Missä vastakaiku?

Kirjoitin ihan vanhanaikaisen kirjeen ihailemalleni sinkkunaiselle anonyymisti. Ei oo reagoinut mitenkään. Mitähän tosta pitäis ajatella? Mitään törkeyksiä en lähtenyt viljelemään vaan laitoin ihan tälleen. Mikä mahtaa mättää??

Rakas,

Kirjoitan tämän kirjeen sydän avoimena, vaikka sanat tuntuvat lähes liian haurailta kantamaan kaikkea sitä, mitä sinusta ajattelen ja tunnen.

Sinä olet kuin hiljainen sävel, joka jää soimaan mieleeni vielä pitkään sen jälkeen, kun olet poissa. En ehkä saisi kaivata sinua näin, mutta teen sen silti jokaisella ajatuksellani, jokaisella hengitykselläni. Sinun hymysi, äänesi, tapa katsoa ne ovat jääneet minuun kiinni kuin kaunein muisto, jota en tahdo enkä voi päästää irti.

Meidän välimme on kuin salaisuus, joka sykkii omaa tahtiaan tämän arjen taustalla. Se on jotain, mitä en voi selittää, mutta joka tuntuu totta joka solulla. En pyydä sinulta mitään, en odota halusin vain sanoa, että sinä merkitset. Ehkä enemmän kuin pitäisi, ehkä enemmän kuin ymmärrän.

Jos koskaan tunnet samoin, tiedä, etten katoa. Olen täällä sinulle, salaa mutta aidosti.

Kaikella hellyydellä,