pelottaa ä-loma täällä
jään pian äitiyslomalle. asumme alueella missä on kyllä kai paljon lapsia, mutta ei juuri kuitenkaan aktiviteettia kotona oleville perheille. lapset tupataankin varhaisessa vaiheessa päiväkotiin, kun aktiviteettja ei vain ole. Nyt itseäni pelottaa jäädä ä-lomalle, kun tuntuu, että jään ihan yksin...Vanhemmat lapset ovat tarhassa ja aion heidät siellä pitääkin, kun asuinalueemme on niin hiljainen, että pelkään meidän kaikkien tylsistyvän. Olenkin miettinyt, että tässä paniikkissa nyt muuttaisimme jonnekin aktiivisempaan paikkaan. Pantais vaan talo myyntiin ja sillä selvä! Ottaisin isot kotiin tai isompi meneekin jo eskariin. Kävisimme yhdessä leikkipuistossa ja kerhoissa ja muskareissa yms. Tutustuisimme kavereihin...Olisimme yhdessä. Täällä asuessamme isot menee tarhaan, koska on liian iso riski ottaa heidät kotiin tylsistymään.
Kommentit (4)
Ymmärrän alkuperäistä täysin. Mulle kävis varmaan just noin. Kesät kyllä menee mainiosti vaikka missä korvessa ja hiljaisuudessa, mutta minusta on aivan käsittämättömän ihanaa asua talvet palvelujen (kaupat, kulttuuri, ihmiset yms) lähellä.
Jos ihminen tuntee jotain sydämessään, niin sitä kannattaa kyllä kuunnella. On ikävää jos menee massan mukana tyyliin pitää olla omakotitalo, 2 lasta, koira, farkkuvolvo jne, jos se ei ole sitä mitä itse haluaa. En tarkoita, että tuossa ylemmässä olisi yhtään mitään vikaa, vikaa siihen tulee vain silloin, jos itse onkin toista maata. Ainoat hankaluudet tulee oikeastaan silloin, jos perheen äiti ja isä on eri mieltä. Enpä tiedä mitä silloin tulisi, jos miehen suurin unelma olisi muuttaa maalaistaloon maalle... Onneksi elämässä voi valita näinkin, että on kerrostalokoti keskeisellä sijainnilla ja sitten kesiä voi viettää pienemmällä paikkakunnalla/mökillä tms.
taidat ymmärrtää mistä on kysymys. mun sielunmaisema taitaa olla kaupunki! sääli, kun meillä on niin ihana talo, mut kun en vaan viihdy syrjäkylillä. voi olla kiittämättömän kuuloista.
Ymmärrä sinua kyllä hyvin. En viihtyisi kaukana korvessa. Asumme espoolaisessa rivitalolähiössä, jonkun mielestä kuulostaa varmaan kauhealta. Minulle unelmapaikka - asukaspuisto, leikkipaikat, päiväkodit, päiväkerhot ja perhekerhot lähellä. Samoin jumppaharrastukset äidille. Ruoka kauppaan pääsee kävellen ja bussit kulkee, niin että ajokortitonkin perheellinen tulee hyvin toimeen - perheessä yksi auto.
Naapurustossa paljon lapsia - suurin osa tietty päivät hoidossa, mutta löytyy myös seuraa päivisin - varsinkin äidille vauvoineen.
Ja jatkossa musta tuntuis, että varsinkin sitten kun lapset ovat koulussa ja harrastavat itsenäisesti, olisi tosi hankalaa asua, jossain kaukana, josta he eivät pääsisi ilman kuljetusta mihinkään.
Tämä tuskin sinua lohduttaa - mutta halusin vaan lähettää ymmärrystä sinulle ja ehkä rohkaista sinua tekemään radikaali muutto, jos se tuntuu sinusta oikealta.
siis talon myyminen - jos muuten olette viihtyneet. Jos taas jotenkin muutenkin siellä asuminen " tökkii" , niin voihan sitä aina vaihtaa jos muu perhe samaa mieltä. Tosin siinä menee helposti uusiksi esim. lasten hoitopaikat jne.
Meneekö teiltä busseja miten (jos ei päivisin auto käytössä) - jos esim .yhtenä - kahtena päivänä viikossa kävisitte vauvan kanssa jossain mammakahvilassa/kerhossa/muskarissa tai jossain bussilla, niin siinä saisi jo annoksen niitä kontakteja joita kaipaa.