HS: Lasten säikyttely elokuvissa on hyvästä, sanoo tutkija
Lastenelokuvien pelottavuutta pidetään usein haitallisena yleisölleen. Kauhusisältö ei kuitenkaan ole pelkästään pahasta lapsille, sanoo elokuvatutkija ja elokuvakasvatuksen asiantuntija Marjo Kovanen Helsingin Sanomille.
Kauhuelementit voivat opettaa lapsille niin kriittisiä mediataitoja, aktiivista katsomista kuin erilaisten estetiikkojen tunnistamistakin. Lisäksi ne voivat toimia turvallisena käsittelykanavana sekä elokuvien että muun mediaympäristön herättämille peloille, Kovanen sanoo.
Hänen mukaansa pelottavuutta pidetään liian usein yksiselitteisen haitallisena lapsille. Tosiasiassa sen täydestä torjumisesta ei ole mitään hyötyä, hän sanoo.
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000011124068.html
Itse taas oon täysin eri mieltä. Mä en ainakaan lapsilleni tahallaan näyttäisi mitään liian jännittäviä tai pelottavia elokuvia. No, ehkä ammattilaiset tietää paremmin.
Kommentit (39)
Ei tietenkään liian pelottavia. Minä katsoin Manaajan 9-vuotiaana ja se oli liian pelottava. E.T. oli sopiva.
Olen eri mieltä. Liian nuorena katsottujen kauhuelokuvien myöhemmistä takaumista on ollut pelkästään haittaa.
Tuota noin. Tuo asiantuntija ei ilmeisesti kuitenkaan ole lasten psyyken tai lasten kehityksen asiantuntija eli psykologi vaan hän vaikuttaisi olevan elokuva-alan asiantuntija.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Tuo asiantuntija ei ilmeisesti kuitenkaan ole lasten psyyken tai lasten kehityksen asiantuntija eli psykologi vaan hän vaikuttaisi olevan elokuva-alan asiantuntija.
No kyllä meille näin ohjasi kasvatustieteissä professorit. Tottahan se on että Grimmin sadut opettavat absoluuttisesti oikean ja väärän, toisin kuin Nalle Puh. Meille vaan on tullut ihmeellinen tarve suojella lapsia kaikelta. Ei ole ihme että ihan vain vieraan ihmisen kätteleminen on teineille ylivoimainen suoritus.
Minä muistan monia jännittäviä ja pelottavia lastenelokuvia, niiden avulla itse ainakin käsittelin paljon vaikeita aiheita. Muuten niitä ei olisi tullut varmaan samalla tapaa pohdittua ja olisivat sitten oikeassa elämässä järkyttäneet enemmän.
Ruohometsän kansa elokuva oli todella vaikuttava pienelle ihmiselle. Siinä käsiteltiin elämän syntyä, ihmisen vaikutusta luontoon ja eläimiin, ystävyyttä ja yhteisöjen valtaa, myös kuolemaa.
Elämä on joskus pelottavaa, hyvä jos oppii kehitystasolle sopivalla tavalla ja aikuisen tuella käsittelemään myös vaikeita tunteita ja isoja kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Liian nuorena katsottujen kauhuelokuvien myöhemmistä takaumista on ollut pelkästään haittaa.
Kuka on puhunut kauhuelokuvista? Elokuva tai tv-sarja voi olla jännittävä, jopa välillä pelottava, ilman että se on kauhuelokuva. Muistatteko Kaukametsän Pakolaiset? Olihan siinäkin pelottavia kohtauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Tuo asiantuntija ei ilmeisesti kuitenkaan ole lasten psyyken tai lasten kehityksen asiantuntija eli psykologi vaan hän vaikuttaisi olevan elokuva-alan asiantuntija.
No kyllä meille näin ohjasi kasvatustieteissä professorit. Tottahan se on että Grimmin sadut opettavat absoluuttisesti oikean ja väärän, toisin kuin Nalle Puh. Meille vaan on tullut ihmeellinen tarve suojella lapsia kaikelta. Ei ole ihme että ihan vain vieraan ihmisen kätteleminen on teineille ylivoimainen suoritus.
Grimmin saduissa on kylläkin hyvin kyseenalaisia moraaliopetuksia, esim. eläinten kidutus on ok.
Ei nyt mitään Manajaa tarkoita eikä aikuisten kauhua. Huomasin kuusivuotiaan kyynelehtivän esim Niko poro leffassa, kun näytti siltä että poro kuolee. ( selvisi kuitenkin). Satujen kautta on hyvä opetella tunnetiloja.
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan monia jännittäviä ja pelottavia lastenelokuvia, niiden avulla itse ainakin käsittelin paljon vaikeita aiheita. Muuten niitä ei olisi tullut varmaan samalla tapaa pohdittua ja olisivat sitten oikeassa elämässä järkyttäneet enemmän.
Ruohometsän kansa elokuva oli todella vaikuttava pienelle ihmiselle. Siinä käsiteltiin elämän syntyä, ihmisen vaikutusta luontoon ja eläimiin, ystävyyttä ja yhteisöjen valtaa, myös kuolemaa.
Elämä on joskus pelottavaa, hyvä jos oppii kehitystasolle sopivalla tavalla ja aikuisen tuella käsittelemään myös vaikeita tunteita ja isoja kysymyksiä.
Nyt olenkin töissä saattohoidossa, elämän isot ja merkittävät kysymykset ei pelota liiaksi. Ehkä olisin muutenkin.
Mutta en näe että 5s mittaisilla hömppävideoilla aivonsa sulattaneista nuorista tulee kovin viisaita ja toimivia ihmisiä...
Vierailija kirjoitti:
Ei tietenkään liian pelottavia. Minä katsoin Manaajan 9-vuotiaana ja se oli liian pelottava. E.T. oli sopiva.
E. T. on muuten myöhemmin uudelleenjulkaistu sensuroituna, koska poliisien pyssyjä pidettiin liian pelottavina. Näiden tilalle muokattiin digitaalisesti radiopuhelimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Liian nuorena katsottujen kauhuelokuvien myöhemmistä takaumista on ollut pelkästään haittaa.
Kuka on puhunut kauhuelokuvista? Elokuva tai tv-sarja voi olla jännittävä, jopa välillä pelottava, ilman että se on kauhuelokuva. Muistatteko Kaukametsän Pakolaiset? Olihan siinäkin pelottavia kohtauksia.
Tämä "ammattilainen" itse:
"Kauhuelementit voivat opettaa lapsille niin kriittisiä mediataitoja, aktiivista katsomista kuin erilaisten estetiikkojen tunnistamistakin. Lisäksi ne voivat toimia turvallisena käsittelykanavana sekä elokuvien että muun mediaympäristön herättämille peloille, Kovanen sanoo."
Samaa mieltä. Toki lapsen ikätasoisesti ja lapsen herkkyys huomioiden. Eihän tuossa jutussa sanota, että lasten pitäisi katsoa kauhuelokuvia, vaan lasten elokuvien pitäisi olla myös vähän jännittäviä ja pelottaviakin.
Pitäisin myös tärkeänä, että aikuiset osallistuvat siihen katseluhetkeen, jotta niistä voidaan puhua yhdessä. Ne pelottavat jututkin voivat olla erilaisia eri lapsilla.
Kyllä ne jännittävät kohtaukset jäävät parhaiten mieleen. Maailman ympäri 80 päivässä -piirretyssä oli kohtaus, jossa prinsessaa oltiin polttamassa roviolla kuolleen miehensä kanssa. Phileas Fogg pelasti hänet mukaansa. Mitään muuta en muista tuosta sarjasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Liian nuorena katsottujen kauhuelokuvien myöhemmistä takaumista on ollut pelkästään haittaa.
Kuka on puhunut kauhuelokuvista? Elokuva tai tv-sarja voi olla jännittävä, jopa välillä pelottava, ilman että se on kauhuelokuva. Muistatteko Kaukametsän Pakolaiset? Olihan siinäkin pelottavia kohtauksia.
Tämä "ammattilainen" itse:
"Kauhuelementit voivat opettaa lapsille niin kriittisiä mediataitoja, aktiivista katsomista kuin erilaisten estetiikkojen tunnistamistakin. Lisäksi ne voivat toimia turvallisena käsittelykanavana sekä elokuvien että muun mediaympäristön herättämille peloille, Kovanen sanoo."
Kauhuelementit eivät tee elokuvasta tai sarjasta kauhuelokuvaa tai -sarjaa. Muumien Mörkö on kauhuelementti.
Ai Grimmin versioissa absoluuttinen hyvä ja paha? Höpönlöpön. 1800-luvun käsitys hyvästä ja pahasta on ihan eri kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Toki lapsen ikätasoisesti ja lapsen herkkyys huomioiden. Eihän tuossa jutussa sanota, että lasten pitäisi katsoa kauhuelokuvia, vaan lasten elokuvien pitäisi olla myös vähän jännittäviä ja pelottaviakin.
Pitäisin myös tärkeänä, että aikuiset osallistuvat siihen katseluhetkeen, jotta niistä voidaan puhua yhdessä. Ne pelottavat jututkin voivat olla erilaisia eri lapsilla.
Kyllähän siinä puhutaan kauhuelementeistä. Ettekö osaa lukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Tuo asiantuntija ei ilmeisesti kuitenkaan ole lasten psyyken tai lasten kehityksen asiantuntija eli psykologi vaan hän vaikuttaisi olevan elokuva-alan asiantuntija.
No kyllä meille näin ohjasi kasvatustieteissä professorit. Tottahan se on että Grimmin sadut opettavat absoluuttisesti oikean ja väärän, toisin kuin Nalle Puh. Meille vaan on tullut ihmeellinen tarve suojella lapsia kaikelta. Ei ole ihme että ihan vain vieraan ihmisen kätteleminen on teineille ylivoimainen suoritus.
Grimmin saduissa on kylläkin hyvin kyseenalaisia moraaliopetuksia, esim. eläinten kidutus on ok.
En muista tuollaista eläinten kidutuskohtausta, kerrotko tarkemmin? Meidän yhteiskuntamme kyllä alistaa ja kiduttaa eläimiä, ehkä on herätelty siihen.
On pakkosiittoa, vastasyntynyt vasikka viedään ja otetaan maito, koko elämä parressa ketjussa kiinni.. No broilereista puhumattakaan, siellä ahtaissa halleissa nokkivat stressaantuneena toisilta sulat kun ei muuta ole. Kuolleita lajitovereita seassa. Teurastamojen turha väkivalta josta on tuomioitakin jaettu. Perus suomijampan jääkaappi on väkivallalla täytetty.
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin. Tuo asiantuntija ei ilmeisesti kuitenkaan ole lasten psyyken tai lasten kehityksen asiantuntija eli psykologi vaan hän vaikuttaisi olevan elokuva-alan asiantuntija.
Ts. "oma lehmä ojassa".
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä. Liian nuorena katsottujen kauhuelokuvien myöhemmistä takaumista on ollut pelkästään haittaa.
Katsoin sotaeloluvan n. 10 vuotiaana, kapoaleiksi räjähtäviä ja ammuttuja ihmisiä. Ei mitään traumaa jäänyt
Tietenkään ei mitään liian pelottavaa, mutta ei sen kasi veen pidä enää teletappia katsoa. Jos otetaan ajankohtainen esimerkki, Lumikki, niin siinä vanhassa piirroselokuvassa oli pelottaviakin kohtauksia.