Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut pelkäämään miestäni
25.03.2025 |
Kun mieheni joskus harvoin suuttuu (mielestäni joskus jopa ihan mitättömistä ja oudoista asioista), hän pistää sun suppuun jopa kahdeksi viikoksi, mutta räjähtelee kuin teekannu eli yks kaks huutaa, raivoaa, meuhkaa ja uhittelee, haukkuu ja uhkailee. Ensin pidin sitä naurettavana. Nyt olen vuosia myöhemmin huomannut, että olen jopa alkanut pelkäämään miestäni tällöin. Ehkä tietty arvaamattomuus hänessä on silloin ja samaan aikaan kun en saa itse lainkaan suunvuoroa vaan syytetään milloin h****ksi milloin niskoittelijaksi, niin on alkanut niskavillat nousta vanhemmiten pystyyn. Koskaan tähän alkuperäiseen suuttumusta aiheittaneeseen asiaan ei palata, eli en välttämättä edes saa tietää mistä mies on suuttunut, mutta sen pari viikkoa kuin tahalleen pitää minua varpaillaan. Ennen en jaksanut noteerata tätä kun harvoin kuitenkin suuttuu, mutta nykyään olen alkanut pelätä.
Kommentit (73)
Ensimmäinen askel on terapia. Miehelle. Tunnesäätelyssä pahoja ongelmia. Nuo harvoin räjähtävät ovat juuri niitä vaarallisimpia.
Jos mies suostuu terapiaan, niin sitten pariterapiaan yhdessä oppimaan hyvästä riitelystä.
Jos em. Asiat ei toteutu lainkaan tai ei saa apua, ero asap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman mieheni käytös muuttui hauskasta seuramiehestä hiljaiseksi ja uhkailevaksi. Hänellä perussairaus johon aloitettiin kaksi lääkettä, ne yhdessä alkoholin kanssa teki tämä. Lähdin pois suhteesta. Mikä vaikutus jollain lääkkeillä on viime aikaisiin murhiin, pitäis varmaan tutkia?
Vierailija kirjoitti:
Menen nyt vähän sivuraiteille, mutta alkoi huolestuttamaan. Olen rakastunut mieheen, joka on ollut väkivaltainen vaimoaan kohtaan. Vaimo tosin ollut ilkeä. Olemme olleet suhteessa viitisen vuotta ja olen jo jättänyt oman mieheni kuukausi sitten ja haluan palavasti tuon em. miehen itselleni. Hän lupaa jättää vaimonsa. Tai vaimo jättää hänet, koska sai tietää uskottomuudesta.
Meillä on todella voimakas romanttinen suhde, olemme varmaan sielunkumppaneita. Voisiko mies olla joskus minuakin kohtaan väkivaltainen tai uskoton? Alkoi mietityttämään,,vaikka en toisaalta usko, hän palvoo minua ja kertoo kaikki syvimmätkin asiat minulle jo vuosien ajan.
Kyllä vaan. Muutos on oleva dramaattinen. Ennen niin ihana mies alkaa raivopääksi etkä tunne häntä enää. Ja sinun asiasi ja vikasi kerrotaan seuraavalle ihastukselle.
Sivuraiteilla kirjoittaa ; Voisiko olla noin, koska olen täysin erilainen kuin nykyinen puolisonsa. Ymmärrän miestä, tuntuu että vaimo ei piittaa hänestä yhtään. Muutti jopa pois jonkun pikkuepisodin takia. Seksi ei heidän välillään sujunut, vaimo on oudon estoinen ongelmineen. meillä on upeaa ja kiihkeää.
Kanssani hän saa upean elämän. Yhdessäolomme on aina kutkuttava. Mies sanoo, että olen tärkeintä hänelle, vaikka pystymme näkemään vain salaisesti ja usein vain pari tuntia. Nyt tilanne muuttuu ja olisin maailman onnellisin.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen askel on terapia. Miehelle. Tunnesäätelyssä pahoja ongelmia. Nuo harvoin räjähtävät ovat juuri niitä vaarallisimpia.
Jos mies suostuu terapiaan, niin sitten pariterapiaan yhdessä oppimaan hyvästä riitelystä.
Jos em. Asiat ei toteutu lainkaan tai ei saa apua, ero asap.
Ensimmäinen askel on ero. Jos huorittelee kerrankin niin se on liikaa. Aivan järjenköyhää käytöstä.
Onkohan ap:n mies maaseudulta kotoisin? Kuulostaa incelin käytökseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran herää kysymys, miksi kaikista maailman miehistä juuri hän on sinun miehesi.
Noh, jos tuolla tapaa suuttuu 2-3 x vuodessa ja muuten on hyvällä tuulella ja on hyvät keskustelut ja arki normaalisti, niin en ole jaksanut korvia letkauttaa tuolle touhulle, mutta nyt viimeisimmän episodin jälkeen huomasin että oma sydän on alkanut pamppaamaan jännityksestä ja ahdistuksesta ja kroppa on tosi virittäytynyt. Ap
Näillä kai on tapana eskaloitua. Ensin 2-3 vuodessa, lopulta kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Sivuraiteilla kirjoittaa ; Voisiko olla noin, koska olen täysin erilainen kuin nykyinen puolisonsa. Ymmärrän miestä, tuntuu että vaimo ei piittaa hänestä yhtään. Muutti jopa pois jonkun pikkuepisodin takia. Seksi ei heidän välillään sujunut, vaimo on oudon estoinen ongelmineen. meillä on upeaa ja kiihkeää.
Kanssani hän saa upean elämän. Yhdessäolomme on aina kutkuttava. Mies sanoo, että olen tärkeintä hänelle, vaikka pystymme näkemään vain salaisesti ja usein vain pari tuntia. Nyt tilanne muuttuu ja olisin maailman onnellisin.
"Vaimoni ei ymmärrä minu", klassikko. Jostain syystä ero ei kuitenkaan etene...🤔?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Minä en ollenkaan ymmärrä naisia jotka jäävät kuuntelemaan mieheltään huorittelua. Yhdessä kerrassa sitä lajia on tasan yksi kerta liikaa. Minusta se on aivan riittävä syy eroon ellei käytökselle löydy todella hyvää syytä (lääkitys pielessä?) ja samalla varmuutta sille että se ei toistu.
Tässä huorittelu on ollut toistuvaa. Pakkaa tavarasi ja lähde eli jss.
Minä en ymmärrä miehiä jotka syyllistävät naisia, sen sijaan että tuomitsisivat muiden miesten käytöksen.
Viestissäni oli oletusarvona että mies käyttäytyi väärin. Kommenttini koski siltä pohjalta niitä naisia, jotka miehen toistuvasta sikailusta huolimatta jäävät suhteeseen eli antavat miehen jatkaa ja toistaa hu*rittelua ja muuta sietämätöntä sikailua. Sitä valintaa ja sen valinnan tekeviä minä en ymmärrä. En tuomitse valinnan tekevää mutta en todellakaan ymmärrä valinnan syytä.
En myöskään väittänyt että kohteeksi joutuminen olisi ollut uhrin syy. Mutta kun (jos) joutuu sikailun tai toistuvien rikosten kohteeksi niin minun mielestäni pitäisi itsekin tehdä jotakin jotta tilanne ei jatkossa toistuisi. Kukaan muu asiaa ei tässä tilanteessa tiennyt eikä siten voinut toimia. Yksityisesti sikailevan jättäminen eli jss olisi usein se ainoa toimiva ratkaisu.
Ei jokaisen rikosuutisen kommentoinnin yhteydessä kai tarvitse erikseen muistuttaa siitä että rikollinen toiminta ei ole sallittua. Se kun on oletusarvo. Se että palstalla jotkut jonnet trollaavat ja viesteissään ihannoivat naisten alistamista ei muuta oletusarvoa (kunnioittava käytös) kaikkien muiden kommentoijien osalta.
M59+
Yksikään mies ei kutsu minua huoraksi toista kertaa, en antaisi siihen mahdollisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran herää kysymys, miksi kaikista maailman miehistä juuri hän on sinun miehesi.
Miehiä, jotka eivät syyllistyisi naisviharikoksiin tai esim. seksuaalirikoksiin on maailmassa aika vähän. Suurin osa näistä sellaisia, joilla ei ole ollut tilaisuuksia. Sitten kun se tilaisuus tulee, nostetaan arpa. Entä jos se tilaisuus toistuu useamman vuoden, jos pariskunta asuu yhdessä. Kuinka kauan mies kestää moraalisena, hyveellisenä, kunnioittavana, ja missä vaiheessa pimahtaa? Onko moraalinen ja hyveellinen vaan, jos nainen antaa suosiolla, mutta jos hana menee kiinni niin kiltin pojan alta kuoriutuukin ei-niin-kiltti-poika?
En ole nähnyt tapausta, missä parisuhde olisi ollut naiselle voittava arpa. Se on aina ehdollista, vähintäänkin s eksiorjuutta tai jotakin muuta. Nainen on suhteellisen turvassa omassa asunnossa, jota suojaa kotirauha, jos ei kutsu asuntoon miehiä eikä vieraile miesten asunnoissa, vaan tapaa näitä vain julkisilla paikoilla. Kaikki tuon ulkopuolella on tietoista riskin ottamista.
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Minä en ollenkaan ymmärrä naisia jotka jäävät kuuntelemaan mieheltään huorittelua. Yhdessä kerrassa sitä lajia on tasan yksi kerta liikaa. Minusta se on aivan riittävä syy eroon ellei käytökselle löydy todella hyvää syytä (lääkitys pielessä?) ja samalla varmuutta sille että se ei toistu.
Tässä huorittelu on ollut toistuvaa. Pakkaa tavarasi ja lähde eli jss.
Minä en ymmärrä miehiä jotka syyllistävät naisia, sen sijaan että tuomitsisivat muiden miesten käytöksen.
Viestissäni oli oletusarvona että mies käyttäytyi väärin. Kommenttini koski siltä pohjalta niitä naisia, jotka miehen toistuvasta sikailusta huolimatta jäävät suhteeseen eli antavat miehen jatkaa ja toistaa hu*rittelua ja muuta sietämätöntä sikailua. Sitä valintaa ja sen valinnan tekeviä minä en
Iso osa naisia ponnistaa tuollaisesta ympäristöstä: he ovat tottuneet siihen tavalla tai toisella joko sukulaisten, naapurien, ym. toimesta. Kokemusta siitä, mitä elämä on ilman tuollaista, ei ole. Toinen vaihtoehto on se, että hyvä suhde ajautuu tuollaiseksi ajan oloon: seurustelu aloitettu nuorena, miehen paskat elintavat ja urakehitys lisäävät pahoinvointia ja stressiä, mies alkaa purkamaan sitä naiseen, jne. Kiintymys on rakentunut ennen tuota, eikä nainen välttämättä ymmärrä, että olosuhteet ovat muuttuneet niin, että ne ovatkin hänelle vaaralliset. Ensimmäinen red flag ei saa välttämättä vielä tajuamaan, miten pahaksi homma eskaloituu, jos sitä ei kitke välittömästi. Jos kasvavalle pahalle ololle ei ole rakentavia purkamiskohteita, se purkautuu väistämättä sinne, kuka sattuu olemaan paikalla, ellei tämä ole miehelle suora uhka. Nainen harvemmin on
Sen vuoksi tarvitaan muita naisia, jotka sanovat, että:
- tuo ei ole ok
- tuo ei ole normaalia
- tuo ei ole hyväksyttävää
- tuo ei ole turvallista
- tuo ei ole kohtuullista
- tuollaista ei pidä missään nimessä sietää
- tuo ei ole jumalan naiselle määräämä kohtalo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivuraiteilla kirjoittaa ; Voisiko olla noin, koska olen täysin erilainen kuin nykyinen puolisonsa. Ymmärrän miestä, tuntuu että vaimo ei piittaa hänestä yhtään. Muutti jopa pois jonkun pikkuepisodin takia. Seksi ei heidän välillään sujunut, vaimo on oudon estoinen ongelmineen. meillä on upeaa ja kiihkeää.
Kanssani hän saa upean elämän. Yhdessäolomme on aina kutkuttava. Mies sanoo, että olen tärkeintä hänelle, vaikka pystymme näkemään vain salaisesti ja usein vain pari tuntia. Nyt tilanne muuttuu ja olisin maailman onnellisin.
Hyh hyh. Toivottavasti saat miehen 100% itsellesi ja tuta hänen koko rakkautensa.
M-1965 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M-1965 kirjoitti:
Minä en ollenkaan ymmärrä naisia jotka jäävät kuuntelemaan mieheltään huorittelua. Yhdessä kerrassa sitä lajia on tasan yksi kerta liikaa. Minusta se on aivan riittävä syy eroon ellei käytökselle löydy todella hyvää syytä (lääkitys pielessä?) ja samalla varmuutta sille että se ei toistu.
Tässä huorittelu on ollut toistuvaa. Pakkaa tavarasi ja lähde eli jss.
Minä en ymmärrä miehiä jotka syyllistävät naisia, sen sijaan että tuomitsisivat muiden miesten käytöksen.
Viestissäni oli oletusarvona että mies käyttäytyi väärin. Kommenttini koski siltä pohjalta niitä naisia, jotka miehen toistuvasta sikailusta huolimatta jäävät suhteeseen eli antavat miehen jatkaa ja toistaa hu*rittelua ja muuta sietämätöntä sikailua. Sitä valintaa ja sen valinnan tekeviä minä en
Sitähän kuitenkin sanotaan että naisen elämän vaarallisin aika on se kun hän ilmoittaa erohalusta/lähtee, tästähän on viime vuosina ollut paljon kirjoittelua, vainoamisesta ja ihan henkirikoksiin asti menevästä alistamisesta. Kun toinen uhkaa tappaa sinut, lapset, lemmikit ja appivanhemmat ja eristys kavereista ja perheestäkin on jo tapahtunut, vaatii aika paljon kyetä järjestämään itselleen apua ja rohkeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuraiteilla kirjoittaa ; Voisiko olla noin, koska olen täysin erilainen kuin nykyinen puolisonsa. Ymmärrän miestä, tuntuu että vaimo ei piittaa hänestä yhtään. Muutti jopa pois jonkun pikkuepisodin takia. Seksi ei heidän välillään sujunut, vaimo on oudon estoinen ongelmineen. meillä on upeaa ja kiihkeää.
Kanssani hän saa upean elämän. Yhdessäolomme on aina kutkuttava. Mies sanoo, että olen tärkeintä hänelle, vaikka pystymme näkemään vain salaisesti ja usein vain pari tuntia. Nyt tilanne muuttuu ja olisin maailman onnellisin."Vaimoni ei ymmärrä minu", klassikko. Jostain syystä ero ei kuitenkaan etene...🤔?
Etenee heti kun vaimo saa tietää. Kertokaa hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran herää kysymys, miksi kaikista maailman miehistä juuri hän on sinun miehesi.
Noh, jos tuolla tapaa suuttuu 2-3 x vuodessa ja muuten on hyvällä tuulella ja on hyvät keskustelut ja arki normaalisti, niin en ole jaksanut korvia letkauttaa tuolle touhulle, mutta nyt viimeisimmän episodin jälkeen huomasin että oma sydän on alkanut pamppaamaan jännityksestä ja ahdistuksesta ja kroppa on tosi virittäytynyt. Ap
Näillä kai on tapana eskaloitua. Ensin 2-3 vuodessa, lopulta kuukaudessa.
Me ollaan siis oltu kohta 15v jo yhdessä, aina se on ollut näin. Ja kuten kirjoitin, niin ennen en ole antanut painoarvoa lainkaan miehen riehumiselle, lähinnä silmiä pyöritellyt, mutta nyt olen huomannut omassa reagoinnissa ison muutoksen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko koskaan puitu keskustelu palstoilla että joku nainen on sairastuttanut miehensä joka alkoi oireilla jollain epätavallisella tavalla?
Näin voi käydä.
No eipä sinuakaan näköjään aihe kiinnosta sen vertaa, että kertoisit vaikka edes esimerkin, tai kertoisit edes jotakin aiheesta muuten.
Kyllähän yleisesti ottaen esim. jatkuva henkinen väkivalta/fyysinen väkivalta, voi ajaa kumppaninkin käytöksen ajan mittaan erikoiseksi jollain tapaa. Oli sukupuolet kuinka päin tahansa. Ole hyvä ja tee vaikka aloitus aiheesta. Suosittelen tosin jotain kuvaavaa alustusta aiheeseen tai vaikka faktapohjaista linkkiä.
Tähän aloitukseen tuskin kuitenkaan liittyy, sillä tuollainen parin viikon mykkäkoulutus raivareineen ja solvaamisineen ei kuitenkaan kuulosta tuollaiselta reaktiiviselta huonolta käytökseltä kumppanin pidempään jatkuneeseen väkivaltakäytökseen.
Sen sijaan aloituksessa kuvattu käytös on itsessään voimakasta vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa, toisen polkemista ja törkää alistamista ja alentamista, sekä voimakas kontrollointikeino. Tuo on niin voimakasta väkivaltakäytöstä, että riski myös fyysisen väkivallan käyttöön jollain kerralla on mielestäni ilmeinen.
Noh, jos tuolla tapaa suuttuu 2-3 x vuodessa ja muuten on hyvällä tuulella ja on hyvät keskustelut ja arki normaalisti, niin en ole jaksanut korvia letkauttaa tuolle touhulle, mutta nyt viimeisimmän episodin jälkeen huomasin että oma sydän on alkanut pamppaamaan jännityksestä ja ahdistuksesta ja kroppa on tosi virittäytynyt. Ap
Näillä kai on tapana eskaloitua. Ensin 2-3 vuodessa, lopulta kuukaudessa.
Jo 2-3 x vuodessa tarkoittaa siis mykkäkoulua 1-1,5 kuukautta. Kivakiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran herää kysymys, miksi kaikista maailman miehistä juuri hän on sinun miehesi.
Noh, jos tuolla tapaa suuttuu 2-3 x vuodessa ja muuten on hyvällä tuulella ja on hyvät keskustelut ja arki normaalisti, niin en ole jaksanut korvia letkauttaa tuolle touhulle, mutta nyt viimeisimmän episodin jälkeen huomasin että oma sydän on alkanut pamppaamaan jännityksestä ja ahdistuksesta ja kroppa on tosi virittäytynyt. Ap
Näillä kai on tapana eskaloitua. Ensin 2-3 vuodessa, lopulta kuukaudessa.
Me ollaan siis oltu kohta 15v jo yhdessä, aina se on ollut näin. Ja kuten kirjoitin, niin ennen en ole antanut painoarvoa lainkaan miehen riehumiselle, lähinnä silmiä pyöritellyt, mutta nyt olen huomannut omassa reagoinnissa ison muutoksen. Ap
Vähän kyllä ihmettelen, että olet aiemmin vain "silmiä pyöritellyt" noin kamalaan käytökseen. Joka kertoo miehen luonteesta hyvin ikävällä tavalla. Pitäisikö viimein uskoa, että tuollainen miehesi on luonteeltaan ja siksi käyttäytyy noin. On väkivaltainen, kontrolloiva, ilkeä ja alistava. (Käytös tulee toistuvasti esiin joissain tilanteissa.) Miksi et ole antanut asialle mitään painoarvoa aiemmin? Eihän tuollainen ole ollenkaan normaalia, eikä noin käyttäydytä omaa kumppaniaan kohtaan, varsinkaan ilman mitään selvää isoa syytä, eikä silloinkaan. Syystäkin pelottaa.
Luultavasti "triggrinä" ennen episodeja on jotakin, joka ei ole sujunut miehen mielen mukaisesti, ja purkaa sen sitten törkeällä tavalla sinuun. Miehelläsi on isompia ongelmia itsensä kanssa.
Kilahtelu on jatkunut siis jo 15 vuotta, etkä ole kertaakaan kysynyt mieheltä, miksi tekee niin ja mitä käytöksellään toivoo saavuttavansa? Varsinainen virtahepo olohuoneessa.
Kilahteleeko mies muillekin, vai ainoastaan aloittajalle?
Alue: Aihe vapaa
Mikä ihmeen viharikos? Onko muitakin haukkumasanoja, mitkä sinusta on rikollisia? Yleensä ihmiset tuntuvat haukkumisen suhteen olevan varsin mielikuvituksettomia ja samat klassikot esiintyvät. Kukaan ei yleensä lähde luovalle linjalle Prinssille morsian-hegessä. Sinä paviaanin pallihiki tjsp. olisi paljon värikkäämpää haukkumista, jos nyt kokee tarvetta ketään haukkua.