Lue keskustelun säännöt.
Millainen sun vanhempien yhteinen ensiasunto oli?
26.03.2025 |
Mun vanhemmat asuivat pikkumökissä äidin vanhempien naapurissa. Ei tullut vettä sisälle, oli ulkohuussi, ja ulkosaunassa peseydyttiin.
Kommentit (25)
Omakotitalo jota rakensivat päätyi keskeneräisenä pankin haltuun 90-luvun alussa, kun rahoituslaitokset menivät nurin ja korot ampuivat pilviin. Siitä alkoi ylisukupolvinen köyhyys joka jatkuu vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkumökki minunkin vanhemmilla 50-60 lukujen taitteessa. 1962 muutettiin sitten taloon johon tuli vesi ja oli sisävessa. Olin silloin 3kk. Minulla on 3 vanhempaa sisarusta. Kaikki synnyttiin kun asuttiin siellä mökillä.
Pienenpieni kerrostaloyksiö Otaniemen teekkarikylässä vuonna 1952.
Mistä hel...tistä mä tietäisin. En ollut vahinko.
Mun vanhempien ensiasunto 50- luvulla oli äitini työsuhdeasunto: keittiö ja huone (sisävessasta en ole varma). Asuivat siinä vielä kahden lapsenkin synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isohko omakotitalo. 4 makuuhuonetta, iso olohuone ja keittiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ränsistynyt ok-talo jossa iso piha täynnä erilaisia kasveja sekä omenapuita.
Tarkoituksenaan heillä oli remontoida se talo mutta projecteja oli siellä sun täällä, pihan mylläsivät myös kun päättivät siirtää marjapensaat toiselle puolelle pihaa ja mansikat toiselle puolelle että saavat sen paikan jossa ne alunperin kasvoivat toiseen käyttöön. Kaikki jäi kesken, sitten alkoi rahapulat ja heidän oli pakko myydä talo ja muuttaa vuokralle rivariin.
Sänky ystäväparin keittiössä. Siinä asuivat melkein vuoden.
Jossain vaiheessa saivat rintsikkatontin valtiolta ja rakensivat siihen talon. 4 vuodessa runko, keittiö, vessa ja makuuhuone valmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä hel...tistä mä tietäisin. En ollut vahinko.
Et tunne sun vanhempia tai teillä ei ole kovin avoin keskusteluyhteys?
Mun vanhempieni yhteinen ensiasunto oli vanha kahden huoneen mökki, puulämmitys, kantovesi (tosin kaivo oli lähellä), ulkohuussi ja puulämmitteinen sauna. Vasta aika monen vuoden päästä olivat sen verran varoissaan, että uskalsivat rakentaa talon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo jota rakensivat päätyi keskeneräisenä pankin haltuun 90-luvun alussa, kun rahoituslaitokset menivät nurin ja korot ampuivat pilviin. Siitä alkoi ylisukupolvinen köyhyys joka jatkuu vieläkin.
Kuka sinua esti opiskelemasta ja menemästä töihin?
Minä valmistuin sukuni ensimmäiseksi ylioppilaaksi 1987, sitten laman alla 1990 opiskelemaan, valmistuin (hitaasti) DI:ksi, osittain siksi, koska tein melkein koko ajan opiskeluuni liittyviä pikkuhommia rahoittaakseni opiskeluni ilman opintolainaa. Valmistuttuani jatkoin tietotekniikka-alalla ja pistin ikuissukupolvisen köyhyyden poikki. Ei ollut kummankaan vanhemman suvussa esimerkkejä muusta kuin juopottelusta ja perheen hakkaamisesta, mikä ei hirveästi hotsittanut omalla kohdalla. Joten tein eri tavalla.
Eli: miten vanhempiesi köyhyys esti sinua toimimasta järkevästi?
Rivitalokolmio pikkukunnasta. Ostettu ysärin alussa ja korkojen noustessa taivaisiin siitä tuli pitkä penni maksettua. Nykyarvo on lähellä nollaa. Saan olla onnellinen, jos pääsen siitä eroon, kun aikanaan tulee perinnöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani asuivat alussa äidin työsuhdeasunnossa. "Moderni" kaksio, jossa oli mm. vesiklosetti, puuhella, alakerrassa puusauna, suihku ja kylmäkellari.
Työsuhdeasunto 70-luvulla työpaikan viereisessä kerrostalossa, oisko ollut kaksio. Sieltä muuttivat itse rakentamaansa omakotitaloon, jossa oli 3h+k+wc+kp+s. Vuosia myöhemmin taloa jatkettiin rakentamalla päätyyn kolme huonetta lisää. Asuvat siellä vieläkin.
Asunto oli ruman teollisuuskiinteistön yläkerrassa oleva kaksio. Työsuhdeasunto tavallaan kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalo jota rakensivat päätyi keskeneräisenä pankin haltuun 90-luvun alussa, kun rahoituslaitokset menivät nurin ja korot ampuivat pilviin. Siitä alkoi ylisukupolvinen köyhyys joka jatkuu vieläkin.
Kuka sinua esti opiskelemasta ja menemästä töihin?
Minä valmistuin sukuni ensimmäiseksi ylioppilaaksi 1987, sitten laman alla 1990 opiskelemaan, valmistuin (hitaasti) DI:ksi, osittain siksi, koska tein melkein koko ajan opiskeluuni liittyviä pikkuhommia rahoittaakseni opiskeluni ilman opintolainaa. Valmistuttuani jatkoin tietotekniikka-alalla ja pistin ikuissukupolvisen köyhyyden poikki. Ei ollut kummankaan vanhemman suvussa esimerkkejä muusta kuin juopottelusta ja perheen hakkaamisesta, mikä ei hirveästi hotsittanut omalla kohdalla. Joten tein eri tavalla.
Eli: miten vanhempiesi köyhyys esti sinua toimimasta järkevästi?
Ei kukaan. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas ja yliopistoonkin menin. Valitsin vain väärän alan ja valmistuin kortistoon.
Oli kuulemma yksiö Saariniemenkadulla. Sinne syntyi sisko. Sitten muuttivat kaksioon Säästöpankinrantaan. Kun menin ekalle, muutettiin Pohjoisrantaan kolmioon. Siellä asuvat edelleen.
Sodan jälkeen hellahuone omakoritalon yläkerrassa.
Mun vanhempia lykästi, ja saivat ensiasunnokseen talkkarin asunnon, ison kaksion kylpyammeella, keskuslämmityksellä ja kaikilla herkuilla. Sitä ennen tosin joutuivat asumaan pari vuotta erillään, äiti lapsuudenkodissaan aloittajan kuvaamissa olosuhteissa vauvan kanssa ja isä opiskelijana kolmen muun nuoren miehen kanssa samassa huoneessa.