Syrjivätkö kaupungit työntekijöitä?

Onko Keski-Suomessa ja Etelä-Suomessa useita kaupunkeja, jotka kohdistavat erilaisia toimia syrjiäkseen omia työntekijöitä?

Täältä ainakin vaikuttaa, kun kuulee ja seuraa sitä miten kaupungit seuraavat ja tarkkailevat omia työntekijöitä. Monessa paikassa jäljitetään kännykän ja tietokoneiden sijaintia, sillä perusteella, että ne ovat kaupungin omistamia.

Myös työntekijöiden liikkumista ja työntekoa vakoillaan käyttäen lähes agentti elokuvista tuttuja metodeja käyttäen, kuten työntekijöiden ikkunoista kurkkimista niin kotona kuin töissä, salakuuntelua ovien läpi, "etsivien" seurattavana oloa (esim. Securitas, Avarn jne. tekevät), erilaisten nopeiden palavereiden pitämistä ja kutsun lähettämistä ja kun ihmiset eivät kerkiä/huomaa niitä, tehdään asiasta varoituksia sekä irtisanotaan heidät.

Useammalla kaupungilla on tällaista ajojahtia, mikä sairastuttaa henkilöstön, tuhoaa hyvinvointia ja työntekoa, kun osa henkilöstöstä on koko ajan pelon alla.

Onko kaupungeilla tarkoitus syrjiä ja tuhota ihmisiä järjestelmällisesti, sillä niin he nyt vaikuttaisivat tekevän?

Eikö kaupunkien tulisi vaalia tasapuolisuutta ja sopusointua sekä kehittää yhteistyötä eikä toimia pieninä paikallisina syrjintää ja kiusaamista harjoittavan autoritäärisenä toimijana?

Eikö valtion ajamat ihmisarvot koskeekaan kaupunkeja? Onko tämä tarkoituksellisesti Pohjois-Korealaisesti toteutettu, ja onko tarkoitus tuhota nämä ihmiset luoden kaupunkien johtajista "tsaareja"? Eikö ihmismäinen kohtelu lähde pienistä teoista ja yksiköistä, kuten kaupungeista?

Eikö työnantajana kaupunkien pitäisi edistää hyvinvointia eikä vaarantaa/tuhota sitä järjestelmällisesti, saaden aikaan työkyvyttömiä ja kuntouttavia toimia vaativia työntekijöitä, joista ei enää koskaan tule täysin kuntoisia työntekijöitä? Näitäkö satoja ellei tuhansia, romutettuja ihmisiä pitää sitten työnantajien yrittää työllistää ja maksaa ihmisten kuntoutuksesta, kun kaupungit ovat ne ensin "järjestelmällisesti tuhonneet"?