Lue keskustelun säännöt.
Oletko asunut maassa, jossa maan ja oma mentaliteettisi eivät kohdanneet yhtään?
03.04.2025 |
Muutitko sen huomattuasi pois vai jäitkö kärsimään vielä joksikin ajaksi?
Kommentit (76)
41/76
|
04.04.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Asuin vuosituhannen alkupuolella Arabiemiraateissa. Inhosin valtiota itseään ja koko maailmankolkkaa. Useimpia expatteja myöten koko loukko on täynnä moukkia, juntteja ja älykääpiöitä. Useimmat ovat sitä jo syntyessään, muualta tulleista kuoriutuu sellainen ajan mittaan. En kaipaa niiltä ajoilta yhtään mitään.
Lue: multa loppui rahat ja oli pakko muuttaa Suomeen. Nyt katson kateellisena sinne jääneiden tuttujen somepostauksia. Tämä on se tavallisin tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti asunut, mutta vietin pidemmän aikaa taannoin Malesiassa. Ihmiset olivat aivan ihanan ystävällisiä kaikkialla ja turvallisuuskin erinomaisella tasolla kyseisessä pikkukaupungissa. Se kulttuuriero sitten muuten asenteissa oli aivan liian suuri. Ihmiset tuolla ovat pääosin todella perhe keskeisiä, eikä vapaa-aikaa vietetä kuin perheen kanssa. Ainoa poikkeus on kiinalaisvähemmistön nuoriso, mutta he sit taas ovat todella usein alkoholisti työnarkomaaneja. Seitsemästä seitsemään töissä ja suoraa töistä kaupungin ainoaan kaljakuppilaan vetämään pää täyteen.
Ei siinä pahemmin mitään ystävyyssuhteita saanut tehtyä. Naapuruston vakikasvot kyllä iloisesti aina moikkailivat ja smalltalkasivat, mutta siihen se jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuin vuosituhannen alkupuolella Arabiemiraateissa. Inhosin valtiota itseään ja koko maailmankolkkaa. Useimpia expatteja myöten koko loukko on täynnä moukkia, juntteja ja älykääpiöitä. Useimmat ovat sitä jo syntyessään, muualta tulleista kuoriutuu sellainen ajan mittaan. En kaipaa niiltä ajoilta yhtään mitään.
Lue: multa loppui rahat ja oli pakko muuttaa Suomeen. Nyt katson kateellisena sinne jääneiden tuttujen somepostauksia. Tämä on se tavallisin tarina.
Niin vuosituhannen alkupuolella eli 20 vuotta sitten. On muuttuneet mestat siitä ja varmaan eri ihmisetkin. Expatit asuu yleensä sen 1-3 vuotta jos työkomennuksella ovat
Etelä-Korea. Hullu työelämä, sovinistinen kulttuuri ja ihmiset on stressaantuneita ja materialistisia. Kytätään kenellä paras auto ja eniten rahaa, lapset ovat aamusta iltaan koulussa ja mielenterveysasiat lakaistaan maton alle. Tämä kokemus oli Soulissa, maaseudulla saattaa olla erilaista.
Asuin Englannissa vuosituhannen vaihteessa. Olin opiskellut englantia yliopistossa ja ihaillut englantilaisen kulttuurin tuotteita koko ikäni.
Ehdin työn vuoksi asua kolmella pienellä paikkakunnalla. Tutustuin lähinnä työväenluokkaan johon suomalaisena perusduunarina (opiskelutaustasta huolimatta) ajattelin kuuluvani.
Nämä ovat niin kliseitä mutta porukkaa kiinnosti lähinnä pubit, iltapäivälehdet ja ekstaasi. En käynyt yhtään ainutta keskustelua kirjallisuudesta, kuvataiteesta, elokuvista tai musiikista koko aikana. Porukka puhui lähinnä siitä, mitä joku Dave tai Steve oli tehnyt kouluaikoina tai työmaalla. Sivistyksen puutteella ei kuitenkaan ylpeilty ihan samaan tapaan kuin Suomessa.
Kodit olivat rumia ja epäviihtyisiä. Ruuan osasinkin olettaa olevan pahaa mutta kasvisten ja hedelmien puute yllätti. Jatkuva tupakointi varsinkin sisätiloissa ällötti. Kyllä tuntui ihanalta palata kotimaahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi.
Mentaliteettiini ei sovi ollenkaan valehtelu. korruptio ja vastuuttomuus.
Tämä kehitys minuakin harmittaa.
En ole paikallisten kanssa missään tekemisissä, mutta pidän maan luonnosta ja se riittää minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olin expattina. Olisin voinut pyytää jatkoa, mutta tulin pois. Eräs mus limimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arabimaassa, jossa oikeastaan lähes kaikki asiat oli itselle päälaellaan. Kun lopulta pääsi pois, niin tuli nopeasti taas elävien kirjoihin. En suosittele, paitsi vihervasureille.
Täh? Arabimaat olisi vihervassarille pahin. Sitä tuhlausta ja epäekologisuutta. Koko elämäntapa perustuu siihen. Muutenkaan ei yhtään vihreää missään. Painajainen.
Ei tässä arabimaassa, jolla ei ollut mainittavia öljytuloja ja tavalliset ihmiset eli liassa ja kurjuudessa. Sähköt katkesi päivittäin 3-4 tunnin ajaksi. Autot oli länsimaista varastettuja, eikä niitä saanut omistaa kuin virkamiehet ja taksikuskit, tuloerot oli valtavat eli yksityisten palatsien rakennustyömaita sai seurata omasta, kaatopaikaksi muuttuneen kerrostalon ikkunasta. Kaatopaikka syntyi sudanilaisten opiskelijoiden tavasta heittää roskat suoraan ikkunasta pihalle. Torakat, tuhatjalkaiset ja kaikki kuviteltavissa olevat syöpäläiset hyökkäsi yöllä kimppuun, koska ilmastoimaton huoneisto oli siis kaatopaikan edessä. Kun neljän viikon sairastelusta selvisi lopulta hengissä, niin vastustuskyky oli uskomaton ja paino puolet lähtöpainosta. Kuukausien reissun jälkeen Air Francen lentoemäntä piti kotimatkalla hienosti huolen voinnistani, syötti ja juotti kaikkea ylimääräistä, olin siis exit-paikalla ja ihailin hänen vaaleaa ihoaan ja kaunista olemustaan. En silti ottanut myöhemmin yhteyttä, vaikka tiedot sainkin. Oma nainen odotti kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etelä-Korea. Hullu työelämä, sovinistinen kulttuuri ja ihmiset on stressaantuneita ja materialistisia. Kytätään kenellä paras auto ja eniten rahaa, lapset ovat aamusta iltaan koulussa ja mielenterveysasiat lakaistaan maton alle. Tämä kokemus oli Soulissa, maaseudulla saattaa olla erilaista.
Kyllähän se on todellinen suoritusyhteiskunta. Pitää olla täydellinen. Käydään rutiininomaisesti kauneusleikkauksissa. Putsataan iho 3 tai 4 krt tai muuta älytöntä. Hoikkuus, täydellinen iho, hiukset, koti, julkisivu. Joku voi ulkopuolelta ihailla tällaista, mutta hinta on kova. Valtava suorittaminen huokuu kyllä ihmisistä.
Asun Suomessa ja mua katsotaan kuin hullua, jos sanon tuntemattomalle ihmiselle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen syntyperäinen suomalainen, ei hirveästi viihtynyt, muutin keskelle Eurooppaa 15 vuotta sitten ja tänne jäin. Ymmärrän kyllä, että joillekin Suomi on paras paikka elää mutta omalla kohdallani näin ei ollut. Pidän siitä, että asiat on hoidettu loogisesti ja viimeisen päälle ja, että jo etukäteen on mietitty kaikki kunnolla. Pidän myös siitä, että asenne on suhteellisen positiivinen.
Loogisesti ja viimeisen päälle, asutko Saksassa?
Aika harva suomalainen tätä uskoo, mutta Saksa on joiltain osin aika kivikautinen maa. Junat jatkuvasti peruttu, netissä ei voi hoitaa asioita yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen syntyperäinen suomalainen, ei hirveästi viihtynyt, muutin keskelle Eurooppaa 15 vuotta sitten ja tänne jäin. Ymmärrän kyllä, että joillekin Suomi on paras paikka elää mutta omalla kohdallani näin ei ollut. Pidän siitä, että asiat on hoidettu loogisesti ja viimeisen päälle ja, että jo etukäteen on mietitty kaikki kunnolla. Pidän myös siitä, että asenne on suhteellisen positiivinen.
Loogisesti ja viimeisen päälle, asutko Saksassa?
Aika harva suomalainen tätä uskoo, mutta Saksa on joiltain osin aika kivikautinen maa. Junat jatkuvasti peruttu, netissä ei voi hoitaa asioita yms.
Niin. Mitäpä tuohon kivikautisuuteen nyt sanoisi. Itse koen, että asioita voi hoitaa täällä ihan sopivasti netissä, ajanvaraukset ym. En nyt tiedä, mitä tarkoitat "asioilla". Kivikautiseksi mainitsemalla on vähän vaikea edes kiinnostua ajatustenvaihdosta sen kummemmin. Behalte also deine Meinung.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole asunut, mutta olen käynyt Japanissa. Kohteliaisuussäännöt ovat ihan kieroutuneet. Miten sillä tavalla voi elää? Mikään ei ole totta.
Vierailija kirjoitti:
Asuin Englannissa vuosituhannen vaihteessa. Olin opiskellut englantia yliopistossa ja ihaillut englantilaisen kulttuurin tuotteita koko ikäni.
Ehdin työn vuoksi asua kolmella pienellä paikkakunnalla. Tutustuin lähinnä työväenluokkaan johon suomalaisena perusduunarina (opiskelutaustasta huolimatta) ajattelin kuuluvani.
Nämä ovat niin kliseitä mutta porukkaa kiinnosti lähinnä pubit, iltapäivälehdet ja ekstaasi. En käynyt yhtään ainutta keskustelua kirjallisuudesta, kuvataiteesta, elokuvista tai musiikista koko aikana. Porukka puhui lähinnä siitä, mitä joku Dave tai Steve oli tehnyt kouluaikoina tai työmaalla. Sivistyksen puutteella ei kuitenkaan ylpeilty ihan samaan tapaan kuin Suomessa.
Kodit olivat rumia ja epäviihtyisiä. Ruuan osasinkin olettaa olevan pahaa mutta kasvisten ja hedelmien puute yllätti. Jatkuva tupakointi varsinkin sisätiloissa ällötti. Kyllä tuntui ihanalta palata kotimaahan.
Hyi helv.., joku englantilainen työnväenluokka on hirveintä mitä tiedän. Oikein puistattaa ajatuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi? Osittain.
Hah, oon asunut ulkomailla kolmessa eri maassa ja Suomeen oli helpompi palata kun täällä yhteiskunta sentään toimi. Nyt ei siitäkään kyllä ole kohta mitään jäljellä. En jaksa sitä kun täällä ei voi nykyään oikein puhua mistään epäkohdista ja kulttuuri on sitä kun puhutaan siitä mitä koulutuksia ja työpaikkoja kenelläkin on. Ai niin, pankkitilin saldo tai osakesaldon paksuus on myös sallittuja keskustelunaiheita.
Joskus muutama vuosi sitten oli vielä kulttuuria mitä tulee taiteisiin, mutta meininki on enää pelkkää suorittamista jossa ihmiset jaetaan voittajiin ja häviäjiin. Päättäjät on entistä useammin täysiä roistoja ja se on hyväksytty normaaliksi päiväjärjestykseksi. Akateeminen ihminen on aina erehtymätön vaikka ei saisi koulutettunakaan mitään aikaan. Duunari on aina huonompi vaikka miten lukisi ja sivistäisi itseään vapaa
Nyt osuit naulan kantaan! Tämän kaiken voi panna merkille, vaikka ei edes puhuisi kenenkään kanssa, vaan riittää kun katsoo sivusta ja tekee huomioita. Olen ulkosuomalainen ja vietän Suomessa pitempiä lomia.
Vierailija kirjoitti:
Asun Suomessa ja mua katsotaan kuin hullua, jos sanon tuntemattomalle ihmiselle jotain.
Ei enää nykyään katsota hulluksi, mutta vielä on ihmisiä, jotka säikähtävät, jos vieras puhuu jotakin. Nuoriso on erityisen reipasta, jopa tervehtivät ja sanovatkin jotakin.
Suomessa asun ja elämä ahdistaa koko ajan enemmän. Täällähän on vain yksi muotti, jonka mukaan pitää elää: pitää olla hetero, kumppani, lapset, harrastaa saunaa ja mökkeilyä, syödä lihaa, fanittaa Marimekkoa, pitää neljä viikkoa lomaa heinäkuussa, matkustaa etelään all inclusive -lomille ym umpitylsää.
Esim. itsenäisille naisille, jotka haluaa elää omannäköistä elämää, tämä maa on täysin antifeministinen köyhyysloukku. Hyvään elämään pääsee kiinni vain, jos tekee paljon lapsia eri miesten kanssa, koska siitä palkitaan taloudellisesti. Mentaliteetti ei lopulta eroa paljoakaan arabimaista.
Vierailija kirjoitti:
Asuin Englannissa vuosituhannen vaihteessa. Olin opiskellut englantia yliopistossa ja ihaillut englantilaisen kulttuurin tuotteita koko ikäni.
Ehdin työn vuoksi asua kolmella pienellä paikkakunnalla. Tutustuin lähinnä työväenluokkaan johon suomalaisena perusduunarina (opiskelutaustasta huolimatta) ajattelin kuuluvani.
Nämä ovat niin kliseitä mutta porukkaa kiinnosti lähinnä pubit, iltapäivälehdet ja ekstaasi. En käynyt yhtään ainutta keskustelua kirjallisuudesta, kuvataiteesta, elokuvista tai musiikista koko aikana. Porukka puhui lähinnä siitä, mitä joku Dave tai Steve oli tehnyt kouluaikoina tai työmaalla. Sivistyksen puutteella ei kuitenkaan ylpeilty ihan samaan tapaan kuin Suomessa.
Kodit olivat rumia ja epäviihtyisiä. Ruuan osasinkin olettaa olevan pahaa mutta kasvisten ja hedelmien puute yllätti. Jatkuva tupakointi varsinkin sisätiloissa ällötti. Kyllä tuntui ihanalta palata kotimaahan.
Et sitten muihin ihmisiin pystynyt millään tavalla tutustumaan kuin johonkin työnvänluokkaisiin? Kaikkihan tietää minkälainen englantilainen työnväenluokka on...