Lue keskustelun säännöt.
EN PIDÄ LAPSESTANI!
13.03.2007 |
Olen vilpittömästi huolissani omista tunteistani ja siksi toivon asiallisia vastauksia (kohtalotovereilta? ja muiltakin). Eli meillä on 5-vuotias tyttö, joka on ihan erilainen kuin minä. Itse olen kauhean ulospäinsuuntautunut, spontaani, tosi nopea tekemään asioita, huumorintajuinen (no joo, makuasia) jne. Lapsi taas on vetäytyvä, epävarma itsestään, inhoaa esiintymistä, enemmän tosikko ja tosi hidas!
Minulla on aivan LIIAN USEIN sellainen tunne, että koko tyttö ärsyttää. Siis hitaus ja viivyttely ja arkailu ja sitten vielä sellainen älytön höröttely. Koskaan ei saa oikein mitään lapsesta irti, kun yrittää kysellä päiväkodin tapahtumista. Ei kerro, ei juttele, pitää pihdeillä yrittää kiskoa kommentteja.
Tämä on minulle kamalan vaikea ja arka asia, enkä tiedä, mitä tekisin. Hillitsen toki itseni, enkä sano tytölle mitään " oletpa kömpelö" tms. kamalaa, mutta usein tulee tiuskittua lasta kiirehtimään ja pelkään, että hän AISTII tunteeni. Että ei tavallaan kelpaa.
Yritän sylkytellä ja pusutella ja sanoa, että tykkään (ja toki syvällä sydämessä on suuri äidinrakkaus), mutta pelkään, että liian usein lukee naamastani ja/tai käytöksestäni vain negatiivisia viestejä.
oikeasti apua! MITÄ MÄ TEEN?
Kommentit (2)
On minullakin joskus tunteita, et oispa lapseni jossain suhteessa erilainen. Moni hänen tapansa ärsyttää ja varmasti se tulee turhan usein se ilmaistuakin.
Lapsetkin ovat omia erikoisia yksilöitä ja eivät useinkaan äidin toivomia piirteitä omistavia. Harmi...
Silti rakastan lastani älyttömästi ja hiljaa mielessäni käsken itseäni hyväksymään hänen tapansa katsoa maailmaa ja ilmaista tunteitaan ja hidastella päivän rutiineissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä vahvistat hänen käytöstään ja hämmennystään niin kauan kunne täysin hyväksyt hänet sellaisena kuin hän on.