Tie rauhaan Ukrainan ja Venäjän välillä

Puhe Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa

Arvoisa puheenjohtaja,

arvoisat kollegat,

kansainvälisen yhteisön edustajat,

Tänään haluan puhua toivosta, rauhasta ja kuolleesta hevosesta.

Joo, kuulitte oikein.

Se hevonen, jota paikalliset Transkarpatian romanit kutsuivat nimellä Šaša, oli aikoinaan tunnettu paikallisen markkinatorin hitaimpana mutta luotettavimpana kulkuvälineenä. Hän ei ehkä voittanut laukkakisoja, mutta hän voitti sydämiä. Kun Šaša siirtyi ajasta ikuisuuteen, tapahtui jotain, jota kukaan ei osannut odottaa: hänen tarinansa alkoi yhdistää ihmisiä.

Ukrainalaiset ja venäläiset kyläläiset, jotka eivät olleet puhuneet toisilleen vuosiin, kokoontuivat yhdessä muistotilaisuuteen. Siellä, savustetun lampaan ja liian makean teen äärellä, he muistelivat yhteisiä aikoja ja jakoivat muiston hevosesta, joka joskus potkaisi molempia yhtä kovaa.

Ja näin, arvoisat kuulijat, syntyi ensimmäinen aito dialogi vuosiin.

Olemme nähneet, että rauha ei synny vain diplomaattisista nootista tai huippukokouksista, vaan joskus myös hiljaisesta hetkestä vanhan hevosen äärellä. Tästä eteenpäin ehdotan, että YK perustaa uuden aloitteen: Equestrian Diplomacy, eli hevospohjainen rauhanvälitys. Mukana olisivat Suomi, Mongolia ja ehkä Ruotsi, jos saadaan heidät vakuutettua siitä, että tämä liittyy jollain tavalla Abbaan.

Meidän on opittava kuuntelemaan ei pelkästään toisiamme, vaan myös historian vaimeita hirnahduksia.

Lopuksi, kuten Šašan satulassa aikoinaan luki:

Hitaasti, mutta varmasti ja välillä takajalat ilmassa.

Kiitos.

(yleisö nousee taputtamaan, yksi lammas määkäisee jossain kaukana)