Lue keskustelun säännöt.
Ällöttääkö muita maalaiselämä?
04.04.2025 |
Sellainen jossa tuvassa on pirttipöytä ja penkit, jonka ääressä syödään perunaa ja läskisoosia ja jälkiruoaksi keitellään vaaleapaahtoiset kaffet ja pullasiivut. Tai siis emäntä kokkaa ja keittelee, mies tekee ulkona töitä. Eteinen on täynnä saappaita, lippalakkeja ja työhaalareita ja kaikki talon kalusteet on vuodelta 1984.
Kommentit (164)
Olen elänyt maalaiselämää ja kaupunkilaiselämää kumpaakin. Voin sanoa, että molemmissa on puolensa.
Mikään ei kuitenkaan voita saunomista järvimaisemmissa saunavastan kanssa ja sen jälkeen linnunlaulun kuuntelemista omassa rauhassa ilman kaupungin pölyä, melua ja rälläämisen ääniä.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän niitä kaupungin menoja tarvitsee itselleen viihteeksi. Nuorena vasta aikuistuneena sitä tarvitsi ne menomestat, shoppailunsa ja kahvilat.
Onkin hyvä, että ihminen voi muuttaa ikänsä mukaisiin paikkoihin. Kannattaakin kokeilla erilaisissa ympäristöissä asumista, niin sivistyy ja oppii uutta. Sellainen ihminen joka on koko ikänsä asunut omassa pienessä kuplassaan, on aika poloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ällöttävää!
Ällöttää...se vaaleapaahtoinen liru.
Vierailija kirjoitti:
Ei lainkaan. Ois ihana hypätä pois oravanpyörästä tuohon elämään.
Minä hyppäsin, eikä enää ikinä takaisin. Mitä enemmän elän täällä maalla, sitä vähemmän tunnun ymmärtävän aiempaa minääni, joka oli lopulta kaupungissa vähän kuin vanki, tai ihan ok, mutta en vain tiennyt että tämä on niin paljon parempaa..
Nyt kun miettii, niin aika ällöä tosiaan. Juovat varmaan rasvaista maitoakin!
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt maalaiselämää ja kaupunkilaiselämää kumpaakin. Voin sanoa, että molemmissa on puolensa.
Mikään ei kuitenkaan voita saunomista järvimaisemmissa saunavastan kanssa ja sen jälkeen linnunlaulun kuuntelemista omassa rauhassa ilman kaupungin pölyä, melua ja rälläämisen ääniä.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän niitä kaupungin menoja tarvitsee itselleen viihteeksi. Nuorena vasta aikuistuneena sitä tarvitsi ne menomestat, shoppailunsa ja kahvilat.
Onkin hyvä, että ihminen voi muuttaa ikänsä mukaisiin paikkoihin. Kannattaakin kokeilla erilaisissa ympäristöissä asumista, niin sivistyy ja oppii uutta. Sellainen ihminen joka on koko ikänsä asunut omassa pienessä kuplassaan, on aika poloinen.
Tämä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En elä maalaiselämää, mutta lähes kaikki huonekalut on vuosilta 1954-79!
Ei siellä maalla tarvitse niitä 80-luvun lastulevystä tehtyjä kalusteita katsella. Tai saappaita. Meillä on sata vuotta vanha talo ja sisustus on sekoitus vanhaa ja modernia. Lattialämmitys ja olohuoneesta näkee merelle. Talvisin on vähän pimeää mutta ihan parasta on olla sisällä lämpimässä kaakao kädessä ja lukea kirjaa. Tai tehdä välillä niitä pihahommia. Puita pilkkoa jne. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta kaikkea saa tehdä. Tosi ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt maalaiselämää ja kaupunkilaiselämää kumpaakin. Voin sanoa, että molemmissa on puolensa.
Mikään ei kuitenkaan voita saunomista järvimaisemmissa saunavastan kanssa ja sen jälkeen linnunlaulun kuuntelemista omassa rauhassa ilman kaupungin pölyä, melua ja rälläämisen ääniä.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän niitä kaupungin menoja tarvitsee itselleen viihteeksi. Nuorena vasta aikuistuneena sitä tarvitsi ne menomestat, shoppailunsa ja kahvilat.
Onkin hyvä, että ihminen voi muuttaa ikänsä mukaisiin paikkoihin. Kannattaakin kokeilla erilaisissa ympäristöissä asumista, niin sivistyy ja oppii uutta. Sellainen ihminen joka on koko ikänsä asunut omassa pienessä kuplassaan, on aika poloinen.
Olen asunut samassa talossa ja samalla paikkakunnalla syntymästäni eli vuodesta 1959 alkaen. En ole koskaan tuntenut itseäni "poloiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä maalla tarvitse niitä 80-luvun lastulevystä tehtyjä kalusteita katsella. Tai saappaita. Meillä on sata vuotta vanha talo ja sisustus on sekoitus vanhaa ja modernia. Lattialämmitys ja olohuoneesta näkee merelle. Talvisin on vähän pimeää mutta ihan parasta on olla sisällä lämpimässä kaakao kädessä ja lukea kirjaa. Tai tehdä välillä niitä pihahommia. Puita pilkkoa jne. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta kaikkea saa tehdä. Tosi ihanaa.
Miksi pitää olla kaakao kädessä kirjaa lukiessa? 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme maalla. Ei ole likaisia vaatteita eikä saappaita eteisessä. Ei ole pirttikalustoa. Kumpikin tekee ruokaa, siivoaa ja tekee myös ulkona töitä. Olis kauhistus joutua muuttaan kaupunkiin kerrostaloon missä ei ole omaa pihaa eikä rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä maalla tarvitse niitä 80-luvun lastulevystä tehtyjä kalusteita katsella. Tai saappaita. Meillä on sata vuotta vanha talo ja sisustus on sekoitus vanhaa ja modernia. Lattialämmitys ja olohuoneesta näkee merelle. Talvisin on vähän pimeää mutta ihan parasta on olla sisällä lämpimässä kaakao kädessä ja lukea kirjaa. Tai tehdä välillä niitä pihahommia. Puita pilkkoa jne. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta kaikkea saa tehdä. Tosi ihanaa.
Miksi pitää olla kaakao kädessä kirjaa lukiessa? 😳
Parempi olisi olla mukissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt maalaiselämää ja kaupunkilaiselämää kumpaakin. Voin sanoa, että molemmissa on puolensa.
Mikään ei kuitenkaan voita saunomista järvimaisemmissa saunavastan kanssa ja sen jälkeen linnunlaulun kuuntelemista omassa rauhassa ilman kaupungin pölyä, melua ja rälläämisen ääniä.
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän niitä kaupungin menoja tarvitsee itselleen viihteeksi. Nuorena vasta aikuistuneena sitä tarvitsi ne menomestat, shoppailunsa ja kahvilat.
Onkin hyvä, että ihminen voi muuttaa ikänsä mukaisiin paikkoihin. Kannattaakin kokeilla erilaisissa ympäristöissä asumista, niin sivistyy ja oppii uutta. Sellainen ihminen joka on koko ikänsä asunut omassa pienessä kuplassaan, on aika poloinen.
Olen asunut samassa talossa ja samalla paikkakunnalla syntymästäni eli vuodesta 1959 alkaen. En ole koskaan tuntenut itseäni "poloiseksi".
Oletkin sitten varmaan matkustellut paljon, tai sitten et ymmärrä itse tilaasi.
Missä maalla edes on tuollaista, kun ap kuvailee? Ei täällä eletä 50-lukua.
Itse asun maalla ja meillä ei ole pirtinpöyttää, eikä meillä syödä läskisoosia, koska ollaan kasvissyöjiä. Oltu ja toistakymmentä vuotta.
Mies ei tee pelkkiä ulkotöitä, koska ulkona on vain vähän lumitöitä talvisin ja kesäisin puutarhatöitä, jotka minä teen nurmikonleikkaamista lukuun ottamatta kaikki. Tyllään hoidella kasvihuonetta ja kukkia. Ja teenpä talvisin ne lumityötkin, koska siinä saa hyvää liikuntaa.
Ei maatiloja maallakaan ole enää nimeksikään vaan ihmiset on muualla töissä ja asuvat omakotitaloissa joissa ei "miestentöitä" juurikaan ole.
Ap elää mielikuvissaan aikaa jota ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun maalaiskunnassa jossa alle 5000 asukasta. Mä tykkään asua täällä. Toki matkustelen maailmalla ja kiinnostaa monet asiat, mutta mun sydän on täällä. Meillä ei kotona ollut maataloutta, mutta maatilojen naapurissa kasvoin. Yhdessä naapurissa oli remontoidussa pohjalaistalossa erikseen keittiö ja sitten oli ns. tupakeittiö joka toimi olkkarina ja ruokailutilana välillä. Löytyi pirttikalusto niin keittiöstä kuin tupakeittiöstä.
Nyt asun itse reilun 70 vuotta vanhassa omakotitalossa. Suurin osa huonekaluista on kyllä ihan max. 2010-luvulta ja jotkut parisen vuotta vanhoja. Toiseksi vanhin on kirjahylly joka on vuodelta -78 ja vanhin on pöytänä toimiva poljettava ompelukone joka on isoäitini vanha ja varmaan 40-luvulta.
Eipä ällötä edes lapsenlapsia 15 ja 17 vuotta, jotka asuvat Tampereella ja haluavat tänne pohjoisen tulla kaikilla lomillaan.. Vesijohtovesikin on niin hyvää, kun ei haise ja maistu uimahallille.
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää? Mitä ihmettä ap hölisee. Jokainen saa elää sellaista elämää mihin on varaa ja mistä pitää. Mitä se ap:lle oikein kuuluu. Minäpä tykkäisin kokkailla isossa maalaistuvassa ja syödä pirtin pöydän päässä penkillä istuen. Miksi luulet, että olisi vain pottua ja soosia? Osataan maaseudulla muitakin ruokia kokata. Siistiä jättää ne saappaat eteisiin kun tulee pihalta ja vaihtaa Reinot tai Ainot jalkaansa. Pitääkin laittaa leivinuuniin tuli ja ruveta tekemään taikinaa... ap muista somettaa koko ilta ja katsella pinnallisia ihmisiä, meikkejä ja vaatteita että pysyt mukana. Yäk.
Me asumme maaseudulla ja meillä on pirtti vajaa 70 neliötä. Joskus ajattelen, että Helsingin vuokraluukuissa joidenkin koko asunto voi olla vain tuon tai vähemmän.
Me asutaan täysin maalla hevostilalla 70 km Helsingin rautatieasemalta länteen. Ei syödä lihaa. Kotihommat jaetaan niin kuin jaettaisiin kaupungissakin ja molemmat käydään töissä, tosin iso osa ajasta etänä. Ei viljellä mitään paitsi huviksemme, traktori on ja hevoset on vaan harrastus.
Erityisesti odotan aina kesää täällä maalla. Uimista, heppailua ja puutarhanhoitoa. Pyöräretkiä ruukkeihin ja lauantaipäiviä Tammisaaren keskustan rannalla ja kahviloissa.
Vierailija kirjoitti:
Niityt kukkii ja kuhisee ötökkää, navetta haisee. Hyi!
Se haju nimenomaan. Lehmänpaskaa, sikalan haju. Hyh hyh.
Vierailija kirjoitti:
Ei siellä maalla tarvitse niitä 80-luvun lastulevystä tehtyjä kalusteita katsella. Tai saappaita. Meillä on sata vuotta vanha talo ja sisustus on sekoitus vanhaa ja modernia. Lattialämmitys ja olohuoneesta näkee merelle. Talvisin on vähän pimeää mutta ihan parasta on olla sisällä lämpimässä kaakao kädessä ja lukea kirjaa. Tai tehdä välillä niitä pihahommia. Puita pilkkoa jne. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta kaikkea saa tehdä. Tosi ihanaa.
Samaistun sinuun. Meillä on 130-vuotias talo jossa on talon vanhoja entisöityjä huonekaluja. Meillä pirtistä näkee joelle. On ihanaa, kun on iso piha jossa tehdä pihahommia ja täyttää puulato seuraavan talven polttopuilla.
Ei ällötä. Kaipaan vieläkin mummolaa. Se tunne ja yhdessäolo. Ällöttää kyllä kaikki isojen kaupunkien keskustat. Ällöttääkö sua?