Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tee mitään lapsen suhteen eikä hoida mitään lapsen asioita
27.03.2025 |
Vaikka olisi kotona, niin ei huolehdi yhtään mistään lapseen liittyvistä asioista. Ei huolehdi lapsen pyykkejä, ei varmista että reppu on aamuksi pakattuna, ei kysy onko läksyt tehty tai auta niissä, ei huolehdi lapselle päivällistä eikä iltapalaa, ei nukkumaan menoa, ei pesuja, ei lue iltasatua, ei tee yhtään mitään. Eikä ole koskaan huolehtinut (lapsi on nyt ekalla). Aina välillä pakotan, ja silloin tekee tahallaan niin huonosti, että lapsi hermostuu, tai jättää puolet tekemättä, ja tällöin joudun itse paikkailemaan niin paljon, että että helpompi olisi ollut hoitaa koko asia kokonaan itse. Viettää kyllä aikaa lapsen kanssa, mutta ainoastaan leikkien, pelaten ja telkkaria katsoen. Kaikki tarpeellinen ja vähänkin vastuullinen jää yksin minulle. Mikään keskustelu ei johda kuin miehen loukkaantumiseen siitä, että minä kuulemma arvostelen hänen isyyttä ja sitten hän suuttuu. Muissa elämän asioissa on hyvinkin vastuullinen, mutta mikä tässä on, että vanhemmuus jää aina yksin minulle. Mies vieläpä halusi lasta enemmän kuin minä, mutta nyt ei osallistu edes pakotettuna mihinkään. Pettymykseni häntä kohtaan on suuri, ja lapsikin pitää häntä lähinnä jonain kaverina. Teenkö väärin, jos eroan tämän asian takia?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ajattele asiaa järkevästi. Jos te molemmat sotkeudutte lapsen asioiden hoitamiseen, siitä tulee huono kakku.
Toinen tekee ne asiat ei se muuten onnistu. Ei ainakaan motkottamalla ja kiukuttelemalla.
Niin. Yksinkertaisena miehenä en ymmärrä kommenttiasi. - Eli kun meis perseilee, niin ei hänen kannata tehdä vastakaan mitään kun Ap voi tehdä, niin hänen ei tarvitse. - Ei kai Ap huviksee kiukuttele tai motkota; eiköhän se johdu paljossa siitä, että hän joutuu tekemään en asiat paljossa yksin, jotka moni muu mieltäisi tai ainakn itse miellän, että on molempien vanhempien vastuulla tehdä eikä vain toisen (e. tässä AP:n). Vähemmsätäkin saattaa kiukuttaa siinä missä itseäni kiukuttaa lukea tällaisia kokemuska sinkkuna, joka on kenties turhaan saanut haaveilla omasta perheesä. - Kun en oiekin usko siihenkään, että jos alkaisin elämään paljon vastuuttomammin kuin nyt niin johan saisin pian mahd. löytää kumppanin rinnalleni ja heti pian sen jälkeen lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei eronnut 5 vuotta sitten? Koululainen on jo iso lapsi, jossa ei nyt enää pitäisi olla juuri mitään hoitamista.
. .En eronnut 5 vuotta sitten, koska toivoin, että mies alkaa osallistumaan enemmän. Silloin kaikki sanoi, että mies kyllä alkaa aktiiviseksi isäksi kunhan lapsi vähän kasvaa tuosta. No nyt lapsi on jo ekalla eli ei mikään pieni enää, mutta mies ei ole kyllä ryhtynyt yhtään aktiivisemmaksi, eli kaikki neuvojat oli väärässä, ja minä näköjään toivoin turhaan. Mutta tuossa olet väärässä etteikö 7-vuotiaassa ole mitään hoitamista. Kyllä on paljonkin. Ap
Itselläni on kolme lasta, joista yksi 8 v, joten väitän, että minulla on aika hyvä kuva siitä, mitä ekaluokkalainen osaa. Ei ekaluokkalaista enää tavallisesti tarvitse hoitaa. Antaa ruokaa, muistuttelee läksyjen teosta, hampaiden pesusta ja nukkumaan menosta, ja muuten voi viettää rentoa yhteiseloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä suostut tuollaiseen... Sinä olet se joka sen mahdollistaa päivästä toiseen... Iskäx4
Jälleen malliesimerkki siitä, miten miesten huono käytös vyörytetään naisten syyksi keinolla millä hyvänsä. Miten olis, jos vastuutettais vihdoin sitä tekijää? Ihan perusjuttuja, jokainen on vastuussa OMISTA sanoistaan ja teoistaan.
Tällaisissa asioissa huomaa miten on suomalaisen kipakan naisen naisvoima ja feminismi. Ei saada hoidettua edesyhtä lasta, vaikka mies kuitenkin pitää lasta silmällä, että voit tehdä muita asioita. Naisvoima ei olekaan sitä mitä pitäisi. Korkokengillä kipitetään ja esiinnytään näyttävästi , mutta kotona , voi ei toimikaan rouva, vaan kiukuttele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei eronnut 5 vuotta sitten? Koululainen on jo iso lapsi, jossa ei nyt enää pitäisi olla juuri mitään hoitamista.
. .En eronnut 5 vuotta sitten, koska toivoin, että mies alkaa osallistumaan enemmän. Silloin kaikki sanoi, että mies kyllä alkaa aktiiviseksi isäksi kunhan lapsi vähän kasvaa tuosta. No nyt lapsi on jo ekalla eli ei mikään pieni enää, mutta mies ei ole kyllä ryhtynyt yhtään aktiivisemmaksi, eli kaikki neuvojat oli väärässä, ja minä näköjään toivoin turhaan. Mutta tuossa olet väärässä etteikö 7-vuotiaassa ole mitään hoitamista. Kyllä on paljonkin. Ap
Itselläni on kolme lasta, joista yksi 8 v, joten väitän, että minulla on aika hyvä kuva siitä, mitä ekaluokkalainen osaa. Ei ekaluokkalaista enää tavallisesti tarvitse hoitaa. Antaa ruokaa, muistuttelee läksyjen teosta, hampaiden pesusta ja nukkumaan menosta, ja muuten voi
No tuossahan jo listasit useita asioita mitä pitää tehdä. Mieheni ei tee niistä mitään. Ap
Valitettavan yleinen skenaario, mies vinkuu lasta kuin lapsi koiranpentua ja kaikki työ jääkin sitten naiselle. Tuo on se syy miksi en hanki lapsia, en kestäisi jos lapsi jäisi pelkästään minun projektiksi ja mies heittäytyisi mieslapseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettakaa se lapsi itsenäisemmäksi, äläkä esitä perfektionistia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei eronnut 5 vuotta sitten? Koululainen on jo iso lapsi, jossa ei nyt enää pitäisi olla juuri mitään hoitamista.
. .En eronnut 5 vuotta sitten, koska toivoin, että mies alkaa osallistumaan enemmän. Silloin kaikki sanoi, että mies kyllä alkaa aktiiviseksi isäksi kunhan lapsi vähän kasvaa tuosta. No nyt lapsi on jo ekalla eli ei mikään pieni enää, mutta mies ei ole kyllä ryhtynyt yhtään aktiivisemmaksi, eli kaikki neuvojat oli väärässä, ja minä näköjään toivoin turhaan. Mutta tuossa olet väärässä etteikö 7-vuotiaassa ole mitään hoitamista. Kyllä on paljonkin. Ap
Itselläni on kolme lasta, joista yksi 8 v, joten väitän, että minulla on aika hyvä kuva siitä, mitä ekaluokkalainen osaa. Ei ekaluokkalaista enää tavallisesti tarvitse hoitaa. Antaa ruokaa, muistuttelee läksyjen teosta, ha
Ap muistuttaminen ei ole työtä. Eikä normaali ruuan tekeminen ole mitään erikoista. Mutta sinulla on jokin rooli olla yli-äiti ja kuvitella tekevänsä kaiken. Ei se niin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttekö yhdessä harrastuksissa ja mitä harrastuksia lapsella on, viettekö lasta ja kumpi vie? Käyttekö säännöllisesti mommon ja papan luona? oiko äitisi tai miehesi äiti tulla sinua auttamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap ei eronnut 5 vuotta sitten? Koululainen on jo iso lapsi, jossa ei nyt enää pitäisi olla juuri mitään hoitamista.
. .En eronnut 5 vuotta sitten, koska toivoin, että mies alkaa osallistumaan enemmän. Silloin kaikki sanoi, että mies kyllä alkaa aktiiviseksi isäksi kunhan lapsi vähän kasvaa tuosta. No nyt lapsi on jo ekalla eli ei mikään pieni enää, mutta mies ei ole kyllä ryhtynyt yhtään aktiivisemmaksi, eli kaikki neuvojat oli väärässä, ja minä näköjään toivoin turhaan. Mutta tuossa olet väärässä etteikö 7-vuotiaassa ole mitään hoitamista. Kyllä on paljonkin. Ap
Itselläni on kolme lasta, joista yksi 8 v, joten väitän, että minulla on aika hyvä kuva siitä, mitä ekaluokkalainen osaa. Ei ekaluokkalaista enää tavallisesti tarvitse hoitaa. Antaa ruokaa, muistuttelee läksyjen teosta, hampaiden pesusta ja nukkumaan menosta, ja muuten voi
Juuri luettelit läjän asioita joita joutuu tuon ikäisen lapsen kanssa tekemään päivittäin, ja jos ainoastaan toinen vanhempi huolehtii noistakin asioista niin hermothan siinä menee. Eli ei, kouluikäinenkään lapsi ei selviä itsenäisesti vaan vaatii jatkuvaa paimentamista enemmän tai vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaminen ei ratkaise sun ongelmaa. Saattaa jopa pahentaa sitä. Ai mitenkö? Kun sinulla on jotain kukaan ei ole leikkimässä lapsen kanssa joudut hankkimaan hoitajan. Kun lapsi on miehellä niin tiedät että siellä ei asiat suju eli joudut edelleen strssaamaan ja valmistelemaan ja jälki korjaamaan kaiken koska haluat lapsesi parasta. Ja tosiaan lapsi on kokoajan omatoimisempi. Kohta ei sinuakaan enää paljoa tarvi.
Jos nuo ovat sinusta raskaita töitä, niin selvä, ota ero sitten. Itse koen hampaiden pesusta muistutuksen tavallisena kommunikointina, jonka sanon lapsille samalla, kun pesen omat hampaani. Lapset menevät nukkumaan, kun menen itsekin nukkumaan ja sammutan valot. En oikeasti koe näitä edes työksi vaan tavanomaiseksi perhe-elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttekö yhdessä harrastuksissa ja mitä harrastuksia lapsella on, viettekö lasta ja kumpi vie? Käyttekö säännöllisesti mommon ja papan luona? oiko äitisi tai miehesi äiti tulla sinua auttamaan?
Minä kuskaan lasta harrastuksiin, mies ei. Olen yrittänyt pakottaa, mutta hän ns. unohtaa viedä ja lapsi hermostuu kun jäi harrastus väliin kun iskä ei muka muistanut. Johan jo kirjoitin että minä joudun yksin tekemään kaiken. Kaikki isovanhemmat asuu toisella puolella Suomea, että ei heistä avuksi ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo ovat sinusta raskaita töitä, niin selvä, ota ero sitten. Itse koen hampaiden pesusta muistutuksen tavallisena kommunikointina, jonka sanon lapsille samalla, kun pesen omat hampaani. Lapset menevät nukkumaan, kun menen itsekin nukkumaan ja sammutan valot. En oikeasti koe näitä edes työksi vaan tavanomaiseksi perhe-elämäksi.
En sanonut että muistuttaminen on raskas työ. Vaan tilanne on kovin epäreilu, myös lapsen kannalta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettakaa se lapsi itsenäisemmäksi, äläkä esitä perfektionistia.
Vanhempi on joka tapauksessa vastuussa alaikäisestä lapsesta ja lasuhan siitä nykyään tulee jos lapsen jättää ns oman onnensa nojaan.
Mies on ottanut lapsen roolin omakseen tai säilyttänyt sen omanaan, miten vaan. Onnea pojasta! Eron koittaessa unohtaa omat ipanansakin kun eihän hän ole niitten kanssa mitään suhdetta rakentanut vaikka vuosia ollut aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin masentunut ja burnoutissa, räyhäsin kiukkuisena enkä jaksanut tehdä mitään ja luulen että vaimo tämän takia kuvitteli toimintani henkiseksi väkivallaksi ja meni turvakotiin ja otti eron. Jutusta on jo kaksi tai kolme vuotta enkä pysty muuttamaan hänen mieltään enää koskaan. Kaikki on ohi.
Vaimon ei kuulu sietää tuollaista käytöstä vaan sinun hakeutua välittömästi hoitoon jotta pystyt elämään muiden kanssa. Tiesikö hän edes että olit sairas että olisi voinut tukea sinua hoitoon menossa? Vai vi##uilitko vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo ovat sinusta raskaita töitä, niin selvä, ota ero sitten. Itse koen hampaiden pesusta muistutuksen tavallisena kommunikointina, jonka sanon lapsille samalla, kun pesen omat hampaani. Lapset menevät nukkumaan, kun menen itsekin nukkumaan ja sammutan valot. En oikeasti koe näitä edes työksi vaan tavanomaiseksi perhe-elämäksi.
En sanonut että muistuttaminen on raskas työ. Vaan tilanne on kovin epäreilu, myös lapsen kannalta. Ap
Miksi sitten meidän mielipidettä kyselet, kun olet jo päättänyt erota?
Vierailija kirjoitti:
Näitä varmasti yleismaailmallisia ja yhtä varmasti alati toistuvia sanoitetaan mielestäni liikaa feministisen miesvihalinssin läpi. Syitä voimme arvailla mutta tilanne ei muutu ilman että tilanteen annetaan muuttua.
Mitä kummaa tämä nyt on tarkoittavinaan? Ja miten tilanteen annetaan muuttua? Anna nyt vähän jotain konkreettista.
Vierailija kirjoitti:
Joskus harmittaa, harmittaa enemmän kuin paljon kun tällaiset miehet, joita Ap:n yhtenä ihan liian monesta kuvaa kumppaniaan ja laps(i)ensa isää on saanut mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa mutta itse ei.
Pahalta ei siksi, että olsin vahingonilojen mutta kiukuttaa kun en tiedosta, että mikä minussa on ja on ollut vikana, että minut on saatettu hyväksyä ja haluta kavberiski tai jopa ystäväksi -onneksi nöin haluavista monnen teot puhuvat puoelstaan. että ovay oiekasti halunmeet säilyttää ja pitää minut elämässään ja minäkin suurimman osan heistä mutta parisuhteeseen on kuitenkin läehs poikkeuksetta haluttu edetä aina jonkun tosien kanssa.
Ja sitten saat lukea tällaiaia aloituksia kuin Ap ;n avaus säännöllsien epäsäännöllsiesti niin ei voi mitään niin itseinhon ja itsesyytöksien määr noisee taas pintaan; kysyen, että olenko oikeasti niin kusipää, että et edes itse tajua miksi Ap ja kaltaiset val
Voisit miettiä tätä samalla tavalla kuin sitä, miten voi olla, että kenenkään mummon käsilaukku ei ole koskaan päätynyt haltuusi. Siksi ei, ettet ole ryöstänyt ketään mummoa. Se vaatii sen, että teet suunnitelman ja toteutat sen. Jos et tee suunnitelmaa, etkä toimi, ei tule tapahtumaakaan.
Näillä miehillä on agenda ja he tekevät toimia agendansa eteen. Joku haluaa kulissin "kunnollisuudelleen", olla ulkopuolisten silmissä arvostettu perheenisä. Joku taas haluaa vaimosta palvelijan tarpeilleen. Lapsi on hyvä ankkuri. Ja kyllä he hetkittäin varmaan kuvittelevat itsekin haluavansa myös ihan normaalisti sitä perhettä.
Ja koska he tietävät, mitä he haluavat, eivätkä he ole mukavia ja vaatimattomia ihmisiä, he osaavat hommata sellaisen. Eivät he odota aidosti rakastuvansa vaan rakastuvat kehen tahansa, joka voisi tarjota heille sen mitä he haluavat.
Hurmuri hurmaa päästäkseen tavoitteeseensa, ei siksi, että hän olisi rakastunut ja kohdannut naisen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä.
Oma isäni on halunnut äitini kanssa naimisiin. On halunnut lapsen. On esittänyt, että aikoo osallistua perheen elättämiseen, kunhan äiti on ensin kantanut taloudellisen vastuun isän opiskellessa korkeakoulussa. Isä on ollut jopa ihan innoissaan lapsesta. Kunnes ei enää ollut. Koskaan en ole nähnyt hänen tekevän yhtäkään asiaa perheen eteen, fyysisesti, taloudellisesti tai henkisesti. Lopulta isä sitten hylkäsi lapsensa, kun äiti kyllästyi touhuun.
MIettisin tarkkaan, kenelle olla kateellinen. En itse ole kateellinen tempparityylin naisille, vaikka tuntuu siltä, että heihin suunnataan paljon kiinnostusta.
Eikö vaimon olisi pitänyt olla asian tasolla, ja tukea antaa rauhassa parantua. Jos sinulla oli sairaus, joka nostatti negatiiviset tunteet pintaan. Nyt on jätettävä hänet ajatuksista ja alettava jatkamaan elämää muissa merkeissä. Sinulla on vielä kaikki mahdollisuudet, ehkä olet itsekseen tai suhteessa.