Apua - voiko se tosiaan kestää viikkoja tai kuukausia? Minulla on tosiaan vasta muutaman päivän kestänyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla tuolta. Nukutko vähemmän mutta silti ei väsytä, unohdatko syödä? Tämä vuodenaika triggeröi hypomanian helposti, kun valon määrä räjähtää kehoon. Kannattaa käydä lääkärissä, ettei mene maniaan asti, siitä kestää vuosia toipua normaaliksi.
En unohda syödä, mutta nukun kyllä tavallista huonommin, muttei silti väsytä yhtään.
Paljon kiitoksia vastauksesta, vaikka vähän harmittaakin, että tästä siis tosiaan pitää olla huolissaan!
Kannattaa pitää tarkasti silmällä. On kyllä ikävä sairaus, kun kerrankin tuntee itsensä hyväksi, aikaansaavaksi ja itsevarmaksi, niin se onkin sairautta ja siitä pitää koittaa päästä eroon. Maanisuus tuhoaa harmaata ainetta aivoista, eli hoitamattomana voi tulla peruuttamattomia muutoksia aivoihin. Puhumattakaan siitä, että lipsahtaisi psykoosin puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaista se on, ootko käyttänyt jotain lääkkeitä tai päihteitä, voi myös johtua sellaisesta...
Mun hypomania oireilee juuri noin, unen määrä ei kylläkään vähene enää (olen 42v), vaikka usein se väheni nuorempana.
Ehkä itse ottaisin yhteyttä työterveyteen ja pyytäisin, että seurailevat. Tämä senkin vuoksi, että pääset pikana hoidon piiriin jos niin kävisi.
Jos sulla on joku tosi luotettava läheinen niin sovi myös hänen kanssaan, että milloin pitää puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla tuolta. Nukutko vähemmän mutta silti ei väsytä, unohdatko syödä? Tämä vuodenaika triggeröi hypomanian helposti, kun valon määrä räjähtää kehoon. Kannattaa käydä lääkärissä, ettei mene maniaan asti, siitä kestää vuosia toipua normaaliksi.
Lisään vielä, että se tuntuu alkuun ihan vaan tosi hyvältä. Se alkaa tuntua pahalta jokusen viikon tai kuukauden päästä, kun kroppa on ihan täysin loppuunpalanut, mutta mieli painaa yhä vauhdilla. Silloin voi alkaa tulla itsetuhoisuutta, joka on vauhdeissa tosi vaarallista, kun on impulsiivinen ja välinpitämätön.
Apua - voiko se tosiaan kestää viikkoja tai kuukausia? Minulla on tosiaan vasta muutaman päivän kestänyt!
Voi kestää. Minulla kesti pahimmillaan melkein puoli vuotta, ja se päättyikin vasta im-yritykseen, kun en saanut nukuttua lopulta silmäystäkään ja aloin kuulla ääniä ja tuntea kosketuksia, enkä ollut ihan varma olinko hereillä vai nukuinko. Olin siis aivan kuutamolla enkä muista siitä ajasta juuri mitään. Menin suljetun kautta pitkälle sairaslomalle ja hiljalleen takaisin normaalielämään. Nyt olen ollut remissiossa yli vuosikymmenen.
Saisitko jo ensi yöksi Ketipinorin? Jo viikon verran tabletti/yö voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla tuolta. Nukutko vähemmän mutta silti ei väsytä, unohdatko syödä? Tämä vuodenaika triggeröi hypomanian helposti, kun valon määrä räjähtää kehoon. Kannattaa käydä lääkärissä, ettei mene maniaan asti, siitä kestää vuosia toipua normaaliksi.
En unohda syödä, mutta nukun kyllä tavallista huonommin, muttei silti väsytä yhtään.
Paljon kiitoksia vastauksesta, vaikka vähän harmittaakin, että tästä siis tosiaan pitää olla huolissaan!
Kannattaa pitää tarkasti silmällä. On kyllä ikävä sairaus, kun kerrankin tuntee itsensä hyväksi, aikaansaavaksi ja itsevarmaksi, niin se onkin sairautta ja siitä pitää koittaa päästä eroon. Maanisuus tuhoaa harmaata ainetta aivoista, eli hoitamattomana voi tulla peruuttamattomia muutoksia aivoihin. Puhumattakaan siitä, että lipsah
No niinpä! Ensin ajattelin iloisena, että nyt kun kerrankin on ihan ylettömästi energiaa, voisin saada yhden pitkäaikaisen projektin viimeinkin valmiiksi. Mutta jokin pieni ääni päässäni sanoi, että nyt pitäisi varmaan vähän jarrutella.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on, ootko käyttänyt jotain lääkkeitä tai päihteitä, voi myös johtua sellaisesta...
En käytä mitään päihteitä...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun hypomania oireilee juuri noin, unen määrä ei kylläkään vähene enää (olen 42v), vaikka usein se väheni nuorempana.
Ehkä itse ottaisin yhteyttä työterveyteen ja pyytäisin, että seurailevat. Tämä senkin vuoksi, että pääset pikana hoidon piiriin jos niin kävisi.
Jos sulla on joku tosi luotettava läheinen niin sovi myös hänen kanssaan, että milloin pitää puuttua.
Kiitos - täytyy tehdä noin. On onneksi hyvin luotettava läheinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikalailla tuolta. Nukutko vähemmän mutta silti ei väsytä, unohdatko syödä? Tämä vuodenaika triggeröi hypomanian helposti, kun valon määrä räjähtää kehoon. Kannattaa käydä lääkärissä, ettei mene maniaan asti, siitä kestää vuosia toipua normaaliksi.
Lisään vielä, että se tuntuu alkuun ihan vaan tosi hyvältä. Se alkaa tuntua pahalta jokusen viikon tai kuukauden päästä, kun kroppa on ihan täysin loppuunpalanut, mutta mieli painaa yhä vauhdilla. Silloin voi alkaa tulla itsetuhoisuutta, joka on vauhdeissa tosi vaarallista, kun on impulsiivinen ja välinpitämätön.
Apua - voiko se tosiaan kestää viikkoja tai kuukausia? Minulla on tosiaan vasta muutaman päivän kestänyt!
Voi kestää. Minulla kesti pahimmillaa
Kuulostaa hirveältä. Onneksi sinulla menee nykyään paremmin.
Tuli tässä mieleeni, että noin 10 vuotta minulla oli sellainen kokemus, että kuukauden ajan nukuin noin tunnin yössä ja oli myös silloin tosi ihmeellinen, vähän euforinen olo. En osannut silloin ajatella, että se olisi ollut jotain tällaista. Se kyllä loppui kuukaudessa sitten kuin seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noinhan se aina alkaa. Läheisen sukulaisen sairautta seuranneena tiedän. Kun tila jatkuu, keskittymiskyky häviää ja aloitetaan paljon eri hommia ja kaikki jäävät kesken. Uni ei tule. Puhetta riittää, suuruuden hulluuttakin tulee kuvioon. Osalle iskee shoppailuhimo, joillekin seksuaalisuuden ylikorostuminen. Sairauden tunnetta ei ole. Usein potilaan saa hoitoon vasta kun hypomania on muuttunut pahaksi maniaksi (monenlaisia harhoja ym.), poliisin ja ambulanssin avustuksella.
Mä luulin, että mulla on hypomania, mutta ei mulla kyllä tollasta ole. Välillä menee vaan ylikierroksille, hypin seinille ja olen tosi tehoton. Tiedostan itse kyllä hyvin tilan. Välttelen arjessa kahvin juomista, kun se triggeröi tuota.
Vierailija kirjoitti:
Mä luulin, että mulla on hypomania, mutta ei mulla kyllä tollasta ole. Välillä menee vaan ylikierroksille, hypin seinille ja olen tosi tehoton. Tiedostan itse kyllä hyvin tilan. Välttelen arjessa kahvin juomista, kun se triggeröi tuota.
Ei ole hypomaniaa, jos sitä on joskus hetki. Silloin se on normaalia ylivireyttä esim. juurikin kofeiinin vaikutuksesta. Hypomanian täytyy kestää useita päiviä putkeen, ennen kuin voidaan määrittää sellaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Nostan