Lue keskustelun säännöt.
Mies soittaa äidilleen aina kun meillä tulee riita
02.04.2025 |
Haluaa tukea ja neuvoa äidiltään ja viimeksi kuulin kuinka kahdella lauseella tiivisti meidän kahden välisen riidan. Ei ole juorukello, mutta ei ole kertomansa mukaan muita joilta hakea tukea pahan paikan tullen. Onko tällainen normaalia? Viisi vuotta naimisissa ja kaksi vuotta sitä ennen seurustelua takana.
Kommentit (76)
Minusta tuo ei ole normaalia. Mies ei vieläkään ole katkaissut napanuoraansa äitiinsä. Tiukan paikan tullen mies ei selviä asiasta ilman äitiään. Hän tarvitsee siis äitiään tueksi silloin, kun hänellä ei ole sinun tukeasi, kun teillä on riitaa. Oletko huomannut, onko sinulla vähän äidillinen rooli suhteessa mieheesi? Tarvitseeko miehesi sinulta paljon huomiota ja hoivaa?
Minusta on loukkaavaa, jos puoliso raportoi riidat vanhemmalleen. Sellainen henkilö vaikuttaa kypsymättömältä, isolta lapselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidin ja tyttären läheiset suhteet ovat ilmeisesti ok, mutta äidin ja pojan ei. Miten meni tuo vaimona oleminen noin niinkuin omasta mielestä?
Eipä ole tullut mieleenkään kertoa minun ja miehen välisistä riidoista omille vanhemmilleni.
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän elämänkokemukseni pohjalta: ette sovi toisillenne. Ilmeisemminkin sä jyräät erimielisyystilanteissa poikaystäväsi. Jos koko ajan noissa tilanteissa toinen osapuoli tuntee jäävänsä alakynteen, niin se jos mikä nakertaa henkisesti ja syö luottamusta suhun. Ja tuo, että halveksit poiksystävääsi kun selkeästi kiperässä tilanteessa turvautuu äitiinsä. Eikö se jo kerro sulle, ettet ole sopiva tyttöystävänä kun saat tuon reaktion aikaiseksi. Mene itseesi ja mieti millainen kumppani olet. Jos olisin tuon poikaystäväsi äiti, kehottaisin poikaani jättään sut. Ei itseään tarvi kiusata pas kalla parisuhteella.
Naimisissa olevat eivät ole toisilleen mitään tyttö- tai poikaystäviä. Uskon kyllä, että sinä et pojasta luovu yhdenkään naisen hyväksi. Varmaan pyydät pojan asumaan luoksesi, painajaisanoppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidin ja tyttären läheiset suhteet ovat ilmeisesti ok, mutta äidin ja pojan ei. Miten meni tuo vaimona oleminen noin niinkuin omasta mielestä?
Meillä selvitetään riidat puolison kanssa. Eikä äitien/anoppien kanssa. Suosittelen.
Meillä ei riidellä puolison kanssa. Aikuiset osaavat keskustella.
Jos parisuhteessa riidellään, asiat eivät ole hyvin ja silloin on syytä keskustella ulkopuolisen kanssa. Moni harkitsee eroa hiljaa mielessään, ap:n mies osaa miettiä asiaa etukäteen äidin ja kavereiden kanssa. Oletan, että ei hän jätä kertomatta huonosta puolisovalinnastaan myös ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo ei ole normaalia. Mies ei vieläkään ole katkaissut napanuoraansa äitiinsä. Tiukan paikan tullen mies ei selviä asiasta ilman äitiään. Hän tarvitsee siis äitiään tueksi silloin, kun hänellä ei ole sinun tukeasi, kun teillä on riitaa. Oletko huomannut, onko sinulla vähän äidillinen rooli suhteessa mieheesi? Tarvitseeko miehesi sinulta paljon huomiota ja hoivaa?
Minusta on loukkaavaa, jos puoliso raportoi riidat vanhemmalleen. Sellainen henkilö vaikuttaa kypsymättömältä, isolta lapselta.
Minusta taas on sairasta, jos ei salli puolisolleen pahan mielen purkamista yhdessä läheisten kanssa. Ap:n käytös on sairasta monella eri tavalla, tuollainen toisen tunteiden kahlitseminen kertoo ap:n omasta epävarmuudesta. Miehen kannattaisi lähteä heti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko parempi, että mies sanoisi kesken riidan, että olet ruma läski, inhotat minua tai toteaisi, että noin typerän ihmisen kanssa ei kannata edes keskustella tai utelisi, huomaatko kaljuuntuvasi ja nenästäsi kasvaa karvoja. Tulisiko hyvä mieli, kun mies riitelee kanssasi ilolla ja osaa vielä iskeä napakasti kohtiin, jotka ovat sinulle kipeitä.
Vierailija kirjoitti:
Ai te riitelette, usein?
Harvoin, mutta kerran vuodessa on tullut tällainen tilanne milloin mies soittaa äidilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän elämänkokemukseni pohjalta: ette sovi toisillenne. Ilmeisemminkin sä jyräät erimielisyystilanteissa poikaystäväsi. Jos koko ajan noissa tilanteissa toinen osapuoli tuntee jäävänsä alakynteen, niin se jos mikä nakertaa henkisesti ja syö luottamusta suhun. Ja tuo, että halveksit poiksystävääsi kun selkeästi kiperässä tilanteessa turvautuu äitiinsä. Eikö se jo kerro sulle, ettet ole sopiva tyttöystävänä kun saat tuon reaktion aikaiseksi. Mene itseesi ja mieti millainen kumppani olet. Jos olisin tuon poikaystäväsi äiti, kehottaisin poikaani jättään sut. Ei itseään tarvi kiusata pas kalla parisuhteella.
Poikaystävä? Jätit aloituksen lukematta? Olemme naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo ei ole normaalia. Mies ei vieläkään ole katkaissut napanuoraansa äitiinsä. Tiukan paikan tullen mies ei selviä asiasta ilman äitiään. Hän tarvitsee siis äitiään tueksi silloin, kun hänellä ei ole sinun tukeasi, kun teillä on riitaa. Oletko huomannut, onko sinulla vähän äidillinen rooli suhteessa mieheesi? Tarvitseeko miehesi sinulta paljon huomiota ja hoivaa?
Minusta on loukkaavaa, jos puoliso raportoi riidat vanhemmalleen. Sellainen henkilö vaikuttaa kypsymättömältä, isolta lapselta.
Molemmat olemme äidillisiä hoivaajia mutta mies tietyissä asioissa herkempi. Mies joko vaikenee ja menee kuoreensa tai tarvitsee minulta paljon huomiota ja hoivaa. Äiti on miehelle minun lisäksi yksi tärkeimmistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko parempi, että mies sanoisi kesken riidan, että olet ruma läski, inhotat minua tai toteaisi, että noin typerän ihmisen kanssa ei kannata edes keskustella tai utelisi, huomaatko kaljuuntuvasi ja nenästäsi kasvaa karvoja. Tulisiko hyvä mieli, kun mies riitelee kanssasi ilolla ja osaa vielä iskeä napakasti kohtiin, jotka ovat sinulle kipeitä.
Kenellekään ei puhuta noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaaleihin erimielisyyksiin tarvita ulkopuolisen tukea.
Onko miehessä piirteitä narsismista tai läheisriippuvaisuudesta?
Eli mies ei saisi puhua kenelläkkään jos oma puoliso aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä ja riitoja?
Ystävät ovat sitä varten, ei äiti.
Joillakin on läheiset välit vanhempiinsa, miehellä jopa äitiinsä. Miksei äidin kanssa voi puhua asioista ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenelle itse soittaisit, jos mies käyttäytyisi kuin sika?
Avioliitossa ei ole sikoja eikä emakkoja yhtään sen enempää. Ei minulla ole tarvetta soittaa kenellekään, koska erimielisyytemme noudattaa aina samaa kaavaa eli käytämme turvallista tilaa ilmaista mielipiteemme kunhan pöly on laskeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaaleihin erimielisyyksiin tarvita ulkopuolisen tukea.
Onko miehessä piirteitä narsismista tai läheisriippuvaisuudesta?
Eli mies ei saisi puhua kenelläkkään jos oma puoliso aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä ja riitoja?
Ystävät ovat sitä varten, ei äiti.
Mitä varten äiti on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaaleihin erimielisyyksiin tarvita ulkopuolisen tukea.
Onko miehessä piirteitä narsismista tai läheisriippuvaisuudesta?
Eli mies ei saisi puhua kenelläkkään jos oma puoliso aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä ja riitoja?
Ystävät ovat sitä varten, ei äiti.
Ka kuinka paska ystävä pitää olla että vaivaa parisuhdeongelmilla.
Vierailija kirjoitti:
Ei normaaleihin erimielisyyksiin tarvita ulkopuolisen tukea.
Onko miehessä piirteitä narsismista tai läheisriippuvaisuudesta?
Miksi pariskunnat käyvät sitten pariterapiassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaaleihin erimielisyyksiin tarvita ulkopuolisen tukea.
Onko miehessä piirteitä narsismista tai läheisriippuvaisuudesta?
Eli mies ei saisi puhua kenelläkkään jos oma puoliso aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä ja riitoja?
Ystävät ovat sitä varten, ei äiti.
Mitä varten äiti on?
No mieti nyt hetki, minkälainen anoppi-miniä suhde tuolloin muodostuu? Ystävään ei ole perhesidettä, anoppiin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei normaaleihin erimielisyyksiin tarvita ulkopuolisen tukea.
Onko miehessä piirteitä narsismista tai läheisriippuvaisuudesta?
Eli mies ei saisi puhua kenelläkkään jos oma puoliso aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä ja riitoja?
Ei ole kasvanut aikuiseksi, jos oma puoliso aiheuttaa jatkuvasti pahaa mieltä. Ihan ammattiterapeuttia ja self helpiä suosittelen enkä henkilöä, joka alun perin aiheutti ongelmat.
Mä soitin kanssa kerran äidille, kun meillä oli miehen kanssa riita. Äiti tuumasi, että vedäpä henkeä ja mene sitten puhumaan asia miehellesi, äläkä levittele yhteisiä asioitanne ympäri sukua.
Näin tein. Vieläkin nolottaa. Olin tuolloin 21-vuotias ja tästä on siis yli 20 vuotta. Noloa se silti oli parikymppisenkin käytökseksi. Onneksi äiti ojensi lastaan. Lapsellistahan se käytökseni olikin.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko parempi, että mies sanoisi kesken riidan, että olet ruma läski, inhotat minua tai toteaisi, että noin typerän ihmisen kanssa ei kannata edes keskustella tai utelisi, huomaatko kaljuuntuvasi ja nenästäsi kasvaa karvoja. Tulisiko hyvä mieli, kun mies riitelee kanssasi ilolla ja osaa vielä iskeä napakasti kohtiin, jotka ovat sinulle kipeitä.
Riitelen selvittääkseni asian ja tunteet ovat kuumenneet. En solvatakseni, ollakseni vahvempi tms. Olen kasvanut ulos hiekkakaatikolta.
Sanon tämän elämänkokemukseni pohjalta: ette sovi toisillenne. Ilmeisemminkin sä jyräät erimielisyystilanteissa poikaystäväsi. Jos koko ajan noissa tilanteissa toinen osapuoli tuntee jäävänsä alakynteen, niin se jos mikä nakertaa henkisesti ja syö luottamusta suhun. Ja tuo, että halveksit poiksystävääsi kun selkeästi kiperässä tilanteessa turvautuu äitiinsä. Eikö se jo kerro sulle, ettet ole sopiva tyttöystävänä kun saat tuon reaktion aikaiseksi. Mene itseesi ja mieti millainen kumppani olet. Jos olisin tuon poikaystäväsi äiti, kehottaisin poikaani jättään sut. Ei itseään tarvi kiusata pas kalla parisuhteella.