Mun äitini käytös muistutti Helena Koivun käytöstä kun isäni löysi uuden :(
Ei suostunut lähtemään kesämökiltä, jonka vanhempani olivat löytäneet vähän ennen kuin isäni elämään astui uusi nainen, kesämökiltä, jonka isäni äiti omisti ja maksoi.
Vanhempani olivat ennen mökin löytymistä eläneet tahoillaan asumuserossa 11 vuotta, eikä mökin löytyminenkään tarkoittanut, että olisivat olleet muuttamassa yhteen. Mökkiä etsittiin lähinnä sen takia, että isä oli joutunut lähtemään erimielisyyksien takia yhdessä veljensä kanssa hallinoimaltaan mökiltä (jonka isoäiti niinikään omisti). Sisarella oli oma mökki. Lopulta päätettiin ostaa siis kolmas mökki. Kaikki miljoonatonteilla markka-aikaan.
Kun isäni elämään astui uusi nainen, äitini kielsi heitä tulemasta mökille. Pari kesää menikin niin, että he tottelivat. Yritettiin ehdottaa, että äitini menisi tontilla olleelle ns pikkumökille. Se ei kelvannut. Hän koki oikeudekseen olla päätalossa, ja isäni olisi pitänyt mennä uuden naisensa kanssa pikkumökille.
Vanhemmillani ei ollut avioehtoa. Heidän piti vielä hoitaa eroprosessi oikeasti loppuun. Äitini sai lopulta sovittua isoäitini kanssa, että saa mökin pikkutalon käyttöoikeuden, kun luopuu avio-oikeudestaan. Mihinkään vain ei kirjattu, että avio-oikeudesta luopuminen oli vastikkeellista.
Äitini jatkoi saman tyyppistä häiriköintiä tontilla, mitä Helena harrastaa, samanlaisin argumentein. Eli että isäni häiriköi häntä siellä ja rajoittaa hänen elämäänsä, kun tosiasiassa äitini kävi esim. heidän puolellaan vaatimassa, että heidän pitäisi niittää kaisloja omasta rannastaan, tai vei heille Hesarin, vain päästäkseen katsomaan, mitä nämä puuhaavat. Mitään toivetta siis siitä, että äitini kävisi sillä puolella ei todellakaan ollut.
Jos he kuuntelivat pihalla radiota, äitini kävi sanomassa siitä jne. Tuntui, että äitini halusi koko ajan vuorovaikuttaa heidän kanssaan kuten mustasukkainen ex, ja samalla valitti, että toiset ovat täysin mahdottomia.
Lopulta isoäitini kyllästyi paikassa velloviin joka kesäisiin riitoihin ja peruutti äitini oikeuden käyttää paikkaa. Alkoi samanlainen episodi, mitä Helena nyt harrastaa. Äitini ei suostunut lähtemään paikasta. Ymmärtäisin sen hieman avio-oikedesta luopumisen mielessä, mutta en hyväksynyt enkä ymmärtänyt äitini käytöstä paikan päällä. Hän kiusasi isääni ja tämän uutta ja väitti koko ajan, miten inhottavia he olivat äitiäni kohtaan. Ainoa inhottava teko ollen se, että isäni käytti äitinsä hänelle ostamaa (ja sittemmin minulle lahjoittamaa) kesäpaikkaa.
Asiaa käsiteltiin oikeudessa ja juttu meni jopa korkeimpaan oikeuteen saakka. Äitini hävisi. Isoäidilläni oli oikeus peruuttaa antamansa oikeus äitini käyttää paikkaa. Ratkaisevaa häviössä lieni, että käyttöoikeutta ei ollut kirjallisesti sidottu avio-oikeudesta luopumiseen. Mielestäni sekin jo kertoo, ettei kukaan ollut sitä täysin vakavissaan antamassakaan. Sillä koitettiin vain hiljentää äitini riitatilanteen alkuhämärissä, ja äitini taas koki, että sai toimella pysyttyä kiinni tilanteessa, josta ei halunnut irrottaa.
Tulipahan vain mieleeni. Sanoisin, että tuollainen käytös ON NARSISTISTA.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
661/2007 mutta ei siitä ilmeisesti enempää saa, harmi, olisi ollut mielenkiintoinen, mutta kiitos ap!
Joooh. En tiedä jaksaisinko näpytellä edes osittain tänne, kun mulla on tossa toi fyysinen kopio, jos kiinnostaa?
ap
No, laitan ainakin tän alun nyt kummiskin.
1. A on 27.9.1987 laatimassaan asiakirjassa vakuuttanut B:lle, joka tuolloin oli avioliitossa A:n pojan C:n kanssa, että [A:n lempinimi] saa vapaasti oleskella ******järven rannalla omistamassani huvilassa. Samassa asiakirjassa A on myös ilmoittanut lahjoittavansa huvilan B:n ja C:n yhteiselle jälkeläiselle E:lle tämän täytettyä 18 vuotta eli vuonna 199* ja tekevänsä testamentin, jossa hän määrää huvilan E:lle.
2. Asiassa on riidatonta, että B on aluksi käyttänyt kysymyksessä olevalla kesämökkikiinteistöllä olevaa päärakennusta siihen saakka, kunnes hän on A:n toukokuussa 1990 esittämästä kehotuksesta siirtynyt käyttämään päärakennuksen sijasta kiinteistöllä olevaa pienempää sivurakennusta.
3. A on 30.1.20** päivätyllä lahjakirjalla lahjoittanut E:lle tilan Nro xx, jolla mainitut pää- ja sivurakennus sijaitsevat, ja samalla pidättänyt C:lle ja tämän nykyiselle aviopuolisolle D:lle henkilökohtaisen elinikäisen hallintaoikeuden lahjaan [epic fail sivuhuomiona tämäkin, että hallintaoikeus meni ei-verisukua olleelle, ap:n huom].
4. Asiassa on kysymys siitä, onko B väittämällään tavalla saanut kohdassa 1 mainitulla asiakirjalla kinteistöllä olevaan rakennukseen peruuttamattoman, edelleen voimassa olevan käyttöoikeuden vai onko hänet C: ja D:n kanteesta velvoitettava luovuttamaan heille rakennuksen hallinta.
Korkeimman oikeuden arviointi käyttöoikeuden voimassaolosta
5. A:ta ei ole asiassa kuultu sen selvittämiseksi, mitä hän laatimassaan asiakirjassa on tarkoittanut oleskeluoikeuden antamisella. Kysymys B:lle annetun oikeuden sisällöstä on siten ratkaistava muun selvityksen, lähinnä mainitun asiakirjan tulkinnan perusteella.
6. B:n saamassa oikeudessa on kysymys A:n yksipuolisesti ja vastikkeetta antamasta, lailla sääntelemättömästä oikeudesta käyttää ja hallita kiinteistöllä olevaa rakennusta. Tällainen oikeus voi olla voimassa joko toistaiseksi, jolloin kiinteistön omistaja voi irtisanomalla päättää oikeuden voimassaolon, tai määräajan, jolloin oikeutta ei voida sen voimassa ollessa irtisanoa.
7. Asiakirjassa käytetty ilmaisu oikeudesta oleskella vapaasti huvilassa on epämääräinen. Siinä ei ole tarkemmin määritelty oikeuden täsmällisempää sisältöä, laajuutta tai kestoa. Ilmaisu viittaa pikemminkin toistaiseksi voimassa olevaan kuin eliniän kestävään oikeuteen. Asiakirjan ehdot eivät kokonaisuutenakaan tarkasteltaessa viittaa siihen, että A:n tarkoituksena olisi ollut antaa B:lle tämän eliniän kestävä käyttöoikeus rakennukseen.
8. Asiakirjan maininnoista kiinteistön tulevasta lahjoittamisesta ja testamenttaamisesta E:lle on pääteltävissä, että A on alunperinkin tarkoittanut B:n oikeuden olevan voimassa enintään niin kauan kuin A omistaa kiinteistön. Sama päätelmä on tehtävissä kohdassa 3 mainitun lahjakirjan sisällöstä, kun A on siinä pidättänyt C:lle ja D:lle henkilökohtaisen elinikäisen hallintaoikeuden kiinteistöön ilman, että lahjakirjassa on mitään mainintaa B:n oleskeluoikeudesta. Myös A:n 1990-luvun alkupuolella tekemät toimenpiteet B:n oikeuden lopettamiseksi tai rajoittamiseksi viittavat siihen, että oleskeluoikeus on tarkoitettu peruutettavissa olevaksi.
9. B ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että oikeus olisi tarkoitettu kestämään hänen elinikänsä. Ottaen huomioon asiakirjan epämääräisyys ja siihen sisältyvät lahjoitusta ja testamenttia koskevat ilmoitukset sekä se, että A on pyytänyt B:tä ainakin siirtymään päärakennuksesta ja yrittänyt saada B:n häädetyksi virka-aputoimin, B:llä ei myöskään ollut perusteltua aihetta olettaa, että oikeus olisi tarkoitettu hänen eliniäkseen.
10. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että että A:n B:lle antama oikeus oleskella vapaasti kiinteistöllä on ollut voimassa toistaiseksi, kuitenkin enintään niin kauan kuin A omistaa kiinteistön, ja päättynyt viimeistään A:n lahjoittaessa kiinteistön.
4 äänesti puolesta, 1 vastaan
ap
Äitini sai samantyyllisesti epäselviä kohtauksia, kun jokin asia perheessä ei mennyt kuten hän sen halusi. Äitimuori oli silloin plus 70-vee, ihan perus-hyväkuntoinen rouva, mutta osasi äkkiä muuttua olen-heikko-ja-hauras-vanhus-ja-sydämestä-ottaa.
Kun alkoi näyttää siltä, että ns järkevät argumentit ja meidän aikuisten lasten näkemys on voitolla, hän alkoi saamaan oireita. Kiihdytteli itsensä johonkin hyperventilointi hengenahdistustilaan ja sitten tulikin lanssi pihaan.
En tiedä, otettaisko nykyresursseilla mummoa kyytiin, mutta muutama kymmenen vuotta sitten otettiin.
Kaikki huokaisivat helpotuksesta: vihdoinkin rauha.
Ja eikun muutaman tunnin kuluttua auton valot pihassa kun muori oli lähetetty kotiin ohjeena, että pitää levätä.
Näen tässä samaa käytöstä kuin tämä H. Kun alkaa vaikuttaa siltä, että noilla poliiseilla on nyt tosissaan tehtävä jonka ne aikoo suorittaa ja kun Ernokin meni hiljaiseksi kun kuuli poliisin yleisjohdon määräyksestä, niin yllättäen muistikatkos ja herättelyä tarvittiin. Sairaalaan josta illemmalla kotiutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan väärän diagnoosin annoit. Jokaisella on myös oikeus omalla mökillään olla.
Millä perusteella katsoisit, että mökki oli äitini?
ap
Avioliiton perusteella. Ei avioehtoa. T. Juristi
Melko huolimattomasti juristi sitten aloitusta luki. Oli mummon mökki.
Noup. Narsistista on se, että mies ottaa naisen, käyttää tämän puhki, dumppaa ojaan, ja ottaa seuraavan. Naiset ovat miehille käyttötavaraa, jotka pannaan ja pahoinpidellään rikki ja hylätään.
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö
Katsotaan miten suu sulla pannaan, kun miehesi jättää sinut yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Ensin olet uhrannut aikasi synnyttämiseen ja lasten hoitamiseen, kun mies reissaa NHL-unelmansa perässä. Sitten mies pettää, heittää ulos perheen kodista ja kaupan päälle menee pikana naimisiin jonkun nuoren pimun kanssa, lapsille tuodaan väkisin äitipuoli ja sekavat asumiskuviot. Joku OIKEUS ja KOHTUUS. Kunnioitus lasten äideille.
Moi helena.
661/2007 mutta ei siitä ilmeisesti enempää saa, harmi, olisi ollut mielenkiintoinen, mutta kiitos ap!