Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

KIRJOLLA - 3.kausi OFFICIAL

Vierailija
02.04.2025 |

Tänään on ilmestynyt Areenaan "Kirjolla"-sarjan 3.kauden kaikki kahdeksan jaksoa. Kaikki sarjan esiintyjät ovat uusia kasvoja (vaikka moni toivoikin Topi Borgin jatkavan edelleen sarjassa).

Nyt seurataan 16-vuotiaan Aadan, 17-vuotiaan Mauno ja 18-vuotiaiden Samun ja Kionan elämän haasteita.

Olen niin odottanut tätä sarjaa, koska itsekin olen kirjolla.

Kertokaa mielipiteitä!

Kommentit (511)

Vierailija
421/511 |
10.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi Aada ole autistia nähnytkään. Laiska, lapsellinen ja ilkeä ei tarkoita aina, että on autisti.

 

Onhan hänellä aivan selviä piirteitä. Sanoi kuormittuvansa voimakkaasti mm. sosiaalisista tilanteista ja aistiärsykkeistä ja pinnistelevänsä aivan jaksamisensa äärirajoilla. Myös rutiinit ovat hänelle selvästi tärkeitä.

Vierailija
422/511 |
10.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi Aada ole autistia nähnytkään. Laiska, lapsellinen ja ilkeä ei tarkoita aina, että on autisti. 

Itse ekan jakson perusteella hän vaikutti selkeimmin autistiselta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
423/511 |
10.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti kuitenkin pärjäävät elämässä. Diagnooseista ja rajoitteista siedättymisen ja terapian kautta elämään kiinni!

Vierailija
424/511 |
10.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikuttaa siltä että noiden 'kirjolle' (...ja kirjoille) luokituksiin pääsyn perusteet autismidiagnoosin saamiseksi ovat vähintään  melko... kirjavat!

Esim. tuon mallitytön kohdalla ne taisivat rajoittua siihen että hän sanoi  pohdiskelleensa sukupuoli-identiteettiään murrosikäisenä ja tulleensa siihen tulokseen ettei hän ole ns. tyypillinen nainen, vaan jotain ihan muuta . 

Kuitenkin hän siihen  nähden oudosti tuntuu sopeutuneen  tuohon, pääasiallisesti kuitenkin, nuorten naisten mallimaailmaan 'kuin kala veteen'?

Entä autismi sitten, miten se hänellä siellä ilmenee?

Kilpailu siellä on sitä luokkaa ettei sen kai auta niissä ympyröissä siellä paljon ilmetä ,eikä liikaa mallitoimiston kanssa sovituista jutuista ja aikatauluista  livetä, muuten loppuu kyllä pian ne  kivat matkat ja hyvät hankkeet. 

Mitä taas tuohon (kaiketikin niiden identiteettipohdintojen yhteydessä heränneeseen) nimenvaihdoksen tarpeeseen tulee , niin ihan ok. 

Ainahan esim. laulajat  artistit ym julkisuudessa elannokseen työskennelleet  esiintyjät  ovat niitä  käyttäneet . Miksei siis muotimallitkin !

(olihan esim.  Twiggy 60-luvulla)

'Samu' on ihan hyvä nimi. Se on lyhyt ja helposti mieleen jäävä. 

Ei siitä nyt  kukaan Suomen ulkopuolella osaa sanoa onko se miehen  vai naisen nimi.

(Suomessa aikanaan kuuluisa  laulaja Carola (Standertskjöld) ,esimerkiksi, tunnettiin ammatti-ja tuttavapiireissä epävirallisesti ihan vaan 'Kallena'!

Kukaan oikeasti Samukaan tuskin pahastuu , mutta sen sijaan...

...oikeasti sukupuolidysforiansa kanssa elämässään kamppailevat ja heidän  vanhempansa saattavat nähdä tuollaisen 'nickname'-identiteettinsä alleviivaamisen autismia pohtivassa ohjelmasarjassa melko kyseenalaisena perusteena esim. transsukupuolisuudelle, (tai oikeastaan  sillä perusteella edes millekään autismidiagnoosille)

Ehkä pikemminkin vain mainoksena ja ylimääräisenä erikoisuuden tavoitteluna - heidän kustannuksellaan.

 

 

Vierailija
425/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen järkyttynyt kuinka tuomitsevia asenteita täällä on. Haukutaan kodit, vanhemmat ja syytetään erikoisuuden - tai diagnoosin tavoittelijoiksi.

Erityislapsen kyllä havaitsee, jos sellaista kasvattaa. Kaikki menee eri tavalla jo vauvaiässä. On puutteellista katsekontaktia, kirkumista, jumittamista, siirtymätilanteiden vaikeutta jne. Kun nämä ohitetaan, ainakin omasta lapsestani kasvoi paljonkin juuri noita erityispiirteisiä nuoria muistuttava yksilö.

Tukea tarvitaan koulussa, kotona, vapaa-ajalla. Välillä olin niin väsynyt, että vain itkin. 

Kotini ei ole Gloria-lehden valkoinen minimalismitylsyys. Enkä ole ihmisenä mikään opettajan tai sairaanhoitajan prototyyppi. Olen ihminen. Mutta niin vain sain aikuiseksi neuropsykiatrian kirjosta kärsivän lapsen. Vieläkin on haasteita, mutta nuori on viisas ja luotan että hän tulee oman tiensä löytämään.

Jos nämä neuvojat olisivat edes kuukauden eläneet esim. pikkulapsiarkeamme, olisi takuulla hymy hyytynyt. Kaikkein vähiten muuten toisia neuvovat ja holhoavat ne, joilla on ollut huomattavan hankalaa jossain elämänvaiheessa.

Vierailija
426/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällähän kritisoidaan ohjelmassa esiintyvien nuorten perusteita autismille, ei kai kukaan väitä että autismi olisi keksitty huomiohakusairaus?

Keskuteluissahan on nimenomaan peräänkuluulutettu laajempaa otantaa tähän ohjelmaan, eli sellaisia perheitä, joissa ihan oikeasti autismi tuo myös paljon haasteita.

Ohjelman perheissä se näyttää välillä jopa "autismin harrastamiselta" ja juuri tällaisen trendaavan autismin korostamisesta. Se tökkii pahasti.

Kionaa on hyvin vaikea edes katsella, tuntuu että nyt on diagnoosi kyllä täysin hakusessa. Selkeästi taustalla on myös hoitamaton mielenterveysongelma,  identifioituu nyt autismiin, toteuttaa sitä suorastaan oppikirjamaisesti stressileluineen ym. Toivottavasti saa oikean diagnoosin ja apua mahdollisimman pian!

Kyllähän ammattikunnalla on viimevuosina ollut suuri kiusaus lätkiä adh-, autismiduagnooseja vajavaisilla tutkimusmetodeilla joka toiselle vähänkin oireileville. Jos tämän porukan ongelmiin paneuduttais tutkimusvaiheessa syvällisemmin ja pitkäjänteisemmin, luulempa että sieltä löytyis ihan toisenlaisia juurisyitä monen kohdalla. Osa ratkeaisi varmasti ihan vaan vanhemmuuden tukemisella ja lapsen todellisten tarpeiden ääreen pysähtymisellä, korjausliikkeillä arkirutiineissa jne.

Itseä häiritsee todella  paljon että puhutaan neurotyyppillisistä, kuka on oikeasti puhtaasti  neurotyyppillinen?

Minä en ainakaan ole, eikä minun lapsetkaan.

Jokaisella on omat haasteensa ja voimavaransa omasta persoonallisuudesta johtuen. Meidän aikuisten tehtävä on oppia tuntemaan itsemme ja lapsemme, ja tarjota paras mahdollinen kasvualusta. Se voi tarkoittaa perehtymistä, tiukkaa rajan vetoa, ulkopuolelle jääntiä yhteiskunnan asettamista  paineista ja vaatimuksista esim harrastusten tai koulumenestyksen osalta, sopivan  asuinpaikan ja asumismuodon valitsemista, niin että se ei kuormita itsessään, kaikenlaisten ärsykkeiden minimoimista jne.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
427/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kionan pitäisi keksiä itselleen harrastuksia ja lähteä opiskelemaan!

Vierailija
428/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuossa ohjelmassa myös käy ilmi se, että toiminnallisuus on autismissakin kaiken ydin. Samulla, Maunolla ja Aadalla oli harrastuksia, joiden parissa kehittivät itseään ja saivat ajatuksensa pois autismissa rypemisestä. Tosin ei heistä autistisuus edes paistanut läpi. Ehkä en sitten vaan huomannut, koska itsellänikin on autismi-diagnoosi ja olen aika huono "lukemaan" ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
429/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Täällähän kritisoidaan ohjelmassa esiintyvien nuorten perusteita autismille, ei kai kukaan väitä että autismi olisi keksitty huomiohakusairaus?

Keskuteluissahan on nimenomaan peräänkuluulutettu laajempaa otantaa tähän ohjelmaan, eli sellaisia perheitä, joissa ihan oikeasti autismi tuo myös paljon haasteita.

Ohjelman perheissä se näyttää välillä jopa "autismin harrastamiselta" ja juuri tällaisen trendaavan autismin korostamisesta. Se tökkii pahasti.

Kionaa on hyvin vaikea edes katsella, tuntuu että nyt on diagnoosi kyllä täysin hakusessa. Selkeästi taustalla on myös hoitamaton mielenterveysongelma,  identifioituu nyt autismiin, toteuttaa sitä suorastaan oppikirjamaisesti stressileluineen ym. Toivottavasti saa oikean diagnoosin ja apua mahdollisimman pian!

Kyllähän ammattikunnalla on viimevuosina ollut suuri kiusaus lätkiä adh-, autismiduagnooseja vajavaisilla tutkimusmetodeilla joka toiselle vähänkin oireil

 

Neurodiversiteetti on itse asiassa sosiologinen käsite, jolla ei ole mitään empiiristä, neurologiaan perustuvaa pohjaa. BBC:n artikkelissa Why there is no such thing as a normal brain tuodaan esille, että käsitettä "neurodiversity" käytti ensimmäistä kertaa sosiologi Judy Singer, joka halusi rakentaa korkean toimintakyvyn autisteille ja muille erikoislaatuisille yksilöille samanlaisen vallankumouksellisen sosiaalisen liikkeen, kuin feministeillä tai homoaktivisteilla. Tähän tarvittiin yhteistä identiteettiä, jota käsite neurodiversiteetti palvelee: 

It was a time of incredible sharing and exploration, she says. I was just so overwhelmed with all these senses that people had that we didn't even know about people who couldnt recognise faces, people with extraordinary synaesthesia. There are so many things in the mind that we never imagined.

I just thought, this is incredible diversity. With our stupid educational systems, we're trying to lock people into this narrow channel, instead of exploring what this diversity can bring us. We needed a movement, like the feminist movement, and that's where it came from.

1990-luvulla aivokuvantamistutkimus oli todella lupaava tutkimusalue, johon panostettiin erityisesti psykiatriassa massiivisesti. Samaan aikaan myös neuro-etuliitteet alkoivat saada suosiota kielessä lähinnä vakuuttamaan ihmiset siitä, että kyseessä on vakavasti otettava ja todellinen piirre, ilmiö tai hoitomuoto. Tästäkään huolimatta, kuten esimerkiksi Neuron-lehdessä julkaistussa artikkelissa Functional neuroimaging in psychiatry and the case for failing better (2013) tuodaan esille, psykiatriassa aivokuvantamistutkimuksilla ei ole mitään roolia diagnostiikassa eikä hoidossa, eikä psykiatria ole onnistunut löytämään yhdenkään tutkimansa häiriön neurobiologista pohjaa eikä etiologiaa: 

"The scale of investment in functional neuroimaging as a research tool in psychiatry dwarfs that of other recent innovations, with more than 16,000 published articles over the past three decades (approximately one-third in the last 5 years alone, according to PubMed). Yet, it is sobering to acknowledge that functional neuroimaging, in particular modalities such as functional magnetic resonance imaging (fMRI) and magnetoencephalography/electroencephalography (MEG/EEG), plays no role in clinical psychiatric decision making, nor has it defined a neurobiological basis for any psychiatric condition or symptom dimension. Thus, it remains difficult to refute a critique that psychiatrys most fundamental characteristic is its ignorance, that it cannot successfully define the object of its attention, while its attempts to lay bare the etiology of its disorders have been a litany of failures (Scull, 2021)"

Vierailija
430/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi Aada ole autistia nähnytkään. Laiska, lapsellinen ja ilkeä ei tarkoita aina, että on autisti. 

Hän ei ollut mitään noista. Päinvastoin hän oli oikein ahkera ja työteliäs.

Lapsellinen kai saakin olla, jos on ikää huimat 15v? Ei hän kyllä sillä tavalla lapsellinen ollut, mitä monet tuon ikäiset jotka ei tee mitään töitä, ei ohjaa kerhoja nuoremmille, ei hoida eläimiä, ei rakenna legoilla vaan pelkästään vetelehtii tekemättä oikein mitään. 

Ilkeyskin on lähinnä sinun silmissäsi ja kertoo enempi sinun tavastasi nähdä muut ihmiset. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
431/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan Samulla ja Kionalla tullut jotain draamaa, kun eivät enää seuraa toisiaan instassa :D

En muistanut Kionan ig joten katsoin Samun seuratuista/seuraajista, eikä ollut enää siellä. 

Vierailija
432/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Eihän toi Aada ole autistia nähnytkään. Laiska, lapsellinen ja ilkeä ei tarkoita aina, että on autisti. "

Sinulla ei ole selvästi mitään tietoa tai omakohtaista kokemusta autismista. Selkeä autismikirjoinen on kyllä. Toki on myös murrosiän kiukkuilua mukana. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
433/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minkä takia neuronormaalit arvostelevat niin paljon autismikirjon nuoria ja heidän perheitään? On tosi helppoa kasvattaa toisten lapsia ja haukkua elämää, josta ei ole minkäänlaista kokemusta. AutisminKIRJO on se pointti. Autismia on yhtä monenlaista, kuin on ihmistäkin. Eikä siihen auta mikään "Nyt niskasta kiinni ja töihin"-puhe. 

Vierailija
434/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia neuronormaalit arvostelevat niin paljon autismikirjon nuoria ja heidän perheitään? On tosi helppoa kasvattaa toisten lapsia ja haukkua elämää, josta ei ole minkäänlaista kokemusta. AutisminKIRJO on se pointti. Autismia on yhtä monenlaista, kuin on ihmistäkin. Eikä siihen auta mikään "Nyt niskasta kiinni ja töihin"-puhe. 

Mikä on neuronormaali? Onko niitä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
435/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi Aada ole autistia nähnytkään. Laiska, lapsellinen ja ilkeä ei tarkoita aina, että on autisti. 

Hän ei ollut mitään noista. Päinvastoin hän oli oikein ahkera ja työteliäs.

Lapsellinen kai saakin olla, jos on ikää huimat 15v? Ei hän kyllä sillä tavalla lapsellinen ollut, mitä monet tuon ikäiset jotka ei tee mitään töitä, ei ohjaa kerhoja nuoremmille, ei hoida eläimiä, ei rakenna legoilla vaan pelkästään vetelehtii tekemättä oikein mitään. 

Ilkeyskin on lähinnä sinun silmissäsi ja kertoo enempi sinun tavastasi nähdä muut ihmiset. 

Ei ilkeä, mutta huonokäytöksinen, eivätkä vanhemmat reagoineet käytökseen, vaan se kautta linjan hyväksyttiin ja sivuutettiin hymyillen. Se hämmästytti.

Vierailija
436/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Iha sama !!!!! KUULUU TASAN ÖÖÖÖÖÖÖÖÖ-LUOKAN NS SARJA !!!!!! POIS TV:STÄ JA NETISTÄ KOKONAAN !!!!! EI ENÄÄ YHTÄKÄÄN NOLOA KAUTTA !!!!!!!! TÄÄ RIITTÖÖÖÖÖ JO !!!! YÖÖÖÖKKKKKK !!!!!! 

Vierailija
437/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi Aada ole autistia nähnytkään. Laiska, lapsellinen ja ilkeä ei tarkoita aina, että on autisti. 

Hän ei ollut mitään noista. Päinvastoin hän oli oikein ahkera ja työteliäs.

Lapsellinen kai saakin olla, jos on ikää huimat 15v? Ei hän kyllä sillä tavalla lapsellinen ollut, mitä monet tuon ikäiset jotka ei tee mitään töitä, ei ohjaa kerhoja nuoremmille, ei hoida eläimiä, ei rakenna legoilla vaan pelkästään vetelehtii tekemättä oikein mitään. 

Ilkeyskin on lähinnä sinun silmissäsi ja kertoo enempi sinun tavastasi nähdä muut ihmiset. 

Ei ilkeä, mutta huonokäytöksinen, eivätkä vanhemmat reagoineet käytökseen, vaan se kautta linjan hyväksyttiin ja sivuutettiin hymyillen. Se hämmästytti.

 

Luulenpa, että kameroiden sammuttua ovat hyvinkin saattaneet puhua Aadan kanssa ko. asioista. Eivät tietenkään halunneet asettaa lastaan kiusalliseen tilanteeseen torumalla häntä koko kansan edessä.

Vierailija
438/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Neuronormaali on mielestäni ihminen, jolla ei ole arkea haittaavaa neuropoikkeavuutta. Pystyy käymään koulussa, opinnoossa ja työssä ilman että kuormittuu haittaavasti.

Ei elämää haittaavia aistiylikuormitustekijöitä. Ei vaikeutta oman toiminnan ohjaamisessa.

Kyllä eron huomaa, jos on kasvattanut neuroepätyypillisen lapsen.

Vierailija
439/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aada on kyllä inhottava vanhempiaan kohtaan. Komensi isänsäkin pois keittiöstä muualle syömään, ja isä totteli.

Vierailija
440/511 |
11.04.2025 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä keskustelu sai minut taas kerran miettimään sitä, millainen autisti on neurotyypillisen mielestä oikeanlainen autisti? Ei ainakaan saa tehdä mitään normaaleja asioita ja lisäksi pitää käyttäytyä aina hyvin. Kuormittumista ei saa ilmaista, eikä väsymystä. Lisäksi olisi suotavaa olla cis-mies. Muunlaiset autistit on jotenkin vääränlaisia autisteja eivätkä siis autisteja ollenkaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä kuusi