Lue keskustelun säännöt.
Isäksi 40-vuotiaana, miten sujuu?
01.04.2025 |
Meillä on yhteinen lapsi, olen itse 29v ja mieheni 41v. Lapsemme täytti juuri 2v. Olisin halunnut 2-3 lasta.
Mies vaan ei tunnu jaksavan yhtään yöheräilyjä. Hän nukkuu eri huoneessa tulppien kanssa edelleen, ja minä nukun lapsen kanssa eri huoneessa ja olen hoitanut aina yöheräilyt enkä ole kokenut sitä siis ongelmaksi, vaan miehen käytöksen. Nyt lapsemme ei ole enää yli puoleen vuoteen heräillyt säännöllisesti. Flunssa iski, ja sen takia heräili ja mies äksyilee ja kiukuttelee väsyneenä eikä jaksa mitään ja sellaista koko vauva-arki oli, vaikka emme nukkuneet edes yhdessä jne. Mietityttää, joudunko luopumaan omista haaveistani, kun arki muuttuu vuoden ajaksi kamalaksi.
Kommentit (39)
Ei nelikymppinen ole vielä mikään vanhus. Kuusis kympiis vasta alkaa tekeen tiukkaa jaksaa parisuhde- ja perhejuttuja. Ne on ne vaihdevuodet ihan kummallakin, jotka vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen ja jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun aivan heti tarvitse tehdä sitä päätöstä. Olet kuitenkin itse vielä aika nuori, joten sinuna pitäisin kiinni haaveestani saada ainakin toinen lapsi siinä tapauksessa, että mieskin suostuu siihen, eikä teillä ole mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia suhteessanne.
Minun pappani oli 40 kun tuli isäksi, lapsia tuli 6. Mummu oli 25v. Tee kiireesti ainakin toinen lapsi. Yritä olla kärsivällinen miehen kanssa ja jos jaksat paremmin hoitaa nuo heräämiset niin hyvä. Itselläni on neljä lasta. Vanhimman ja nuoremman ikäero 12 vuotta ja on kyllä sanottava, että iän myötä yövalvominen vaikeutuu, mutta pian ne lapset kasvavat. Sinä itse olet nuori virlä, eikä se mieskään ikäloppu ole.
Työkaverini sai esikoisensa 40 vuotiaana. Lapsi saa paljon huomiota ja toisaalta rauhalliset ja pitkäjänteiset vanhemmat
Vierailija kirjoitti:
Mun mies oli 40 ja 42 kun saatiin lapsemme. Ei ole ollut mitään ongelmia. Mies hoiti lapset kotihoidontuella kunnes kuopus oli kolmevuotias. Ite oon pari vuotta nuorempi eikä nyt mitään erityisiä haasteita ole ollut.
Sama meillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensisynnyttäjien keski-ikä on päälle 30 vuotta. Isiksi tullaan Suomessa keskimäärin ensimmäistä kertaa 32 -vuotiaana. Jos miehesi on nyt 40-vuotias, ei hän mielestäni ole mitenkään erityisen vanha isä, koska kyllähän monissa lapsiperheissä tehdään useampi tenava, eli niitä vauvoja on paljon juuri 30 - 40 -vuotiailla. Meilläkin kolmas lapsi syntyi juuri n. nelikymppisenä.
Ei se ole iästä kiinni ap. Sun näkökulmasta nelikymppinen on varmaan ikäloppu pappara ;) mutta itse nelikymppisenä äitinä ei ollut mitään ongelmaa yöheräilyiden kanssa.
Nelikymppiset, viisikymppiset, eläkeikään asti ihmiset tekee kolmivuorotyötä ja pystyvät valvomaan koko yönkin tarvittaessa, eikä ole mikään iso ongelma.
Jos tuo sinun mies ei tykkää vauvan takia herätä niin sama juttu se olisi ollut hänellä kaksikymppisenäkin.
Itse asiassa, kun ihminen vanhenee, unen tarve vähän vähenee. Viisikymppisen pitäisi siis jaksaa jopa paremmin kuin nuoremman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole iästä kiinni, vaan luonteesta ja asenteesta. Oma mieheni +40 ja meillä on useampi pieni lapsi, joista nuorin 6 kk. Hyvin jaksaa ja hoitaa myös vauvaa öisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhoista ukoista ole enää tohon rumbaan, edes teoriassa.
😂😂😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo ole iästä kiinni vaan siitä että mies on itsekeskeinen munapää. 40-vuotias ei ole mikään ikäloppu papparainen.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole iästä kiinni vaan siitä että mies on itsekeskeinen munapää. 40-vuotias ei ole mikään ikäloppu papparainen.
Samaa mieltä.Ei ole iästä kiinni.Jos on tunnepuolen häiriöitä niin kaikki on hankalaa, ihan kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-kymppisillä alkaa olemaan unen tarve suurempi. Mutta silti pitäisi mielestäni osallistua heräämisiin.
Olen 51 v. kahden lapsen isä. Ensimmäinen syntyi kun olin 40 v. ja toinen kun olin 42 v.. Olen aina pitänyt huolta omalta osaltani lapsistamme ihan vastasyntyneestä alkaen.
Kuulostaa siltä, että mies ei teillä tee osuuttaan vaan haluaa vaan laiskotella. Kuvittelee, että isäksi tuleminen eli puuhkutus ja ähkäisy oli riittävä suorite hänen osaltaan.
Todellinen työ on kuitenkin vasta isänä toimiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nelikymppinen ole vielä mikään vanhus. Kuusis kympiis vasta alkaa tekeen tiukkaa jaksaa parisuhde- ja perhejuttuja. Ne on ne vaihdevuodet ihan kummallakin, jotka vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen ja jaksamiseen.
Ei miehillä ole mitään vaihdevuosia.
Vierailija kirjoitti:
Ei vanhoista ukoista ole enää tohon rumbaan, edes teoriassa.
Ei se mitään rumbaa ole, jos vauva nukkuu äidin vieressä niinkuin luonto on asian tarkoittanut. Miehen rooli tuossa onkin käkkiä jossain lähettyvillä mököttämässä ja vahtia reviiriä. Näin apinalaumoissa ja näin se toimii myös ihmisillä: mitä enemmän vauvaa ja äitiä erottaa toisistaan, sitä vaikeampaa vauva-aika on, sillä vauva voi huonosti kun ei saa lajityypillistä hoivaa. Mitä enemmän miestä osallistuu, sitä enemmän mies ja vauva molemmat stressaantuvat.
Kyllä se on niin että jos mies tuo leivän pöytään ja pysyy pois tieltä kotona, asiat ovat hyvin. Osallistuva mies on vähän kuin taapero rakentamassa taloa.
Vierailija kirjoitti:
40-kymppisillä alkaa olemaan unen tarve suurempi. Mutta silti pitäisi mielestäni osallistua heräämisiin.
Miten ja miksi? Miehellä ei ole imetysrauhasia eikä biologia edes herätä miestä. Sen sijaan (terve) nainen joka nukkuu vauvan vieressä, herää jo kauan ennen vauvan itkua, laittaa tissin suuhun ja molemmat nukahtavat heti uudestaan. Naisen yöunien pituus lisääntyy ehkä 1-2 tunnilla noista lyhyistä herätyksistä johtuen, mutta mitään sen kummempaa ei pitäisi tapahtua.
Älkää laittako sitä vauvaa häkkisänkyyn ja alkako sekoilemaan minkään pumppujen ja maitojauheiden kanssa. Totta kai asioista tulee ihan helvetin vaikeita jos kaiken yrittää tehdä mahdollisimman epäluonnollisesti ja sukupuolettomasti. Äiti, isä ja vauva eivät ole sukupuolettomia, ja myös vauva tarvitsee nimenomaan äitiään ja kokee suurta rauhaa ja turvaa äidin hoivassa. Se on biologiaa, joka ei muutu kapitalistien raapustuksilla yhtään miksikään.
Ollaan molemmat 42v.
Vanhin muksu täyttää pian 18 ja loput 2 seuraa sitten perässä.
Olisi pahin painajainen saada lapsi tämän ikäisenä.
Ollaan ihan täpinöissä , kun saadaan alkaa olemaan kahdestaan.
Mökkeilyä , matkustelua yms, Suunniteltu kovasti.
Rahaa on ihan eri tavalla käytettävissä kuin silloin nuorena , kun oltiin kaksin ennen lapsia.
Mutta toki kaikki tekee niinkuin parhaaksi näkee.
Ei ollut ongelmaa. Mieheni nousi mielellään yöllä syöttämään pullosta lypsymaitoa. On jaksanut koko ajan olla läsnä lapsemme arjessa. Ylioppilasjuhlat ja mieheni 6kymppiset.
Up