Mä oon äiti, enkä osaa tehdä lapsilleni muuta ruokaa kuin perus-, kuten makaroonilaatikkoa, kalapuikkoja, nakkikastiketta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkailen kaikenlaista, mutta parhaiten lapsille tuntuu uppoavan ne makaronilaatikot, nakkikastikkeet ja muut perinteiset. Ja kieltämättä pidän niitä itsekin sellaisena "lohturuokana", josta tulee hyvä mieli.

Ps. Ruskeakastikkeen tein varmaan 100 kertaa ennen kuin onnistuin. Salaisuus on se, että rasvaa pitää olla todella paljon, muuten kökkäröityy.

Ruskean kastikkeen herkullisuuden salaisuus on maustepippurit.

Ei ikinä! Mihinkään ruokaan! En vihaa mitään niin paljon syödessä kuin sitä että suussa on yhtäkkiä jokin vitsin pippuri poimittavaksi

Vierailija kirjoitti:

Mutta jokapäiväiseen kaljaan on ap:lla varaa?

Missä niin sanottiin? Paha vika luetun ymmärtämisessä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkailen kaikenlaista, mutta parhaiten lapsille tuntuu uppoavan ne makaronilaatikot, nakkikastikkeet ja muut perinteiset. Ja kieltämättä pidän niitä itsekin sellaisena "lohturuokana", josta tulee hyvä mieli.

Ps. Ruskeakastikkeen tein varmaan 100 kertaa ennen kuin onnistuin. Salaisuus on se, että rasvaa pitää olla todella paljon, muuten kökkäröityy.

Ruuat sulla ihan ok, mutta asenne väärä kun opetat lapsille, että ruoka lohduttaa. Lohturuoka on peestä.

 

Voi pöljä sentään. Eikö ruuasta saa tulla hyvä mieli? Oletko sinä itse sitten perusruuan jälkeen naama jatkuvasti norsunveellä? Vai oletko sinä niin kuin Hanna Partanen, että arkiruuan ei tarvitse maistua hyvältä?

Miksi väännät väärin? Toki ruoka pitää maistua hyvältä. Lohturuokaa kommentoin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies hoitaa nuo kokkaus hommat ja hyvä niin koska mulla osaaminen rajoittuu tyyliin makaroonilaatikkoon ja omelettiin.

Kokkaaminen on ihan helppoa, jos on vähänkään kiinnostusta. Googlaat vain reseptin ja noudatat ohjeita. Onnistuu keneltä vain.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa. Minäkin kasvoin terveeksi aikuiseksi vastaavalla ruoalla. Säästyy paljon rahaa ja aikaa kun ei tarvitse himoita mitään homejuusto-avokadohässäköitä.

Jälkimmäisiäkin on hyvä välillä olla, ettei nyt ihan rajoittunut makuaisti tule. Olen asunut miehen kanssa, joka oli lapsuudenkodissaan tottunut syömään vain kaikkein tavallisimpia suomalaisia kotiruokia, ja se nirsous ja asennevammaisuus kaikkea vähänkin erikoisempaa saati etnisempää syötävää kohtaan oli todella rasittavaa. Ihan jo jokin juustokakku oli sille liikaa ja valivali, aina olis pitänyt olla kermakakku mansikoilla.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin sinä niitä kalapuikkoja itse teet?

Miten niin? Eikö niitä saa tehdä itse?

Eihän ruuanlaitto mitään tiedettä ole, kyllä varmasti osaat noudattaa aika moniakin netistä löytyviä ohjeita. Kokeilemaan vaan! Tosin, hyvin pärjäätte noilla perusresepteilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Osaat jo tehdä laatikkoruoan, siitä on hyvä jatkaa. Nehän ovat todella helposti muunneltavissa, ja esimerkiksi makaronilaatikkoon on helppo piilottaa kasviksia. Jos lapsesi syövät hyvin ja saavat tarvittavan ravinnon, en näe mitään ongelmaa. Moni lapsi tykkää toistosta. 

Miksi kasvikset pitäisi piilottaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä tein just kasvis-feta-pellin. Ruskeaa kastiketta en osaa tehdä.

T. Kolmen äiti

Menossa olevassa kaudessa Master chefissä oli jossain jaksossa kastikkeiden teko ja tehtiin myös ruskea kastike. Mulle uutta oli se, että jauhot ruskistetaan ensin ja sitten vasta voi sekaan ja vasta juuri ennen kuin jauhot palaa. Jauhoja ja voita sama määrä, esim. 50 grammaa molempia. Sitten voi liemeksi laittaa myös suolakurkkupurkista lientä.

Ja mitäs vikaa niissä on, ei sun tarttekkaan osata tehdä gourmee safkoja, perus ruuat on todella ok.!

Mä tein sellaista ruokaa mitä lapsi söi. Hulluahan se olisi ollut muuta tehdä. Kasvettuaan lapsi on sitten löytänyt ihan itse uusia itselleen maistuvia ruokia. 

Jos osaat nuo, niin osaat paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Osta ihan peruskeittokirja, sillä pärjää pitkälle.

Ei nykypäivänä mitään keittokirjoja tarvii. Jokaisella on puhelimessa miljoonia ruokaohjeita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkailen kaikenlaista, mutta parhaiten lapsille tuntuu uppoavan ne makaronilaatikot, nakkikastikkeet ja muut perinteiset. Ja kieltämättä pidän niitä itsekin sellaisena "lohturuokana", josta tulee hyvä mieli.

Ps. Ruskeakastikkeen tein varmaan 100 kertaa ennen kuin onnistuin. Salaisuus on se, että rasvaa pitää olla todella paljon, muuten kökkäröityy.

Ruskean kastikkeen herkullisuuden salaisuus on maustepippurit.

Ei ikinä! Mihinkään ruokaan! En vihaa mitään niin paljon syödessä kuin sitä että suussa on yhtäkkiä jokin vitsin pippuri poimittavaksi

Kyllä soppaan kuuluu maustepippuri ja myös pataruokiin. Pitää katsoa mitä suuhun laittaa.

"Paneppas soppaan pippuri, niin ettei soppa happane"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kokkailen kaikenlaista, mutta parhaiten lapsille tuntuu uppoavan ne makaronilaatikot, nakkikastikkeet ja muut perinteiset. Ja kieltämättä pidän niitä itsekin sellaisena "lohturuokana", josta tulee hyvä mieli.

Ps. Ruskeakastikkeen tein varmaan 100 kertaa ennen kuin onnistuin. Salaisuus on se, että rasvaa pitää olla todella paljon, muuten kökkäröityy.

Ruskean kastikkeen herkullisuuden salaisuus on maustepippurit.

Ei ikinä! Mihinkään ruokaan! En vihaa mitään niin paljon syödessä kuin sitä että suussa on yhtäkkiä jokin vitsin pippuri poimittavaksi

Mää täällä oon ihan samaa mieltä, ei oo typerämpää ku vältellä syödessä pippureita, laita rouhittuna kastikkeisiin, patoihin ja keittoihin!

Moni pilaa hyvän perussapuskan liialla tuunaamisella ja virittelyllä. Kuulun tähän kerhoon.

Useimmiten simppeli on parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta ihan peruskeittokirja, sillä pärjää pitkälle.

Ei nykypäivänä mitään keittokirjoja tarvii. Jokaisella on puhelimessa miljoonia ruokaohjeita

Ei mun kapulassa oo!

Minäkin tein noita ruokia. Lisäksi söimme melko paljon eineksiä. Suoraan sanoen en pidä ruoanlaitosta, välttämätön paha.

Mutta lapsista kasvoi ihan tolkun ihmisiä. Osaavat isinä itse laittaa ruokaa omille perheilleen, vaikka lapsuuden kodissa en opettanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa. Minäkin kasvoin terveeksi aikuiseksi vastaavalla ruoalla. Säästyy paljon rahaa ja aikaa kun ei tarvitse himoita mitään homejuusto-avokadohässäköitä.

Jälkimmäisiäkin on hyvä välillä olla, ettei nyt ihan rajoittunut makuaisti tule. Olen asunut miehen kanssa, joka oli lapsuudenkodissaan tottunut syömään vain kaikkein tavallisimpia suomalaisia kotiruokia, ja se nirsous ja asennevammaisuus kaikkea vähänkin erikoisempaa saati etnisempää syötävää kohtaan oli todella rasittavaa. Ihan jo jokin juustokakku oli sille liikaa ja valivali, aina olis pitänyt olla kermakakku mansikoilla.

Ei ne etnisetkään tykkää suomalaisesta ruuasta sen kummemmin. Ihminen kyllä oppii syömään koko elämänsä ajan kaikkea mitä itse haluaa, ei tarvi olla lapsen syönyt niitä. Voi käydä jopa niin että koska lpsena on joutumut syömään homejuustoa niin se ei aikuisena uppoa kun saa itse päättää. Jos sen sijaan tutustuisi siihen juustoon vasta kun makuaisti on kehittynyt riittävästi, niin voisi ihastus juustoon välittömästi ja siitä

tulla lempiherkku!

Koskee myös esim koululiikuntaa, moni vihaa hiihtoa aikuisena vaikkei ole asiasta mitän kokemusta aikuisena. On helpompaa pitää asioista kun traumoja einsynny

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään ongelmaa. Minäkin kasvoin terveeksi aikuiseksi vastaavalla ruoalla. Säästyy paljon rahaa ja aikaa kun ei tarvitse himoita mitään homejuusto-avokadohässäköitä.

Jälkimmäisiäkin on hyvä välillä olla, ettei nyt ihan rajoittunut makuaisti tule. Olen asunut miehen kanssa, joka oli lapsuudenkodissaan tottunut syömään vain kaikkein tavallisimpia suomalaisia kotiruokia, ja se nirsous ja asennevammaisuus kaikkea vähänkin erikoisempaa saati etnisempää syötävää kohtaan oli todella rasittavaa. Ihan jo jokin juustokakku oli sille liikaa ja valivali, aina olis pitänyt olla kermakakku mansikoilla.

Olen jossain määrin kanssasi samaa mieltä. Minustakin voi varmasti moni ajatella noin. Tosin jos on juustokakkua ja en sitä halua syödä, niin en vaadi tai kaipaa kermakakkuakaan. Ruoka ja syöminen on minulle enemmänkin saman tapainen asia kuin hengittäminen. Sitä on vain tehtävä, jotta pysyy hengissä. Omat iloni ja tyydydyktsen tunteeni saan muualta kuin ruoasta. Ei kai sekään niin huono juttu ole?