Lue keskustelun säännöt.
Mikä siinä on että moni eronnut mylvii, ettei enää ikinä koe rakkautta, ei pääse matkoille, joutuu elämään luukussa...
06.04.2025 |
Ei ollut kummoinen suhde ennenkään ja eroonkin aina syynsä. Mutta miksi elämä loppuu siihen? Miehen rahoillako on eletty vai miksei enää voi matkustaa? Miten ei saa kokea rakkautta, varmemmin saa kokea kun jäämällä esim. Kaverisuhteeseen. Asunnonkin pitäisi olla iso omakotitalo tai muuten on kamalaa, miksi?
Onko moni näin läheisriippuvaista ja toisen rahoilla elävää?
Kommentit (37)
Koska elämän rajut muutokset vie heidöt väistämättä kriisiin. Se tuntuu hetken aikaa maailmanlopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se mene just päinvastoin? Vihdoin saa rauhassa matkustella ja tehdä mitä tykkää.
Näin minäkin ajattelisin. Siksi muutamia kuunneltuani olen ihmeissään. En keksi mitään muuta syytä kuin että eletty miehen rahoilla ja tämän varassa koko elämä. Mikä siihenkin ajaa, poislukien pikkulapsiaika?
Vierailija kirjoitti:
Koska elämän rajut muutokset vie heidöt väistämättä kriisiin. Se tuntuu hetken aikaa maailmanlopulta.
Nimenomaan hetken aikaa. Mutta kuka takertuu mieheen ja tämän rahoihin niin ettei muka voi matkustaa ENÄÄ? Ja kauhean tärkeältä tuntuu asumismuoto ja kaikki vaikka selvää on että erota ei jos rakkautta riittää.
Mä en kyllä mylvi, vaan ihan hiljaa itekseni kärsin. Noin juuri on käynyt, vaikkei noita alunperinkään ole ollut. Tähänkin tottuu. Olen sisäistänyt lausuman "älä sinä ihminen valita, ihmettele vaan. Ota kiittäen vastaan kaikki se mitä ylhäältä annetaan". - tai jotain sinnepäin.
Elämisen kulut tuplaantuu jos lapsia niin vielä enemmän. Se tulee yllätyksenä kuinka paljon puoliso on asioista maksanut aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä tilanteessa se tuntuu siltä. Iso elämänmuutos kumminkin kyseessä. Sitten kun on käsitellyt tunteensa läpi niin elämä alkaa taas hymyilemään ja ehkä uusi kumppanikin löytyy vierelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullut. Vain miesten mylvintää siitä että vaimo muka vienyt heiltä kaiken, kun mies itse sössinyt suhteen alkoholismilla, pettämiselle, väkivallalla jne..
Yh-äidit sentään yrittää parhaansa vaikka joutuvat tiukille tässä yhteiskunnassa.
Koska muutokset on lähes aina enemmän tai vähemmän kriisi ja varsinkin jos parisuhde oli pitkä. Kyllä sopeutuminen vaatii aikaa.
Yksin eläminen on kallista. Esimerkiksi kaksion vuokra on sama, asui siellä yksi tai kaksi. Maksaa yksin 800 € kk-vuokra esim. 2000 € nettotuloista on eri asia kuin maksaa sama puoliksi. Jos yksineläjän auto tai pesukone hajoaa, hän maksaa kulut yksin. Se että parisuhteessa on ollut toisin, ei tarkoita että olisi eletty vain puolison rahoilla, vaan että kulut on JAETTU!
Ennenkuin "uusi" elämä on tasaantunut, tilanne voi hyvinkin vuosia olla sellainen ettei talous salli matkustamista ja pitää kituuttaa kaikin tavoin. Itse jouduin noin 6 vuoden ajan maksamaan exän nimiini ottamia lainoja. Osan oikeusistuin mitätöi ja ex tuomittiin mm. petoksesta js kavalluksesta, mutta osaan ei löytynyt riittävää näyttöä ja ne jäi mun kontolle.
Tilanteita on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla ainakin tulotaso putoaisi eron myötä eli monesta asiasta joutuisi tinkimään. Yksin en tykkää matkustaa ja kaverit eivät matkustele ainakaan sellaisissa kohteissa, joihin itse matkustaisin. Asumismuoto ei ole ongelma sen jälkeen kun koirasta aika jättää. No tosin mulla ei ole tapana "mylviä" asioista ja olen tähän ikään mennessä jo saanut tehdä ne asiat, jotka on olleet mulle tärkeitä. Vaikka loppuiän kutoisin keinussa sukkaa niin ihan sama.
Rakastan asua vuokralla kerrostalossa, rakastan matkustaa (mieluummin yksin). Ei enää ikinä omakotitaloon, kiitos. Enkä kyllä tunnista tuollaista asennetta tuttavapiiristäni. Mutta kai sellaistakin sitten on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämisen kulut tuplaantuu jos lapsia niin vielä enemmän. Se tulee yllätyksenä kuinka paljon puoliso on asioista maksanut aikaisemmin.
Tottakai tulee, mutta hyvät naiset itseä niskasta kiinni ja alkaa pärjää itekseen eikä jonkun exän rahojen turvin. Tottakai tulee tiukempaa mutta suorastaan hämmentävää kuinka pahasti moni nainen sen miehen rahojen turvin elää.
Vierailija kirjoitti:
Koska muutokset on lähes aina enemmän tai vähemmän kriisi ja varsinkin jos parisuhde oli pitkä. Kyllä sopeutuminen vaatii aikaa.
Yksin eläminen on kallista. Esimerkiksi kaksion vuokra on sama, asui siellä yksi tai kaksi. Maksaa yksin 800 € kk-vuokra esim. 2000 € nettotuloista on eri asia kuin maksaa sama puoliksi. Jos yksineläjän auto tai pesukone hajoaa, hän maksaa kulut yksin. Se että parisuhteessa on ollut toisin, ei tarkoita että olisi eletty vain puolison rahoilla, vaan että kulut on JAETTU!
Ennenkuin "uusi" elämä on tasaantunut, tilanne voi hyvinkin vuosia olla sellainen ettei talous salli matkustamista ja pitää kituuttaa kaikin tavoin. Itse jouduin noin 6 vuoden ajan maksamaan exän nimiini ottamia lainoja. Osan oikeusistuin mitätöi ja ex tuomittiin mm. petoksesta js kavalluksesta, mutta osaan ei löytynyt riittävää näyttöä ja ne jäi mun kontolle.
Tilanteita on monenlaisia.
Minä maksan asumisen yksin ja säästäisin yksin pienemmässä asunnossa. Pesukoneen olen ostanut yksin, jos se hajoaa, puoliso pitää itsestäänselvyytenä, että minä maksan sen yksin. Ei ehkä yllättävää, että minä olen nostanut eron esiin ja puoliso taas ei halua erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska elämän rajut muutokset vie heidöt väistämättä kriisiin. Se tuntuu hetken aikaa maailmanlopulta.
Nimenomaan hetken aikaa. Mutta kuka takertuu mieheen ja tämän rahoihin niin ettei muka voi matkustaa ENÄÄ? Ja kauhean tärkeältä tuntuu asumismuoto ja kaikki vaikka selvää on että erota ei jos rakkautta riittää.
Matkustelu ei kyllä onnistu jos jää yksin elatusvastuuseen yhteisistä lapsista kun mies hiihtää vastuustaan.
Asumismuoto on tärkeä nimenomaan lasten kannalta että koulu ja kaverit pysyy. Eikä joudu ahtautumaan johonkin yksiöön monen lapsen kanssa.
Näin ainakin kuvittelisin tuon reaktion tilanteessa.
Ennen kuin voi sanoa, mitään pitäisi tietää näiden mylvivien ihmisten elämäntilanne. Niin kuin moni ap:lle yrittää jo kertoa, yksin eläminen on kalliimpaa, varsinkin jos on jo lapsia.
Matkustelun ja muun tekemisen suhteen yllättävän monelle on hankalaa tehdä asioita yksin. Tähän itsekin törmäsin kun olin jonkun aikaa sinkkuna. Paria etsitiin, kun yksin ei voinut mennä edes keikalle matkustelusta puhumattakaan.
Tulen paljon paremmin toimeen yksin kerrostalossa ja nyt on varaa matkustaakin.
Näissä keskusteluissa pitäisi aina mainita se, onko parilla lapsia. Vaikuttaa aika moneen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämisen kulut tuplaantuu jos lapsia niin vielä enemmän. Se tulee yllätyksenä kuinka paljon puoliso on asioista maksanut aikaisemmin.
Tottakai tulee, mutta hyvät naiset itseä niskasta kiinni ja alkaa pärjää itekseen eikä jonkun exän rahojen turvin. Tottakai tulee tiukempaa mutta suorastaan hämmentävää kuinka pahasti moni nainen sen miehen rahojen turvin elää.
Kunhan mies huolehtii lapsiensa elatuksen, niin eipä ole ongelmaa.
Jos eroaisin, mulla jäisi hitokseen enemmän rahaa käteen.
Maksan meinaan vaimolle auton kaikki kulut, hänenkin ruokakulut, vakuutukset, vedet, sähköt ymymym
Silloin kun rakennettiin taloa, maksoin yksin rakennusaikaisen kämpän vuokran ja uuden talon lainalyhennykset, siinä meni yli 2500€/kk että heilahti, siitä ilosta että toinen saa olla kotona.
Eikös se mene just päinvastoin? Vihdoin saa rauhassa matkustella ja tehdä mitä tykkää.