Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonon kummin tunnustukset
31.03.2025 |
Oletko sinä ollut tosi huono kummi? Kerro tarinasi, mikä meni pieleen ja miksi?
Mulla on neljä kummilasta ja myönnän, etten ole ollut kummoinenkaan kummitäti.
Mulla on neljä kummilasta, joista eniten olen sisarusten lapsiin pitänyt yhteyttä ja muistanut merkkipäiviä edes suurin piirtein. En mä ole mikään superläheinen kummankaan pojan kanssa, mutta nähdään edes pari kertaa vuodessa sukujuhlissa.
Lapsuuden ystäväni sai lukioikäisenä vauvan ja pyysi minut sen kummiksi. Yhteydenpito kuitenkin hiipui ja lopulta on jäänyt kokonaan, kun muutin lukion jälkeen ulkomaille ja sen jälkeen kauas opiskelemaan. Ei vain ollut oikein mitään yhteistä enää.
Neljäs kummilapseni on 8 vuotias. Emme juurikaan tapaa, mutta joulu- ja synttärilahjat lähetän kyllä. Pitkä välimatka ja jotenkin hankala järjestää näkemistä. En osaa oikein kuvailla, mutta siinä perheessä on usein kireä ilmapiiri ja tuntuu, ettei ole kiva kyläillä. Ei vaan sitten tule mentyä.
Lopputulos: mä en ole hyvä pitämään yhteyttä kaukana asuviin ihmisiin, mulla on jotenkin se oma arki ja elämä aika täynnä täällä, ja hyviä ystäviä lähellä samassa kaupungissa, niin koen hankalaksi sellaiset viikonloppureissut ja kuulumistenvaihtopuhelut. Olen myös huono muistamaan merkkipäiviä. Tykkään lapsista, onhan niitä itsellänikin, mutta en ole sellainen hössötäti, joka jaksaa järjestää muiden lapsille yökyläilyjä ja kesäretkiä, ja kauheesti nauttisi niistä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Mihin viittaat sanalla pentu? Kissan, koiran vai karhunpentuun?
Pentu on nimitys lapsesta, jota ei ole kasvatettu kunnolla. Pennun vanhemmat eivät itsekään osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin parikymppisenä samassa kaveriporukassa tytön kanssa, joka sitten tulikin raskaaksi lyhyestä suhteesta. Emme olleet mitään bestiksiä, mutta ihan kavereita kuitenkin, ja jostakin syystä hän pyysi mut vauvan kummiksi. Ilmeisesti vaihtoehtoja oli aika vähän. Ajattelin jo tuolloin, että apua, tuskinpa tulen heidän elämässään olemaan kovin pitkään, itselläni oli jo opiskelusuunnitelmia toiselle puolelle Suomea yms, mutta en mitenkään kehdannut tai osannut kieltäytyäkään kummiudesta.
Ihan ekoina vuosina muistin synttärit ja aina joskus tapasinkin lasta ja äitiä sillä seudulla käydessäni, mutta en enää vuosikausiin. Lapsikin on jo aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama kuin ap:lla, olen huono yhteydenpitäjä kun en tykkää puhua puhelimessa enkä ole somessa. Kolme kummilasta, joista kaksi ensimmäistä jo aikuisia - he ovat myös asuneet satojen kilometrien päässä joten on tullut harvoin tavattua. Ensimmäisen vanhemmat eivät myöskään ikinä ottaneet yhteyttä eikä lahjoista koskaan kiitetty, vaikka olen ollut hyvä ja säännöllinen lahja-automaatti. En kuitenkaan tunne olleeni hyvä kummi, kun kontakti itse lapsiin jäi lähes olemattomaksi.
Onneksi sain vielä kolmannen mahdollisuuden. Tämä lapsi asuu samalla paikkakunnalla ja ollaan paljon yhteyksissä ihan perheittäinkin. Myös lapsen kanssa olen käynyt teatterissa, näyttelyissä ja retkillä. Olen kovasti koettanut olla vihdoin se "oikea" kummi.
Yrität liikaa. Tuollainen on ahdistavaa.
?
Erosin ja kummilapset olivat exän sukua ja exän kavereiden lapsia. Ei tuntunut luontevalta enää olla yhteydessä. Vetosin mielessäni siihen, että ex varmaan hoitaa (vaikka ei kyllä taatusti hoida
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Mihin viittaat sanalla pentu? Kissan, koiran vai karhunpentuun?
Pentu on nimitys lapsesta, jota ei ole kasvatettu kunnolla. Pennun vanhemmat eivät itsekään osaa käyttäytyä.
Miksi käytät noin rumaa kieltä? Onko itselläsi lapsia? Onko sinusta lasten nimittely pennuiksi hyvää käytöstä, aikuiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 kummilasta, kahden ekan kaa tehtiin kummireykiä 1/v nähtiin toki muutenkin. Oli sukua. 3. Kerta vuoteen nähtiin, luontoretkiä tehtiin. Kaikki aikuisia jo. Koen et oon tärkeä heille, edelleen
Näinhän se menee. Jos on läsnä lapsen elämässä positiivisella tavalla, suhde pääsee muodostumaan.
Ystäväni pyysi kummiksi, mutta lapsen äiti on niin kaamea lehmä, etten ole pitänyt mitään yhteyttä ristiäisten jälkeen. Jo ensimmäisille synttäreille tuli monen sadan lahjatoive. Juu ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama kuin ap:lla, olen huono yhteydenpitäjä kun en tykkää puhua puhelimessa enkä ole somessa. Kolme kummilasta, joista kaksi ensimmäistä jo aikuisia - he ovat myös asuneet satojen kilometrien päässä joten on tullut harvoin tavattua. Ensimmäisen vanhemmat eivät myöskään ikinä ottaneet yhteyttä eikä lahjoista koskaan kiitetty, vaikka olen ollut hyvä ja säännöllinen lahja-automaatti. En kuitenkaan tunne olleeni hyvä kummi, kun kontakti itse lapsiin jäi lähes olemattomaksi.
Onneksi sain vielä kolmannen mahdollisuuden. Tämä lapsi asuu samalla paikkakunnalla ja ollaan paljon yhteyksissä ihan perheittäinkin. Myös lapsen kanssa olen käynyt teatterissa, näyttelyissä ja retkillä. Olen kovasti koettanut olla vihdoin se "oikea" kummi.
Yrität liikaa. Tuollainen on ahdistavaa.
Mikä tuossa on liikaa?
Ensimmäisen kummiksi päädyin kai siksi, että lapsi on ainoan sisarukseni ensimmäinen lapsi. Toinen kummius on lähes samanlainen, lapsi on puolisoni ainoan sisaruksen ensimmäinen lapsi. Molemmissa kyse siis eniten tavasta sekä pyytäjän että suostujan taholta. Toisen kohdalla tosin yritin kohteliaasti kieltäytyä, mutta lapsen vanhemmat eivät olleet sitä kuulevinaankaan, joten ajattelin, että samapa tuo.
Ensimmäisen kanssa olin lapsuusajan tekemisissä joitain kertoja vuodessa sukua ja perhettä muutenkin tavatessani. Merkkipäivät ym. muistin kutakuinkin rippikouluikään saakka jollain muistamisella. Kummilapsi on nykyään aikuinen ja olemme oikein hyvissä väleissä ja tekemisissä enemmän kuin hänen ollessaan lapsi. Kaikki perustuu nykyään kaveruuteen, mutta hänen lapsiaikanaan se perustui muiden näkemyksiin ja oletuksiin oikeanlaisesta kummiudesta.
Toisen kummilapsen kohdalla en ole ollut kiinnostunut hoitamaan minkäänlaisia velvollisuuskuvioita pelkästä velvollisuudesta, puolisoni on hoitanut ne. Harvakseltaan olemme nähneet ja nekin kerrat harvenivat, kun lapsen toisen vanhemman puolelta puoli sukua katsoi asiakseen jakaa näkemyksiään siitä, kuinka minun tulisi kummina toimia ja kritiikkiä siitä, miten olen tai en ole toiminut. Lapsi on kohta aikuinen, joten katsotaan jatkuuko kanssakäymisemme ja jos jatkuu, muuttuuko se jollain tavalla. Ihan mukava nuori kyseessä.
Alue: Aihe vapaa
Yrität liikaa. Tuollainen on ahdistavaa.