Järkyttävä syyllisyys että olen pitkällä sairaslomalla! Pyörii mielessä koko ajan että pitää mennä töihin

Kuulostaa masennukselta edelleen.

Olet sairauslomalla kunnes paranet. Töitä ehdit paiskia sitten tervehdyttyäsi. 

Hommaa se Kela Gold, niin kaikki ongelmat ja se riistäjä katoavat elämästäsi.

Älä pyri täydellisyyteen äläkä yritä edetä jos voimat ja kiinnostus ei riitä. Kukaan ei vie mitään hautaan mukanaan.

Ylirasitukselta ja masentuneen itsesyytöksiltä kuulostaa. Burn out ja masennus? Oletko kovin vaativa itsellesi tai koetko, että sinun pitäisi olla?

Tiedän tunteen. Nyt sanon sellaisen ohjeen jota en itse noudata: Mielenterveysongelmat on Saatanasta. Siis ihan oikeasti pahempia kuin lentsu, vatsatauti ja jotkut lievät syövät. Sinä olit sairaslomalla koska olit SAIRAS. Hittoako sitä selittämään saati pyytämään anteeksi keneltäkään, saati sitten yhteiskunnalta joka sen takuulla aiheutti. Toki meidän orjatyöelämämme laittaa pyytämään anteeksi jos aivastaa töissä tai varvasta kutittaa. Älä kompastu siihen halpaan, se on vain ne jotka haluaa sun selkänahastasi viisisenttisen. Älä jää jumiin siihen. Voit mennä sinne ja olla oma itsesi, uskon sinuun.

Kaikki ongelmasi juontavat lopulta lapsuuteesi, vanhempiesi lapsuuteen ja heidän vanhempien lapsuuteen.

Mietippä tätä. Näin se meillä kaikilla menee, olen vihdoinkin ymmärtänyt.

Luulet olevasi korvaamaton. Tuskin kukaan huomaa poissaoloasi, eikä firmakaan menee konkurssiin. 

Jaa-a. Jotenkin siellä kai pärjää paremmin jos suojaa itsensä vihalla kuten kaikki muutkin tekee. Mut siitä pitää osata päästää siitä hetkessä irti ja luoda hyviä hetkiä ja hyvää aikaa itselle eikä ainakaan paskoa sitä vihaa muihin vaan ottaa myös vastuuta, jos se ei auta vihaan niin se oman ajan luominen ja vapautta vastuusta sillä omalla ajalla kunhan se ei jää päälle..

Ja kohta olet taas pitkällä sairauslomalla ellet ymmärrä hellittää ja tajua sitä, että se ylisuorittaminen ei onnelliseksi tee etkä siitä papukaijamerkkiä saa. Lisäksi muiden mielipiteillä ei ole mitään merkitystä. 

Nyt tarvitaan tervettä itsekkyyttä ja omien ajatusten kyseenalaistamista. 

Saatko terapiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Luulet olevasi korvaamaton. Tuskin kukaan huomaa poissaoloasi, eikä firmakaan menee konkurssiin. 

Ja missä työasemassa sinä sanot sen?

Aivan..

Luultavasti syyllisyys alkaa hiljalleen vähentyä sairausloman pitkittyessä vielä tuosta lisää, kuten pitääkin. Muistan itsekin ajatelleeni aikoinaan samalla lailla. Useiden uupumisten ja sairauslomien jälkeen ajattelen toisin. Meillä on vain yksi elämä ja keho. Ei pidä rikkoa itseään työllä. Itse sain lopulta hyvin stressaavana keväänä syövän, hoitojen seurauksena hermovaurion ja sitten jouduin onnettomuuteen ja sain vakavan vamman. Nyt olen työkyvyttömänä. Älä anna minkään työpaikan romuttaa terveyttäsi. Pidä huolta itsestäsi, sillä sitä ei tee kukaan muu puolestasi. Voimia!

Kuulostaa ihan minulta. Olen ollut pariinkin otteeseen pitkällä sairaslomalla ja kärsinyt hirveästä häpeästä ja ahdistuksesta. Työterveyslääkäri toisensa jälkeen on vakuutellut minulle, että sinä et todellakaan ole työkykyinen. Mutta jossain harhoissaan sitä ajattelee, että kuuluisi sittenkin vain sinnitellä. Että sitä kaikki ajattelevat. Ajattelevat sinua koko ajan, sinun huonouttasi ja laiskuuttasi, ja puhuvat sinusta pahaa. Et halua mennä ulos etkä näyttää naamaasi missään, ettei tarvitse häpeältään kohdata ketään. Kuulostaako tutulta?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ongelmasi juontavat lopulta lapsuuteesi, vanhempiesi lapsuuteen ja heidän vanhempien lapsuuteen.

Mietippä tätä. Näin se meillä kaikilla menee, olen vihdoinkin ymmärtänyt.

Niinhän ne juontaa mutta ne kaikki on ratkaistavissa. Ne pitäå vain tajuta ensin.

Ensin pitää katkaista itsesyytösten kierre ja syytökset olivat kasvatusmetodeina  aatamin ajoilta nykypäiviin ja luoja yksin  tietää mihin tahansa saakka tulevaisuudessa.

Toimii joillekin mutta ei kaikille.  Viimeksimainittujen kohdalla voisi asiat  sanoa kuten ne ovat, mitenkään vihalla tai kiireellä provosoimatta.

Penny Lame kirjoitti:

Tiedän tunteen. Nyt sanon sellaisen ohjeen jota en itse noudata: Mielenterveysongelmat on Saatanasta. Siis ihan oikeasti pahempia kuin lentsu, vatsatauti ja jotkut lievät syövät. Sinä olit sairaslomalla koska olit SAIRAS. Hittoako sitä selittämään saati pyytämään anteeksi keneltäkään, saati sitten yhteiskunnalta joka sen takuulla aiheutti. Toki meidän orjatyöelämämme laittaa pyytämään anteeksi jos aivastaa töissä tai varvasta kutittaa. Älä kompastu siihen halpaan, se on vain ne jotka haluaa sun selkänahastasi viisisenttisen. Älä jää jumiin siihen. Voit mennä sinne ja olla oma itsesi, uskon sinuun.

Tämä oli hienosti sanottu. 

Olen alkanut toipumaan. Elämässä on värejä, tunnen ja aistin luonnon. Rakastan liikuttaa kroppaani, käydä ulkona. Rakastan itseäni ja elämän ihmeellisyyttä. Olen palannut takaisin. 

Aiemmin makasin vain, en kyennyt mihinkään. Töissäkin ollessani olin ihan pihalla, aiheutin vaaratilanteita, en muistanut mitään, oli surkea fiilis ja ajattelin olevani pelkkä taakka ja osaamaton paska. Tuli kolhuja taas, tosi pahoja omaan elämään ja jäin pois töistä. Viikot venyi kuukausiksi ja nyt minulla on alkanut täysin uusi sivu elämässäni. Aiemmin menin tässä vaiheessa aina takaisin töihin. Nyt en mene. En jaksa enää sitä että uudelleen ja uudelleen tipun. Nyt pidän huolta itsestäni ja yritän olla omalla puolellani koska kukaan ei tiedä elämästäni eikä kukaan tiedä mitä olen käynyt läpi. Eikä muutenkaan kuulu kenellekään. Ap

Tyhmää. 

Työ ei tekemällä lopu, joten ihan turha päätään vaivata asialla.

Kokoomuksen propagandaosasto v.ittuun palstalta. Tulette jo häviämään vaalit, ja tälläinen satuilu ei teitä pelasta

Sä oot onnistunut liikaa. Mulla on työuralla tullut niin paljon p***aa niskaan että en enää turhia pingottele.

Teen mitä pystyn ja thats it. Jos ei kelpaa niin saa suksia kuuseen tai antaa fudut. Eipä ole käynyt kumpaakaan.

Ei kannata ainutta elämäänsä käyttää suorittamiseen ja köysi kaulan ympärillä. Ei meitä kukaan kuolinvuoteella muista oltiinko ihan just priimaa vai ihan tavallisia tallaajia.