Miksi pitää somettaa ja kertoa omasta päivästään ja tekemisistään?

Vierailija kirjoitti:

Jotakin vailla ovat ja toivottavasti saavat mitä kaipaavat.

Kun sinä klikkaat minua , niin minä klikkaan sinua.

Menee aikaa omien asioiden ns päivittämiseen, muiden elämän seuraamiseen ja lopuksi kuka seurasikaan minua. Piiri piiri pyörii. Tuollakin ajalla voisi oikeasti tehdä jotain todellista.  

Vierailija kirjoitti:

Somettaminen on pelkästään epävarmuutta. Että pitää jatkuvasti jonkun olla hyvöksyttämässä omia tekoja ja menemisiä. On lähes säälittävää, että ihminen ei koe tekevänsä oikeita asioita, vaan pitää etsiä hyväksyntää muilta.

Itse en koe mitää tarvetta kertoa mitä teen tai missä käyn, teen asiat itseni takia, enkä muitten takia.

Ajattelusi kertoo sinusta, ei kenestäkään muusta. Jos sinä somettaisit arkisista asioistasi tekisit sen:

- omaa epävarmuuttasi

- hyväksyttääksesi omia tekojasi

Yritä hahmottaa se, että olet muista erillinen ihminen. Jos ajattelet tietyllä tavalla tai tulkitset maailmaa tietyllä tavalla, muita tapoja nähdä asiat on miljardeja. Et ole jokin keskushahmo, joka määrittelee sen, miten muut ajattelevat.

Minä käytän somea vähän niinkuin päiväkirjana! On aina kiva katsella FB:n muistoja. Ihan sama mitä muut niistä ajattelevat!

Sitähän varten se on että sinne päivitellään. Miksi luet? 

Aika monelle some on nykyisin myös osa ammatillista verkostoitumista. Minun on esimerkiksi pakko olla somessa vaikkei kovin paljon kiinnostaisikaan. Monille some on myös tulonlähde ja jos siihen haluaa pyrkiä niin yksi ohje on että pitäisi tehdä joka päivä joku julkaisu, nostaa näkyvyyttä huomattavasti ja tuo uusia seuraajia. Somella on nykypäivänä paljon merkitystä ja painoarvoa. Olen kateellinen niille, jotka jaksavat tehdä sisältöä säännöllisesti, itse en keksi postauksen aiheita. 

Luin ensin miksi pitää sormettaa. 

Mikä idea somella olisi jos kaikki olisivat siellä tuppisuuna. Somen idea on juuri, että siellä kirjoitellaan elämästään ja mielipiteistään matalalla kynnyksellä. Harvalla on joka päivä jotakin painavaa ja filosofista sanottavaa. Arki on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Minä käytän somea vähän niinkuin päiväkirjana! On aina kiva katsella FB:n muistoja. Ihan sama mitä muut niistä ajattelevat!

Minä käytän päiväkirjana kuvia puhelimeen ja matkoilla myös tablettiin. Ne ovat vain minulle.

Minulla on muutama tosielämän kaveri, jotka ovat vähän rasittavia. Koska samat jutut koko ajan ja junnataan jossain asioissa. Nämä jatkuvalla syötöllä somettavat ovat sama asia. Rasittavia. Ja livenä tavatessa kertovat samat asiat.

Mutta onneksi ketään ei ole pakko seurata. Itse en ole somessa enää. Aika usein kuulen kaveriporukassa:"Ai niin, sähän et tiedäkään, kun et ole somessa". Tekis mieli sanoa, ettei kyllä kiinnostakaan toisten joka pilkun tekemiset. En kysele muutenkaan, että mitä porukka on syönyt lounaaksi koko viikon, tai onko se mökkimaisema edelleen sama kuin niissä 500ssä julkastussa kuvassa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä käytän somea vähän niinkuin päiväkirjana! On aina kiva katsella FB:n muistoja. Ihan sama mitä muut niistä ajattelevat!

Päiväkirja on vähän niinku yksityinen, ei julkinen.

Vierailija kirjoitti:

Menee aikaa omien asioiden ns päivittämiseen, muiden elämän seuraamiseen ja lopuksi kuka seurasikaan minua. Piiri piiri pyörii. Tuollakin ajalla voisi oikeasti tehdä jotain todellista.  

Kyllä näin on. 

Some on suosittujen paikka. Itseä ei huvita päivittää mitään kun ketään ei kiinnosta, ehkä muutaman tykkäyksen voi saada ja tuttavat saa vuolaita kehuja ulkonäöstä yms. :( 

Vierailija kirjoitti:

Mitä siellä somessa sun mielestä pitäisi julkaista? Sinäkin olet siellä, joten sulla kaiketi on jokin visio.

Enpä juuri millään somekanavalla käy juuri tämän takia, kun se on täynnä kaikkea turhaa ja kaikki mahdolliset erikoiset ja laittamisen arvoiset jutut hukkuvat noiden peruspäivitysten sekaan.

Kun joku saa vauvan, esim feissibuukki täyttyy vauvan kuvista, vaikka jokainen tietää, että ne ei kiinnosta ketään.

Tässä kiteytyy myös somen pinnallisuus, nythän jokaisen sukulaisen ja kaverin siellä facessa on pakko kehua ja ihmetellä sitä vauvan ihanuutta ja kauneutta ja mielenkiintoisuutta ja täällä voi sitten anonyymisti kertoa sen totuuden: EVVK.

Vierailija kirjoitti:

Muutama tuttu on kertonut, että sen takia, että tuntee olevansa olemassa ja jos ei laita, on olo kuin että ei olisi tehnyt sitä mitä nyt ikinä olikaan tekemässä. Tämä on tätä nykyaikaa valitettavasti.

Järkyttävää. Tuo, että monet on sumentaneet virtuaalin ja todellisuuden rajapinnan. Niin syvällisellä tasolla, että olemassaolon kokemus saadaan virtuaalista. Se luo ikäviä dystooppisia tulevaisuuskuvia. Moni olisi valmis varmaan jo nyt tulemaan kytketyksi koneeseen ja verkkoon. Letkuruokinnalla ja elektrodeja yhdistettynä itseensä luomaan todentuntuisia fyysisiä aistimuksia. Millä kehitysaikataululla ihminen lakkaisi olemasta enää ihminen? Kädellinen olisi vielä suhteellisen pitkän ajan, mutta sitten ei tarvittaisi niitäkään näkö- ja neuro-ohjauksella toimiviin laitteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmetellyt. Joskus voi jotakin laittaa. Mutta ei säännöllisesti monta kertaa viikossa.

Ei kai siellä mitään rajoituksia ole. Älä seuraa niitä ihmisiä, jotka mielestäsi postaavat liian usein, tai vaihtoehtoisesti voi sitten itse poistaa omat sometilinsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä käytän somea vähän niinkuin päiväkirjana! On aina kiva katsella FB:n muistoja. Ihan sama mitä muut niistä ajattelevat!

Päiväkirja on vähän niinku yksityinen, ei julkinen.

Sinun mielestäsi. Sinä määrittelet omat rajasi. Et voi määritellä toisen ihmisen rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku saa vauvan, esim feissibuukki täyttyy vauvan kuvista, vaikka jokainen tietää, että ne ei kiinnosta ketään.

Tässä kiteytyy myös somen pinnallisuus, nythän jokaisen sukulaisen ja kaverin siellä facessa on pakko kehua ja ihmetellä sitä vauvan ihanuutta ja kauneutta ja mielenkiintoisuutta ja täällä voi sitten anonyymisti kertoa sen totuuden: EVVK.

Vauvat eivät kiinnosta SINUA. Et voi sanoa, että jokin asia ei kiinnosta ketään. 

Pitäähän se oma typeryys jotenkin saada tuotua esille.