Lue keskustelun säännöt.
Mies ei tee mitään lapsen suhteen eikä hoida mitään lapsen asioita
27.03.2025 |
Vaikka olisi kotona, niin ei huolehdi yhtään mistään lapseen liittyvistä asioista. Ei huolehdi lapsen pyykkejä, ei varmista että reppu on aamuksi pakattuna, ei kysy onko läksyt tehty tai auta niissä, ei huolehdi lapselle päivällistä eikä iltapalaa, ei nukkumaan menoa, ei pesuja, ei lue iltasatua, ei tee yhtään mitään. Eikä ole koskaan huolehtinut (lapsi on nyt ekalla). Aina välillä pakotan, ja silloin tekee tahallaan niin huonosti, että lapsi hermostuu, tai jättää puolet tekemättä, ja tällöin joudun itse paikkailemaan niin paljon, että että helpompi olisi ollut hoitaa koko asia kokonaan itse. Viettää kyllä aikaa lapsen kanssa, mutta ainoastaan leikkien, pelaten ja telkkaria katsoen. Kaikki tarpeellinen ja vähänkin vastuullinen jää yksin minulle. Mikään keskustelu ei johda kuin miehen loukkaantumiseen siitä, että minä kuulemma arvostelen hänen isyyttä ja sitten hän suuttuu. Muissa elämän asioissa on hyvinkin vastuullinen, mutta mikä tässä on, että vanhemmuus jää aina yksin minulle. Mies vieläpä halusi lasta enemmän kuin minä, mutta nyt ei osallistu edes pakotettuna mihinkään. Pettymykseni häntä kohtaan on suuri, ja lapsikin pitää häntä lähinnä jonain kaverina. Teenkö väärin, jos eroan tämän asian takia?
Kommentit (64)
Kuulostaa järkyttävältä. Etenisin itse näin:
- keskustelu (mitä on ilmeisesti hyvin laihasti yritettykin). Kertoisit asian sun näkökulmasta ja epäreiluuden kokemuksesta käsin. Tarvittaessa ulkopuolista keskusteluapua?
- Alkaisin vain mennä menoilleni, siis vaikka hotelliviikonloppuja, harrastuksia iltaisin, ja tekisin selväksi, että miehen on nyt vain pakko hoitaa. Ikävää toki on, jos lapsi joutuu kärsijäksi, mutta testaisin ainakin ja katsoisin tapahtuuko mitään.
- Selkeistä standardeista sopiminen.
- Jos nuo ei auta, niin ero. Sun on turha jäädä katkeroitumaan tuollaiseen tilanteeseen. Joko puolisolla on tahto osallistua tai ei, ja jos ei, ei sitä ole pakko katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi on tosi ikävä. Tulee silti mieleen, että keskustelitteko aikanaan yhdessä, mitä lapsen saaminen vaatii? On eri asia haluta lasta kun haluta olla hyvä isä lapselle? Ehkä miehesi ajatteli, että isä-status olisi kiva, mutta isyyden velvoitteet eivät kiinnosta, joten jätetään ne äidille.
Itsekästä joo, mutta sellaisia jotkut miehet on.
Keskustelimme. Hänellä ei ollut ennestään oikeastaan mitään kokemusta lapsista, kun sukunsa on ihan pieni ja kaverit, joilla lapsia on, niin eivät ota lapsia ikinä mukaansa minnekään (missä mieheni olisi tavannut niitä). Kyllä puhuin paljon mitä isyys vaatii ja miten paljon hänen pitää tehdä ja hän oli innoissaan siitä kaikesta, että tottakai. Jonnekin se into vain katosi heti kun vauva syntyi. Ap
Joskus harmittaa, harmittaa enemmän kuin paljon kun tällaiset miehet, joita Ap:n yhtenä ihan liian monesta kuvaa kumppaniaan ja laps(i)ensa isää on saanut mahdollsiuuden olla ja elää parisuhteessa mutta itse ei.
Pahalta ei siksi, että olsin vahingonilojen mutta kiukuttaa kun en tiedosta, että mikä minussa on ja on ollut vikana, että minut on saatettu hyväksyä ja haluta kavberiski tai jopa ystäväksi -onneksi nöin haluavista monnen teot puhuvat puoelstaan. että ovay oiekasti halunmeet säilyttää ja pitää minut elämässään ja minäkin suurimman osan heistä mutta parisuhteeseen on kuitenkin läehs poikkeuksetta haluttu edetä aina jonkun tosien kanssa.
Ja sitten saat lukea tällaiaia aloituksia kuin Ap ;n avaus säännöllsien epäsäännöllsiesti niin ei voi mitään niin itseinhon ja itsesyytöksien määr noisee taas pintaan; kysyen, että olenko oikeasti niin kusipää, että et edes itse tajua miksi Ap ja kaltaiset valitsevat tai ovat valinneet mieluummin kuvaamnsa kumppanin, eivätkä esiemerkiksi sinua.
Tiedän liiankin hyvin, että katkeroitumsiella ja muita yhtäämn ketään naista tai miestä heidän valinnositaa ja päätöksisään ja tai halusitaan syyttämällä tai arvostelemalla saati kekenkään halveksimisella en tee muuta kuin kaiva maata omien jalkojeni alta.
Mutta joskus vain kateus valtaa mieleni ja kysyy miski miksi juuri sinun kohtalosi on elää sinkkuna?
Vai pitäsikö vain yrittää olla onnellinen, että olen saanut elää sinkkuna taantumatta mieslapseksi. - Koska tio taantumien ja vajoamien tuntuu aina tapahtuva varoittamatta ja täysin yllättäen. - Oeln siis vain onnsitunut väistämään useammankin luodin.
Koska eihänse nyt niin voi olla, että Ap ja kaltaisensa olsivat asettuneet arisuhteeseen niin usein kuin ovat vatuuttomien hulttiioiden ja mieslasten kanssa - Eihän.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkyttävältä. Etenisin itse näin:
- keskustelu (mitä on ilmeisesti hyvin laihasti yritettykin). Kertoisit asian sun näkökulmasta ja epäreiluuden kokemuksesta käsin. Tarvittaessa ulkopuolista keskusteluapua?
- Alkaisin vain mennä menoilleni, siis vaikka hotelliviikonloppuja, harrastuksia iltaisin, ja tekisin selväksi, että miehen on nyt vain pakko hoitaa. Ikävää toki on, jos lapsi joutuu kärsijäksi, mutta testaisin ainakin ja katsoisin tapahtuuko mitään.
- Selkeistä standardeista sopiminen.
- Jos nuo ei auta, niin ero. Sun on turha jäädä katkeroitumaan tuollaiseen tilanteeseen. Joko puolisolla on tahto osallistua tai ei, ja jos ei, ei sitä ole pakko katsoa.
Tietenkin olen ollut menoillani (ja näin pakottanut miestä osallistumaan). Mutta hän jättää silti hoitamatta asiat. Kun tulen myöhään kotiin ja lapsen pitäisi olla jo nukkumassa, niin lapsi on hereillä, nälissään odottaa koska äiti tulee tekemään iltapalan, pesut tietenkin hoitamatta, iltasadut lukematta, kaikki tekemättä. Lapsella on vähän erityispiirteitä niin hän ei vielä osaa huolehtia mitään näistä itse. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi on tosi ikävä. Tulee silti mieleen, että keskustelitteko aikanaan yhdessä, mitä lapsen saaminen vaatii? On eri asia haluta lasta kun haluta olla hyvä isä lapselle? Ehkä miehesi ajatteli, että isä-status olisi kiva, mutta isyyden velvoitteet eivät kiinnosta, joten jätetään ne äidille.
Itsekästä joo, mutta sellaisia jotkut miehet on.
Lapsi on jo koululainen, joten parin vuoden kuluttua hän pakkaa jo itse reppunsa, menee itsenäisesti nukkumaan ja herää itse kouluun. Ei koululaisessa nyt enää ole mitään hoitamista. Heittää pyykit koneeseen, antaa ruokaa, käskee tehdä läksyt, pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Vanhempien ero on aina trauma lapselle, uskottelivat aikuiset mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa järkyttävältä. Etenisin itse näin:
- keskustelu (mitä on ilmeisesti hyvin laihasti yritettykin). Kertoisit asian sun näkökulmasta ja epäreiluuden kokemuksesta käsin. Tarvittaessa ulkopuolista keskusteluapua?
- Alkaisin vain mennä menoilleni, siis vaikka hotelliviikonloppuja, harrastuksia iltaisin, ja tekisin selväksi, että miehen on nyt vain pakko hoitaa. Ikävää toki on, jos lapsi joutuu kärsijäksi, mutta testaisin ainakin ja katsoisin tapahtuuko mitään.
- Selkeistä standardeista sopiminen.
- Jos nuo ei auta, niin ero. Sun on turha jäädä katkeroitumaan tuollaiseen tilanteeseen. Joko puolisolla on tahto osallistua tai ei, ja jos ei, ei sitä ole pakko katsoa.
Tietenkin olen ollut menoillani (ja näin pakottanut miestä osallistumaan). Mutta hän jättää silti hoitamatta asiat. Kun tulen myöhään kotiin ja lapsen pitäisi olla
Kuulostaa oikeasti tosi ikävältä tilanteelta :( Mikä voi miestä vaivata, että ei huolehdi pienestä tuon vertaa? Ymmärrän, että on vaikeaa tai mahdotonta laittaa lasta kärsimään... Oletteko kokeilleen ulkopuolista keskusteluapua, esim. perheneuvolaa? Miehesi käytös kuulostaa niin äärimmäiseltä, että ei ole kohtuullista enää sua kohtaan. Eikä tietenkään lasta kohtaan. Jos mies ei oikeasti ala herätä tilanteeseen, itse kyllä sanoisin vain bye. Elämä olisi varmasti yhtä hyvää tai parempaa ilman arjen vapaamatkustajaa. Olkoon isä sitten kaveri etäiskänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi on tosi ikävä. Tulee silti mieleen, että keskustelitteko aikanaan yhdessä, mitä lapsen saaminen vaatii? On eri asia haluta lasta kun haluta olla hyvä isä lapselle? Ehkä miehesi ajatteli, että isä-status olisi kiva, mutta isyyden velvoitteet eivät kiinnosta, joten jätetään ne äidille.
Itsekästä joo, mutta sellaisia jotkut miehet on.Lapsi on jo koululainen, joten parin vuoden kuluttua hän pakkaa jo itse reppunsa, menee itsenäisesti nukkumaan ja herää itse kouluun. Ei koululaisessa nyt enää ole mitään hoitamista. Heittää pyykit koneeseen, antaa ruokaa, käskee tehdä läksyt, pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Vanhempien ero on aina trauma lapselle, uskottelivat aikuiset mitä tahansa.
On varmasti usein traumaattista, mutta oikeasti välillä se kotitilannekin on niin huono, että se vahingoittaa lasta paljon pahemmin. Miksi ihmeessä ap:n pitäisi uhrata oma elämänsä arjen vapaamatkustajalle, jota ei tunnu kiinnostavan lapsen hyvinvointi? Tuollainen ei ole ihan tervettä tai normaalia touhua. Olen varma, että onnellinen ja hyvinvoiva eronnut äiti on paljon parempi kuin katkeroitunut, elämänsä viemäristä vätyksen kanssa vetänyt äiti yhdessä isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä varmasti yleismaailmallisia ja yhtä varmasti alati toistuvia sanoitetaan mielestäni liikaa feministisen miesvihalinssin läpi. Syitä voimme arvailla mutta tilanne ei muutu ilman että tilanteen annetaan muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi on tosi ikävä. Tulee silti mieleen, että keskustelitteko aikanaan yhdessä, mitä lapsen saaminen vaatii? On eri asia haluta lasta kun haluta olla hyvä isä lapselle? Ehkä miehesi ajatteli, että isä-status olisi kiva, mutta isyyden velvoitteet eivät kiinnosta, joten jätetään ne äidille.
Itsekästä joo, mutta sellaisia jotkut miehet on.Lapsi on jo koululainen, joten parin vuoden kuluttua hän pakkaa jo itse reppunsa, menee itsenäisesti nukkumaan ja herää itse kouluun. Ei koululaisessa nyt enää ole mitään hoitamista. Heittää pyykit koneeseen, antaa ruokaa, käskee tehdä läksyt, pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Vanhempien ero on aina trauma lapselle, uskottelivat aikuiset mitä tahansa.
Edellä kirjoittaneena vrmaan jonkun mielestä "jo" katkeroituneena" miehenä vaikka itse kirjoitin, kuinka tunnen pahoin kunen ymmärtämättömänä tiedoata, että mikä minussa on kun saan elää sinkkuna ja tällaiset -yksinkertaistaen- mieslapset ovat saaneet mahdollsiuuden parisuhteeseen ja saaneet vielä jälkikasvua kumppaninsa kanssa. Yhtä kaikki haluaisin kysyä, että oletko sitten sitä mieltä,että sillä ei ole mitään merkitystä, etttä millaisen mallin lapsi saa vanhemmiltaan siihen, millaista on elää ja olla parisuhteess. - Siis ikkänkuin lapsi ei ollenkaan aistisi tai aistisi hyvin vähän mahd. erimielisyytä ja toteutumattomia odotusia toista tai tosioaan kohtaan; joista ei ainakaan edellä käynyt ilmi, että ne (odotukset) olsivayt olleet kohtuuttomia. - Päinvastoin minusta on perusteltua, että Ap odottaa ja halaa, että myös hänen kumppaninsa on osallstuva vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi on tosi ikävä. Tulee silti mieleen, että keskustelitteko aikanaan yhdessä, mitä lapsen saaminen vaatii? On eri asia haluta lasta kun haluta olla hyvä isä lapselle? Ehkä miehesi ajatteli, että isä-status olisi kiva, mutta isyyden velvoitteet eivät kiinnosta, joten jätetään ne äidille.
Itsekästä joo, mutta sellaisia jotkut miehet on.Lapsi on jo koululainen, joten parin vuoden kuluttua hän pakkaa jo itse reppunsa, menee itsenäisesti nukkumaan ja herää itse kouluun. Ei koululaisessa nyt enää ole mitään hoitamista. Heittää pyykit koneeseen, antaa ruokaa, käskee tehdä läksyt, pestä hampaat ja mennä nukkumaan. Vanhempien ero on aina trauma lapselle, uskottelivat aikuiset mitä tahansa.
On varmasti usein traumaattista, mutta oikeasti välillä se kotitilannekin on niin huono, että s
Miksi ap ei eronnut 5 vuotta sitten? Koululainen on jo iso lapsi, jossa ei nyt enää pitäisi olla juuri mitään hoitamista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa erota. Eihän tuollaista miestä katso kukaan.
Samaa mieltä, kenkää tulisi, ja sanoisin että lapsi asuu viikko-viikko tai on joka toinen viikko laitoksessa. Nyt se ruoto suoraan ja tuo samaaton persläpi kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap ei eronnut 5 vuotta sitten? Koululainen on jo iso lapsi, jossa ei nyt enää pitäisi olla juuri mitään hoitamista.
. .
En eronnut 5 vuotta sitten, koska toivoin, että mies alkaa osallistumaan enemmän. Silloin kaikki sanoi, että mies kyllä alkaa aktiiviseksi isäksi kunhan lapsi vähän kasvaa tuosta. No nyt lapsi on jo ekalla eli ei mikään pieni enää, mutta mies ei ole kyllä ryhtynyt yhtään aktiivisemmaksi, eli kaikki neuvojat oli väärässä, ja minä näköjään toivoin turhaan. Mutta tuossa olet väärässä etteikö 7-vuotiaassa ole mitään hoitamista. Kyllä on paljonkin. Ap
Jos lapsella on nepsy-piirteitä (kun viittasit erityislapsella), niin olisiko perinyt ne isältään? Mikä on ollut puolisosi todellinen toimintakyky ennen lapsen syntymää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät uutiset: vaikein vaihe on ohi. Lapsi kasvaa ja parin vuoden päästä tekee jo monet asiat ihan itsekseen.
Huonot uutiset: sulla on tyhmä, huono ja laiska mies, ap. Kyllähän tuossa rakkaus ja parisuhde kärsii. Itse en jaksaisi, olisin varmaan lähtenyt jo vauvan kanssa.
Tekeekö mies muuten osuutensa kotitöistä eli noin 50/50? Voisi tehdä enemmän jos sinä hoidat lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Oma vika😂😂
Älä syyllistä naista siitä että on huono mies. Mies voi laiskistua suhteen aikana.
"Nokun ei alkanut mun kanssa vaan tuollaisen" stop! Sinä itse olisit varmasti vielä pahempi kuin tuo nykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä suostut tuollaiseen... Sinä olet se joka sen mahdollistaa päivästä toiseen... Iskäx4
Jälleen malliesimerkki siitä, miten miesten huono käytös vyörytetään naisten syyksi keinolla millä hyvänsä. Miten olis, jos vastuutettais vihdoin sitä tekijää? Ihan perusjuttuja, jokainen on vastuussa OMISTA sanoistaan ja teoistaan.
Olin masentunut ja burnoutissa, räyhäsin kiukkuisena enkä jaksanut tehdä mitään ja luulen että vaimo tämän takia kuvitteli toimintani henkiseksi väkivallaksi ja meni turvakotiin ja otti eron. Jutusta on jo kaksi tai kolme vuotta enkä pysty muuttamaan hänen mieltään enää koskaan. Kaikki on ohi.
Ajattele asiaa järkevästi. Jos te molemmat sotkeudutte lapsen asioiden hoitamiseen, siitä tulee huono kakku.
Toinen tekee ne asiat ei se muuten onnistu. Ei ainakaan motkottamalla ja kiukuttelemalla.
Ensimmäiseksi lopeta eropuheet , lopeta kerta kaikkiaan eropuheet. Ei miehesi taida vieraissa käydä, olutta liikaa juoda, tai kapakoissa pyöriä. Lopeta eropuheet.
Yksi lapsi, tee ne lasta kohtaan tarvittavat tehtävät. Millainen motkotin oikeinolet, kun ne tehtävät eivät ole liian vaikeita sinulle. Pakkaa reppu tai opeta lapsi itse pakkaamaan.
Nuo Wilmat ovat kyllä rasittavia, koulujen pitäisi liika tiedottaminen vanhemmill lopettaa.
Sinulla ei ole liikaa vastuuta. Eikä mikään rajoita sinun vapaa-aikaasi. Tee tehtäväsi ja lopeta moittiminen.
Tilanteesi on tosi ikävä. Tulee silti mieleen, että keskustelitteko aikanaan yhdessä, mitä lapsen saaminen vaatii? On eri asia haluta lasta kun haluta olla hyvä isä lapselle? Ehkä miehesi ajatteli, että isä-status olisi kiva, mutta isyyden velvoitteet eivät kiinnosta, joten jätetään ne äidille.
Itsekästä joo, mutta sellaisia jotkut miehet on.