Lue keskustelun säännöt.
Huonon kummin tunnustukset
31.03.2025 |
Oletko sinä ollut tosi huono kummi? Kerro tarinasi, mikä meni pieleen ja miksi?
Mulla on neljä kummilasta ja myönnän, etten ole ollut kummoinenkaan kummitäti.
Mulla on neljä kummilasta, joista eniten olen sisarusten lapsiin pitänyt yhteyttä ja muistanut merkkipäiviä edes suurin piirtein. En mä ole mikään superläheinen kummankaan pojan kanssa, mutta nähdään edes pari kertaa vuodessa sukujuhlissa.
Lapsuuden ystäväni sai lukioikäisenä vauvan ja pyysi minut sen kummiksi. Yhteydenpito kuitenkin hiipui ja lopulta on jäänyt kokonaan, kun muutin lukion jälkeen ulkomaille ja sen jälkeen kauas opiskelemaan. Ei vain ollut oikein mitään yhteistä enää.
Neljäs kummilapseni on 8 vuotias. Emme juurikaan tapaa, mutta joulu- ja synttärilahjat lähetän kyllä. Pitkä välimatka ja jotenkin hankala järjestää näkemistä. En osaa oikein kuvailla, mutta siinä perheessä on usein kireä ilmapiiri ja tuntuu, ettei ole kiva kyläillä. Ei vaan sitten tule mentyä.
Lopputulos: mä en ole hyvä pitämään yhteyttä kaukana asuviin ihmisiin, mulla on jotenkin se oma arki ja elämä aika täynnä täällä, ja hyviä ystäviä lähellä samassa kaupungissa, niin koen hankalaksi sellaiset viikonloppureissut ja kuulumistenvaihtopuhelut. Olen myös huono muistamaan merkkipäiviä. Tykkään lapsista, onhan niitä itsellänikin, mutta en ole sellainen hössötäti, joka jaksaa järjestää muiden lapsille yökyläilyjä ja kesäretkiä, ja kauheesti nauttisi niistä.
Kommentit (30)
6 kummilasta joista suurin osa onneksi on jo aikuisia. Olen ollut todella huono kummi, yhteyttä pitänyt harvoin ja synttäri- ja joululahjat jääneet hommaamatta, puoliso samanlainen ja kummilapset ovat yhteisiä. Kaverisuhteet ovat hiipuneet ja elämät vieneet eri suuntiin ja yhtäkkiä sen kummilapsen vanhempien kanssa ei ole enää mitään yhteistä. Omalla kohdallani on jopa käynyt niin että ne kaverisuteet ovat menneet muista syistä poikki, harmi sen kummilapsen takia mutta onneksi jokaisella on ollut muitakin kummeja että tuskin minua niin kaipaavat edes. Harmittaa vaan että ylipäätään olen suostunut kummiksi koska näin jälkiviisaana sanon ettei se homma ollut minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä, yleensä kummeja on useita juuri tästä syystä. Meillä yksi on korvannut muut, eikä enää edes muisteta, että nimettiin muitakin kummeiksi.
Odotan edelleen lapsettomana, että kummilapsi tulisi edes kerran syntymäpäivilleni tai edes onnittelisi. Perijääni joudun miettimään..
Kummeilta odotetaan nykyään aivan liikaa. Ei riitä synttärien muistaminen tai joulupaketti, pitää muistaa lasta kaikenlaisilla pikkujutuilla ja ylläreillä myös välillä, järjestää niitä retkiä ja yökyläilyjä, ja olla ikuisesti lapsen vanhempien bestis.
Todellisuudessahan elämä usein vie aivan eri suuntiin ja harva pitää yhteyttä keski-iässä enää johonkin nuoruuden kaveriin.
Jos kummilapsesta ei kuulu mitään, häntä ei tarvitse muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Yleensä kummeiksi valitaan parhaat ystävät tai sisarukset. Juuri siksi, että oletetaan, että ovat elämässä pitkään.
Mutta onhan se myös kovasti kummilapsen vanhemmista kiinni, miten yhteydenpito kummilapseen onnistuu. Lasta ei voi vieras aikuinen tavata ilman vanhempien myötävaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Mihin viittaat sanalla pentu? Kissan, koiran vai karhunpentuun?
Valitettavasti yhteydenpito jää usein kokonaan kummin varaan. Itse lähettelin aikani joulu- ja synttärilahjoja kummilapselle, mutta sieltä ei koskaan tullut vanhemmilta edes viestiä kiitokseksi. Pikkuhiljaa se sitten jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummeilta odotetaan nykyään aivan liikaa. Ei riitä synttärien muistaminen tai joulupaketti, pitää muistaa lasta kaikenlaisilla pikkujutuilla ja ylläreillä myös välillä, järjestää niitä retkiä ja yökyläilyjä, ja olla ikuisesti lapsen vanhempien bestis.
Todellisuudessahan elämä usein vie aivan eri suuntiin ja harva pitää yhteyttä keski-iässä enää johonkin nuoruuden kaveriin.
Odotetaanko? Pikkulapsiaika on puolin ja toisin niin kiireistä, että perhejuhliin osallistutaan ja/tai lahjoja annetaan. Ei odoteta muuta.
Miksi lapseton ei saisi toivoa syntymäpäivilleen kummilastaan, edes kerran?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Voihan sitä itse käyttäytyä, vaikka kummilapsen vanhemmat eivät.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapseton ei saisi toivoa syntymäpäivilleen kummilastaan, edes kerran?
Jos teillä ei ole mitään kontaktia, miksi hän tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Voihan sitä itse käyttäytyä, vaikka kummilapsen vanhemmat eivät.
Miten lahjominen liittyy kummin tehtävään?
Minulla vähän sama kuin ap:lla, olen huono yhteydenpitäjä kun en tykkää puhua puhelimessa enkä ole somessa. Kolme kummilasta, joista kaksi ensimmäistä jo aikuisia - he ovat myös asuneet satojen kilometrien päässä joten on tullut harvoin tavattua. Ensimmäisen vanhemmat eivät myöskään ikinä ottaneet yhteyttä eikä lahjoista koskaan kiitetty, vaikka olen ollut hyvä ja säännöllinen lahja-automaatti. En kuitenkaan tunne olleeni hyvä kummi, kun kontakti itse lapsiin jäi lähes olemattomaksi.
Onneksi sain vielä kolmannen mahdollisuuden. Tämä lapsi asuu samalla paikkakunnalla ja ollaan paljon yhteyksissä ihan perheittäinkin. Myös lapsen kanssa olen käynyt teatterissa, näyttelyissä ja retkillä. Olen kovasti koettanut olla vihdoin se "oikea" kummi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Mihin viittaat sanalla pentu? Kissan, koiran vai karhunpentuun?
Lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapseton ei saisi toivoa syntymäpäivilleen kummilastaan, edes kerran?
Miksi ei saisi? Kutsu hänet, siitä se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Odotan edelleen lapsettomana, että kummilapsi tulisi edes kerran syntymäpäivilleni tai edes onnittelisi. Perijääni joudun miettimään..
Tuskin se kummilapsi on perinnöstäsi kiinnostunut, ja tuollainen uhkailu ja vihjailu perinnöttömäksi jättämisestä on lähinnä noloa ja lapsellista.
3 kummilasta, kahden ekan kaa tehtiin kummireykiä 1/v nähtiin toki muutenkin. Oli sukua. 3. Kerta vuoteen nähtiin, luontoretkiä tehtiin. Kaikki aikuisia jo. Koen et oon tärkeä heille, edelleen
Vasta neljännen kummilapsen jälkeen huomasit olevasi huono kummi? Kolmen ensimmäisen kanssa olit oikein osallistuva, jne?