Hauskimmat anaaliseksikokemukset

Olin juuri menossa tunneliin kun tuli pikajuna vastaan.

Olisko se ollu 2017, kun olin paikallisjunassa matkalla Kotkasta Kaamaseen. Istuskelin siinä ajatuksissani, kun vierelle tuli istumaan suttuisen näköinen kaveri. Sellainen, jonka olemuksesta huokuu syvä tyytymättömyys kaikkeen. Tiedättehän, joka toinen sana on vitt* ja suosikkifraasi: haluutsä turpaas?

No, hän otti siinä kännykän sitten esiin ja minä vetäydyin niin lähelle ikkunaa kuin pääsin. Ehkä vartin päästä oli pakko katsoa kuitenkin kohti ja näin, miten se juntti hitaasti ja merkki merkiltä kirjoitti kännykkäänsä: .. ja tosi kivaa, kun saat sitten viettää loppuelämäs vaipoissa. Hän lähetti sen jollekin palstalle.

Siinä vaiheessa havahduin ja katsoin ensimmäisen kerran myös vastapäisellä penkillä istuvaa herrasmiestä. Hänellä oli moitteeton milanolainen puku, mutta ne hypnoottiset silmät. Ja puvun lahkeessa näkyi kohoumana rivoin elin, jonka koskaan olen nähnyt. Mutta jalat eivät päättyneet kenkiin. Hänellä oli siansorkat. Valtavat sorkat!

Hän huusi tuijottaen tiukasti miestä. Tiedät kohtalosi, hän jatkoi, sillä helvetissä on erityinen paikka, jossa kaikki anaaliseksistä vaipoilla pelottelevat saavat viettää ikuisuutensa. Hän heilautti sormiaan ja vieressäni ollut mies katosi rikinkatkuiseen homofobiseen pöllähdykseen, kuin hän ei koskaan siellä olisi ollutkaan. Se oli hänen kohtalonsa, kauhistuttava ikuisuus. Mutta minun piinani ei ollut ohi.

Ja sinä, hän aloitti matalalla äänellä, sinä anaaliseksin rakastaja ..!

En kestänyt enää. Ponkaisin jaloilleni ja huusin: minä en muuten ole koskaan.. mutta se oli turhaa, sillä kukaan ei voi paholaista väittelyssä voittaa. Aika pysähtyi ja tuhannen auringon kuumuus iski minuun hänen silmistään. Kaiken tarkoitus aukeni minulle. Lensin lattiaan ja pakenin. En tiedä miten.

Kerrotaan, että tuulettomina öinä uudenkuun aikaan saattaa kuulla anaaliseksin vastustajien vaikerruksen syvältä maan alta, kun he katuvat vaippavalheitaan. Huhu kertoo, että toisinaan he kirjautuvat vuosi toisensa jälkeen nettiin ja toistavat samanlaisina samoja valheitaan. Se on heidän tapansa tuntea ylemmyttä ja surkeaa oman arvonsa tuntoa. Lyhyt kommentti nettiin ja sitten taas helvettiin.

Mutta ne unet eivät jätä minuakaan rauhaan. Unessa näen nuo sarvipäiset, tulenpunaiset pikkupaholaiset, jotka kertyvät suurine elimineen ympärilleni tanssimaan. Tunnen sen laulun niin hyvin - se kertoo, kuinka olen nyt yksi heistä ja miten haluankaan tätä leikkiä. Unessa tunnen kuinka vartaloni vääntyy kaarelle, peppuni työntyy etsien ulospäin ja odottaa tulevaksi jotain, josta en oikein tiedä, mitä se on. Herään aina hiessä omaan tuskaisan nautinnolliseen huutooni. 

Ostin pilailukaupasta puolisolleni ja minulle punaiset, muoviset pirunsarvet. Hän luulee, että ne ovat Halloween tavaraa. Hän ei tiedä, että toisinaan hänen nukkuessaan sovitan ne hänelle ja haaveilen tekeväni salaa sen, mihin hän ei ikinä suostuisi. Tietämätön miesparka. Mutta kun tartun alastoman nukkuvan miehen sykkivään yöerektioon ja tiedän mitä sillä haluaisinkaan tehdä, en voi estää kuumaa aaltoa värisyttämästä lantiotani. Joku synkkä yö haluni voittaa, teen väistämättömän ja puolisoni herää. Siinä minä saan sitten muovisarvet päässä selittää, miten ihmeessä hän vahingossa sinne joutui.

Mutta te muut naiset, teille minulla on vain yksi neuvo: älkää koskaan, koskaan, koskaan matkustako paikallisjunalla Kotkasta Kaamaseen!