Lue keskustelun säännöt.
Huonon kummin tunnustukset
31.03.2025 |
Oletko sinä ollut tosi huono kummi? Kerro tarinasi, mikä meni pieleen ja miksi?
Mulla on neljä kummilasta ja myönnän, etten ole ollut kummoinenkaan kummitäti.
Mulla on neljä kummilasta, joista eniten olen sisarusten lapsiin pitänyt yhteyttä ja muistanut merkkipäiviä edes suurin piirtein. En mä ole mikään superläheinen kummankaan pojan kanssa, mutta nähdään edes pari kertaa vuodessa sukujuhlissa.
Lapsuuden ystäväni sai lukioikäisenä vauvan ja pyysi minut sen kummiksi. Yhteydenpito kuitenkin hiipui ja lopulta on jäänyt kokonaan, kun muutin lukion jälkeen ulkomaille ja sen jälkeen kauas opiskelemaan. Ei vain ollut oikein mitään yhteistä enää.
Neljäs kummilapseni on 8 vuotias. Emme juurikaan tapaa, mutta joulu- ja synttärilahjat lähetän kyllä. Pitkä välimatka ja jotenkin hankala järjestää näkemistä. En osaa oikein kuvailla, mutta siinä perheessä on usein kireä ilmapiiri ja tuntuu, ettei ole kiva kyläillä. Ei vaan sitten tule mentyä.
Lopputulos: mä en ole hyvä pitämään yhteyttä kaukana asuviin ihmisiin, mulla on jotenkin se oma arki ja elämä aika täynnä täällä, ja hyviä ystäviä lähellä samassa kaupungissa, niin koen hankalaksi sellaiset viikonloppureissut ja kuulumistenvaihtopuhelut. Olen myös huono muistamaan merkkipäiviä. Tykkään lapsista, onhan niitä itsellänikin, mutta en ole sellainen hössötäti, joka jaksaa järjestää muiden lapsille yökyläilyjä ja kesäretkiä, ja kauheesti nauttisi niistä.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Mihin viittaat sanalla pentu? Kissan, koiran vai karhunpentuun?
Pentu on nimitys lapsesta, jota ei ole kasvatettu kunnolla. Pennun vanhemmat eivät itsekään osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin parikymppisenä samassa kaveriporukassa tytön kanssa, joka sitten tulikin raskaaksi lyhyestä suhteesta. Emme olleet mitään bestiksiä, mutta ihan kavereita kuitenkin, ja jostakin syystä hän pyysi mut vauvan kummiksi. Ilmeisesti vaihtoehtoja oli aika vähän. Ajattelin jo tuolloin, että apua, tuskinpa tulen heidän elämässään olemaan kovin pitkään, itselläni oli jo opiskelusuunnitelmia toiselle puolelle Suomea yms, mutta en mitenkään kehdannut tai osannut kieltäytyäkään kummiudesta.
Ihan ekoina vuosina muistin synttärit ja aina joskus tapasinkin lasta ja äitiä sillä seudulla käydessäni, mutta en enää vuosikausiin. Lapsikin on jo aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama kuin ap:lla, olen huono yhteydenpitäjä kun en tykkää puhua puhelimessa enkä ole somessa. Kolme kummilasta, joista kaksi ensimmäistä jo aikuisia - he ovat myös asuneet satojen kilometrien päässä joten on tullut harvoin tavattua. Ensimmäisen vanhemmat eivät myöskään ikinä ottaneet yhteyttä eikä lahjoista koskaan kiitetty, vaikka olen ollut hyvä ja säännöllinen lahja-automaatti. En kuitenkaan tunne olleeni hyvä kummi, kun kontakti itse lapsiin jäi lähes olemattomaksi.
Onneksi sain vielä kolmannen mahdollisuuden. Tämä lapsi asuu samalla paikkakunnalla ja ollaan paljon yhteyksissä ihan perheittäinkin. Myös lapsen kanssa olen käynyt teatterissa, näyttelyissä ja retkillä. Olen kovasti koettanut olla vihdoin se "oikea" kummi.
Yrität liikaa. Tuollainen on ahdistavaa.
?
Erosin ja kummilapset olivat exän sukua ja exän kavereiden lapsia. Ei tuntunut luontevalta enää olla yhteydessä. Vetosin mielessäni siihen, että ex varmaan hoitaa (vaikka ei kyllä taatusti hoida
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä hiton takia lähetät joulu- ja synttärilahjat vuodesta toiseen pennulle, jota et edes tapaa?! Äläkä kerro, arvaan: Eivät edes kiitä lahjoista.
Mihin viittaat sanalla pentu? Kissan, koiran vai karhunpentuun?
Pentu on nimitys lapsesta, jota ei ole kasvatettu kunnolla. Pennun vanhemmat eivät itsekään osaa käyttäytyä.
Miksi käytät noin rumaa kieltä? Onko itselläsi lapsia? Onko sinusta lasten nimittely pennuiksi hyvää käytöstä, aikuiselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3 kummilasta, kahden ekan kaa tehtiin kummireykiä 1/v nähtiin toki muutenkin. Oli sukua. 3. Kerta vuoteen nähtiin, luontoretkiä tehtiin. Kaikki aikuisia jo. Koen et oon tärkeä heille, edelleen
Näinhän se menee. Jos on läsnä lapsen elämässä positiivisella tavalla, suhde pääsee muodostumaan.
Ystäväni pyysi kummiksi, mutta lapsen äiti on niin kaamea lehmä, etten ole pitänyt mitään yhteyttä ristiäisten jälkeen. Jo ensimmäisille synttäreille tuli monen sadan lahjatoive. Juu ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama kuin ap:lla, olen huono yhteydenpitäjä kun en tykkää puhua puhelimessa enkä ole somessa. Kolme kummilasta, joista kaksi ensimmäistä jo aikuisia - he ovat myös asuneet satojen kilometrien päässä joten on tullut harvoin tavattua. Ensimmäisen vanhemmat eivät myöskään ikinä ottaneet yhteyttä eikä lahjoista koskaan kiitetty, vaikka olen ollut hyvä ja säännöllinen lahja-automaatti. En kuitenkaan tunne olleeni hyvä kummi, kun kontakti itse lapsiin jäi lähes olemattomaksi.
Onneksi sain vielä kolmannen mahdollisuuden. Tämä lapsi asuu samalla paikkakunnalla ja ollaan paljon yhteyksissä ihan perheittäinkin. Myös lapsen kanssa olen käynyt teatterissa, näyttelyissä ja retkillä. Olen kovasti koettanut olla vihdoin se "oikea" kummi.
Yrität liikaa. Tuollainen on ahdistavaa.
Mikä tuossa on liikaa?
Ensimmäisen kummiksi päädyin kai siksi, että lapsi on ainoan sisarukseni ensimmäinen lapsi. Toinen kummius on lähes samanlainen, lapsi on puolisoni ainoan sisaruksen ensimmäinen lapsi. Molemmissa kyse siis eniten tavasta sekä pyytäjän että suostujan taholta. Toisen kohdalla tosin yritin kohteliaasti kieltäytyä, mutta lapsen vanhemmat eivät olleet sitä kuulevinaankaan, joten ajattelin, että samapa tuo.
Ensimmäisen kanssa olin lapsuusajan tekemisissä joitain kertoja vuodessa sukua ja perhettä muutenkin tavatessani. Merkkipäivät ym. muistin kutakuinkin rippikouluikään saakka jollain muistamisella. Kummilapsi on nykyään aikuinen ja olemme oikein hyvissä väleissä ja tekemisissä enemmän kuin hänen ollessaan lapsi. Kaikki perustuu nykyään kaveruuteen, mutta hänen lapsiaikanaan se perustui muiden näkemyksiin ja oletuksiin oikeanlaisesta kummiudesta.
Toisen kummilapsen kohdalla en ole ollut kiinnostunut hoitamaan minkäänlaisia velvollisuuskuvioita pelkästä velvollisuudesta, puolisoni on hoitanut ne. Harvakseltaan olemme nähneet ja nekin kerrat harvenivat, kun lapsen toisen vanhemman puolelta puoli sukua katsoi asiakseen jakaa näkemyksiään siitä, kuinka minun tulisi kummina toimia ja kritiikkiä siitä, miten olen tai en ole toiminut. Lapsi on kohta aikuinen, joten katsotaan jatkuuko kanssakäymisemme ja jos jatkuu, muuttuuko se jollain tavalla. Ihan mukava nuori kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummilapsen äiti on lokki. Annan 1520 euroa maksavan kirjan 2 krt vuosi, vaikka tiedän pettymyksen. On vaan muutakin rahan menoa. En ole huomaavinanikaan kalliimpia lahjatoiveita.
Neljä kummilastani ovat kasvaneet jo aikuisiksi, mutta en minä kummiudestani mitään spektaattelia tehnyt. En edes tiedä, mitä on olla huono tai hyvä kummi. Muistin synttärit ja joulut, mutta mitä vanhemmaksi lapset kasvoivat sen enemmän lahjat olivat rahaa suoraan kummilapsen tilille. Kolme luki ylioppilaiksi, yksi ei, joten sainvielä kutsut yo-juhliin.
Kummina oleminen vaatii kaksisuuntaista yhteydenpitoa. Se perhe, jossa kummilasta opetettiin kiittämään, askartelemaan joulukortti minulle, tietysti lujitti suhdettamme. Olin lapselle olemassa, kiitos vanhempien hyvät käytöstavat, enkä vain jokin epämääräinen lahja-automaatti ja jolle on pakko sanoa jotakin, jos käy kylässä. Pidän samaan kummilapseen yhä yhteyttä, koska opin tuntemaan hänet paremmin kuin muut kummilapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini pyytämällä pyysi minua poikansa kummiksi "kun ei ole ketään muutakaan", vaikka yritin kieltäytyä. En edes mennyt ristiäisiin mutta niin vain se kummitodistus minulle tuotiin.
Konfirmaatioon asti kiltisti muistin synttäripäivät ja joulut, mutta siihen lopetin.
Olen sitäpaitsi eronnut kirkostakin jo joitakin vuosia sitten, enkä usko/jaa kristillisiä arvoja. Kun kummin tehtävähän on tukea kristillisessä kasvatuksessa. Miksi siitä on tehty tapakristittyjen lahja-automaatin rooli?
Se, etten kehdannut kieltäytyä pyynnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta rippikoulun jälkeen koulukaverini sai lapsen ja pyysi minut kummiksi. Mutta lapsen ollessa alle vuoden vanha, vanhemmat erosivat ja isä vei lapsen kotipaikkakunnalleen parinsadan kilometrin päähän. Olin tavannut tämän miehen vain pari kolme kertaa eikä hän edes ilmoittanut uutta osoitettaan minulle. Pian sen jälkeen täytin 18 ja ensi töikseni erosin kirkosta. Ehkä olisin voinut yrittää pitää jotain yhteyttä kummilapseeni, mutta toisaalta ajattelin että en voi enää olla kummi, koska en kuulu kirkkoon.
Kummiuteni jäi siis lapsen pitelemiseen sylissä kasteen ajan ja parin lahjan ostoon. Kummityttöni on nykyään yli 40-vuotias; toivottavasti hänellä on elämässään kaikki hyvin kelvottomasta kummista huolimatta.
Mä olin alussa hyvä ja osallistuva kummi, kunnes en enää jaksanut. Kyllästyin, kun toisen lapsen äiti ei oma-aloitteisesti pyytänyt koskaan kylään lapsensa merkkipäivinä. Kerran kävi niin, että hän järjesti lapselleen juhlat johon oli kutsunut sellaisia vieraita, jotka oli tuntenut vähemmän aikaa kuin minut. Sanoi minulle, että pyysi mukaan lapsensa kavereita vanhempineen. Valokuvista näin jälkikäteen, miten mukana oli myös monia sinkkuja ja lapsettomia. Naureskeli myös lapsensa huonolle käytökselle. Kiitos, mulle riitti!!
Olen kummi siskon lapselle, mutta siskon kanssa välit lähes poikki olleet jo vuosia. Lapsesta on kasvamassa valitettavasti samanlainen pikkurikollinen kuin vanhemmistaan. Perheen meno on sellasta, ettei kiinnosta pitää yhteyttä yllä. Jos pidän, sisko on vaan ruinaamassa multa rahaa.
Kaverin lapselle suostuin kummiksi, kun oltiin 19. Sittemmin kaveri tuli uskoon ja meni naimisiin uskonnollisen, erittäin konservatiivisen miehen kanssa. Sen jälkeen kun arvostelivat mun elämää pari kertaa päin naamaa vedoten raamatun sanaan, katkaisin kaikki yhteydet perheeseen. Ei ole ollut ikävä.
Yrität liikaa. Tuollainen on ahdistavaa.