Lue keskustelun säännöt.
Reagoitteko stressiin syömättömyydellä?
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin reagoin. Ja sitten syön taas ihan liikaa, kun on rento ja leppoisa mieli.
Itseasiassa kyllä, korvaan syömisen vedenjuonnilla. Sitten kun stressi purkautuu, alan syödä. Suruun sitten reagoin syömällä.
Todellakin. Stressi, suru, ilo, kaikki ääritunteet vievät minulta ruokahalun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stressistä tulee etova olo, eikä ruoka maistu. 10 kg saattaa tippua nopeasti. Ja palautuu, kun asiat taas hyvin.
Keho ja mieli reagoivat kuten reagoivat. Se ei ole tässä tapauksessa oma valinta, edes varsinaisesti.
Tällöin ei kannata stressata liikaa asiaa mutta kannattaa muistaa se järkevyys eli on hyvä syödä edes vähän mielellään säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keho ja mieli reagoivat kuten reagoivat. Se ei ole tässä tapauksessa oma valinta, edes varsinaisesti.
Tällöin ei kannata stressata liikaa asiaa mutta kannattaa muistaa se järkevyys eli on hyvä syödä edes vähän mielellään säännöllisesti.
Tähän lisään vielä että jokainen toimii aina yksilöllisesti.
Kaikki eivät kestä stressiä ja voi olla mukana asenteellisuutta tai muita tunteita.
Itse en syö suruun enkä stressiinkään.
Äärimmäinen stressi vie kyllä ruokahalun, sellainen pitkittynyt keskivaikea ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ollut stressiä pitkään, lähiaikoina sekä tänään. Nyt on alkanut tulla syömättämyyttä. Ap
En ja aika harvoin on suoranainen nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. Aloitin stressaavassa työssä ja heti tippui kiloja pois ja ruokahalut meni. Samoin kävi työkaverille joka aloitti samaan aikaan. Sitten loppui yksi suhde ja paino putosi entisestään. Nyt onneksi ruokahalu on palannut mutta paino ei. 165/51. En siis ennenkään ollut ylipainoinen mutta stressin myötä unohtaa syödä kun aivot on ihan toisella kiertoradalla.
Joo. En vaan muista ajatella ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuksessa tai alakulossa menee lopulta myös ruokahalu. Eläimet reagoi samoin, jos ne ovat allapäin. Kai se kuuuluu meidän elollisten olentojen biologiaan.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Aloitin stressaavassa työssä ja heti tippui kiloja pois ja ruokahalut meni. Samoin kävi työkaverille joka aloitti samaan aikaan. Sitten loppui yksi suhde ja paino putosi entisestään. Nyt onneksi ruokahalu on palannut mutta paino ei. 165/51. En siis ennenkään ollut ylipainoinen mutta stressin myötä unohtaa syödä kun aivot on ihan toisella kiertoradalla.
Syödä voi oikein hyvin ilman ruokahalua jos asia vaivaa. Syömisellä tunteisiin reagoimista voi itse säädellä. Vaatii aikaa että oppii muita selviytymiskeinoja kuin ruoka mutta ei se mahdotonta ole.
Joskus stressi syön joskus jätän syömättä. Vaihtelee.
Joo. Eläisin kahvilla ja tupakilla tuollaisessa tilanteessa, jossa ei olisi kumppania muistuttamassa syömisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksessa tai alakulossa menee lopulta myös ruokahalu. Eläimet reagoi samoin, jos ne ovat allapäin. Kai se kuuuluu meidän elollisten olentojen biologiaan.
Aika moni syö stressiin siitä osa liikalihavuuskim johtuu. Voisin veikata että eläimet myös jos niillä olisi aina ruokaa ja niille hyviä herkkuja tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keho ja mieli reagoivat kuten reagoivat. Se ei ole tässä tapauksessa oma valinta, edes varsinaisesti.
Tällöin ei kannata stressata liikaa asiaa mutta kannattaa muistaa se järkevyys eli on hyvä syödä edes vähän mielellään säännöllisesti.
Tähän lisään vielä että jokainen toimii aina yksilöllisesti.
Kaikki eivät kestä stressiä ja voi olla mukana asenteellisuutta tai muita tunteita.
Itse en syö suruun enkä stressiinkään.
Ei ole oma valinta mutta tunnesäätelyä voi ja pitää itse opetella. Voi opetella toimimaan tunteista huolimatta eikä antaa niille niin paljon valtaa että toimii tunteiden pohjalta.
Pää pysyy pirteämpänä jos ei syö. Tarvittaessa joo.