Mikä siinä on että moni eronnut mylvii, ettei enää ikinä koe rakkautta, ei pääse matkoille, joutuu elämään luukussa...

Ero on aina iso elämänmuutos ja ne pelot ei välttämättä ole niitä realistisimpia vaan se tulee esiin just jonain tosi konkreettisena. Oikeasti varmaan suurin osa pelkää että jää yksin loppuelämäksi eikä löydä enää ketään siihen rinnalle. Sinällään typerää toki koska suhde on mitä ilmeisemmin ollut tosi huono että eroon on päädytty, sillon on lähes poikkeuksetta parempi olla yksin ja ne asumiset ja muut kyllä järjestyy.

 

Ei sitä kuitenkaan siinä tilanteessa tajua, itekin mietin kaikkia noita (en tosin mylvinyt minäkään) vaikka suhde oli ihan kauhea ja ero lopulta suunnaton helpotus 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut. Vain miesten mylvintää siitä että vaimo muka vienyt heiltä kaiken, kun mies itse sössinyt suhteen alkoholismilla, pettämiselle, väkivallalla jne..

Yh-äidit sentään yrittää parhaansa vaikka joutuvat tiukille tässä yhteiskunnassa.

Luonollisesti, vain miesten. Et taida hirveästi naisia kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämisen kulut tuplaantuu jos lapsia niin vielä enemmän. Se tulee yllätyksenä kuinka paljon puoliso on asioista maksanut aikaisemmin.

Tottakai tulee, mutta hyvät naiset itseä niskasta kiinni ja alkaa pärjää itekseen eikä jonkun exän rahojen turvin. Tottakai tulee tiukempaa mutta suorastaan hämmentävää kuinka pahasti moni nainen sen miehen rahojen turvin elää. 

Kunhan mies huolehtii lapsiensa elatuksen, niin eipä ole ongelmaa.

Kyllä. Mutta enempää ei niissä exien rahoissa pitäisi naisten roikkua. Jatkaa elämää ja on ylpeä siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kuin voi sanoa, mitään pitäisi tietää näiden mylvivien ihmisten elämäntilanne. Niin kuin moni ap:lle yrittää jo kertoa, yksin eläminen on kalliimpaa, varsinkin jos on jo lapsia. 

Matkustelun ja muun tekemisen suhteen yllättävän monelle on hankalaa tehdä asioita yksin. Tähän itsekin törmäsin kun olin jonkun aikaa sinkkuna. Paria etsitiin, kun yksin ei voinut mennä edes keikalle matkustelusta puhumattakaan. 

Tottakai on kalliimpaa. Mutta siitä huolimatta tuo suunnaton surkuttelu ei auta. Kyllä pitää osata tehdä asioita ilman parisuhdetta tai ilman jonkun toisen maksamista, tuntuu että monella naisella syy suhteessa oloon on vain miehen maksukyky. Olkoon rakkaudeton suhde.

On niitäkin läheisriippuvaisia joista ammattitaidottomassa terapiassa kaivetaan pahuus ja sadismi esiin.

Mitä mulla oli ennen eroa?

Pettävä mies, joka kohteli minua kun kynnysmattoa.

Asuttiin omakotitalossa ja puutarha oli minun laittama ja suunnitelema.

Jämtisti ollaan kaikki aina maksettu 50-50 periaatteella, ihan sama olinko äityisvapaalla vai töissä. Lapsien kulut meni mun pussista. Myös huonekalut j n e mun pussista. Mies ei koskaan halunut tehdä mitään yhdessä perheenä.

Lopulta otin itseäni niskasta ja aloin ajamaan eroa.

Nyt asun kaksiossa, olen hankkinut kissan. Ja mulla on pari mukavaa Tinder miestä jonka kanssa chattailen. Ehkäpä tapaankin sitten ajallaan.

Tapaan lapsiani ja teen mukavia juttuja ystävättärieni kanssa.

Nyt on kohta tiedossa tyttöjen kanssa parikin risteilyä.

Kyllä mun elämänlaatu parani paljon ja mulla on nyt sielunrauha.

Taloa ja kaikkia töitä talossa en kaipaa.

Omaa pihaa on välillä ikävä tietty. Ihan luonnollista. Istutinhan kaikki kasvit ja puut.

Mutta ei mikään talo tai puutarha ole sen arvonen että olet itsestäänselvyys ja lähinnä kynnysmatto partnerillesi.

Vierailija kirjoitti:

Jos eroaisin, mulla jäisi hitokseen enemmän rahaa käteen.

Maksan meinaan vaimolle auton kaikki kulut, hänenkin ruokakulut, vakuutukset, vedet, sähköt ymymym

Silloin kun rakennettiin taloa, maksoin yksin rakennusaikaisen kämpän vuokran ja uuden talon lainalyhennykset, siinä meni yli 2500€/kk että heilahti, siitä ilosta että toinen saa olla kotona.

Teillä on ilmeisesti lapsia. Kuka maksaa niiden kulut? Kuka ne lapset hoiti rakennusaikana tai nyt? Kuka maksaa nyt talon lainan, verot, puhelimet, huonekalut, kaiken muun? Veikkaan että vaimo, mutta miesloogiikalla näitä ei lasketa mukaan eikä edes huomata. 

Vierailija kirjoitti:

Koska elämän rajut muutokset vie heidöt väistämättä kriisiin. Se tuntuu hetken aikaa maailmanlopulta. 

Niin ja onhan tyttö muutenkin uhri.

Olen eronnut kahdesti ja tunnen aika monta eronnutta. Yksikään ei ole tuonut esiin, että merkittävä muutos elintasossa olisi eron syytä. On ihan tavallista että ero " maksaa" , kun pitää perustaa koti ja uusi arki, mutta kyllähän tilanne tasoittuu muutamassa vuodessa. Ei se tiukka talous, missä ri oo varaa mihinkään jatku hautaan asti valtaosalla.

Olen naimisissa, mutta yllättynyt siitä, miten paljon sinkkumiehet ottavat yhteyttä ja haluavat jutella. Johtuuko kiinnostus kilpailutilanteesta, kun tietävät, että olen varattu? Luulen, että sinkkuna saisin olla ihan rauhassa.

No ei minulla ainakaan matkustelu ole (miehen) rahoista kiinni, vaan siitä, ettei ole sitä kumppania jonka kanssa matkustaa. Muilla on perheet tai puolisot, joiden kanssa matkustavat.

Ja oli niin helppo suunnitella matkaa lyhyelläkin varoitusajalla kun samassa taloudessa asui. Yksin en halua matkustaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämisen kulut tuplaantuu jos lapsia niin vielä enemmän. Se tulee yllätyksenä kuinka paljon puoliso on asioista maksanut aikaisemmin.

Niin, kannatti jättää se jännäperan isomman lerssin takia ja perakin sitten kohta lähti matkoihinsa.

Mylvii. Meillä oli lapsuudessani navetassa iso sonni ja siitä kyllä voi sanoa että se todella mylvi

Parissa kommentissa huomasin haluttomuuden matkustaa yksin. Suosittelen kyllä lämpimästi ottamaan rohkean askeleen ja kokeilla sitä yksin matkustamista. Se on hienoa, kun voi tehdä mitä lystää ja oman aikataulun mukaan. Se on harmi, että ihmiset jää kotiin, jos kerran olisi mahdollisuus nähdä maailmaa. Siellä saattaa löytää vaikka mitä seuraakin. Oma miesystävä osui kohdalle yksin matkustaessa.

Minä en mylvi, en ole edes eronnut ja tienaan kolme kertaa sen mitä mieheni. Mutta tajuan silti, että ei vaadi toisen tuloilla elämistä, että yksin ei ole varaa samaan elintasoon kyin kaksin.

 

Esim se matkustelu. Kun aviopari matkustaa, milemmat maksaa vaikka omat matkansa ja ruokansa ja juomansa ja puolet hotellilaskusta. Hotelli on usein matkan suurin kulu (tai ainakin meillä, kun tykätään syödä ja juoda melko vaatimattomasti). Kun kahdenhengen huoneen ja yhdenhengen huoneen hotellista saa usein melkein samaan hintaan, kulut eivät puolitu matkustajamäärän puolittuessa, vaan saattavat pysyä samana. Ja kaikki ravintolat ei edes anna plytää yksittäiselle ruokailijalle, joten sit joudut elään jollain paikallisen lähikaupan valmissalaateilla.

sma päsee asumiseen, sähkölaskuihin, yms. Aikaisemmin kumpikaan ei ole elänyt toisen rahoilla, vaan maksanut puolet kuluista. Yksinäinen maksaa yksin melkein samat kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämän rajut muutokset vie heidöt väistämättä kriisiin. Se tuntuu hetken aikaa maailmanlopulta. 

Nimenomaan hetken aikaa. Mutta kuka takertuu mieheen ja tämän rahoihin niin ettei muka voi matkustaa ENÄÄ? Ja kauhean tärkeältä tuntuu asumismuoto ja kaikki vaikka selvää on että erota ei jos rakkautta riittää.

Koska silloin elää vain siinä hetkessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska elämän rajut muutokset vie heidöt väistämättä kriisiin. Se tuntuu hetken aikaa maailmanlopulta. 

Nimenomaan hetken aikaa. Mutta kuka takertuu mieheen ja tämän rahoihin niin ettei muka voi matkustaa ENÄÄ? Ja kauhean tärkeältä tuntuu asumismuoto ja kaikki vaikka selvää on että erota ei jos rakkautta riittää.

Koska silloin elää vain siinä hetkessä. 

Juuri juttelin tuttuni kanssa jolla kuollut suhde mutta kun on niin helppoa elää kun mies ollut maksaja aina ja itse voi olla vapaalla. Mikäs siinä, valintakysymys.