Kun puoliso suuttuu minulle, hän ignooraa täysin myös LAPSET

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et salli miehellesi tunteita? Minusta on ihan sairasta, että miehen tulee aina olla iloinen ja kunnioittava ja ottaa muita huomioon, koskaan ei saisi olla vihainen tai surullinen.

En ole ap, mutta jos heidän välillään on riitaa, sitä ei ikinä pitäisi ulottaa koskemaan myös lapsia. Minkälaisen kuvan mies antaa riitelystä lapsille?

Sellaisen, että riitely satuttaa, mutta toista ei saa satuttaa. On lupa olla hiljainen, on lupa olla surullinen. Vihainen voi ja saa olla, vaikka lapset eivät olisi vihan syynä. Lapsilta ei pidä kätkeä tunteita ja antaa heille kuvaa siitä, että aikuisena pitää sietää mitä tahansa. Mutta vihaa ei saa kanavoida väkivaltaan!

Millaisen kuvan lapset riitelystä saavat, jos isä ei saa olla surullinen, kun äiti moittii ja haukkuu?

Puolisosi käyttäytyy kuin kiukutteleva lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et salli miehellesi tunteita? Minusta on ihan sairasta, että miehen tulee aina olla iloinen ja kunnioittava ja ottaa muita huomioon, koskaan ei saisi olla vihainen tai surullinen.

En ole ap, mutta jos heidän välillään on riitaa, sitä ei ikinä pitäisi ulottaa koskemaan myös lapsia. Minkälaisen kuvan mies antaa riitelystä lapsille?

Sellaisen, että riitely satuttaa, mutta toista ei saa satuttaa. On lupa olla hiljainen, on lupa olla surullinen. Vihainen voi ja saa olla, vaikka lapset eivät olisi vihan syynä. Lapsilta ei pidä kätkeä tunteita ja antaa heille kuvaa siitä, että aikuisena pitää sietää mitä tahansa. Mutta vihaa ei saa kanavoida väkivaltaan!

Millaisen kuvan lapset riitelystä saavat, jos isä ei saa olla surullinen, kun äiti moittii ja haukkuu?

Missä sanotaan että isää moititaan ja haukutaan? Nimenomaan isä viattomille mököttäessään satuttaa toisia,  jotka ovat syyttömiä tilanteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et salli miehellesi tunteita? Minusta on ihan sairasta, että miehen tulee aina olla iloinen ja kunnioittava ja ottaa muita huomioon, koskaan ei saisi olla vihainen tai surullinen.

Öö, tuo ap:n mainitsema tapa on henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan!

Ei, se on vihan tunne, jota mies ei halua suunnata lapsiin.

Sinun tavallasi ajatellen mies ei saisi itkeä lasten nähden, jos oma vanhempansa on kuollut. Sehän olisi henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan!

No ei kai se mies lapsilleen oo vihainen? Ja jos on, pitäisi kyllä hankkia jotain apua vihan käsittelyyn. Mitä jos äitikin on vihainen isälle riitelyn jälkeen, kuka niistä lapsista huolehtii sun ajattelutavalla?

Eihän se mies surussaan itke sitä, että lapset ovat syyllisiä hänen oloonsa, joten kiellätkö siis surunkin osoittamisen? Kuka huolehtii lapsista, kun isä itkee?

Vierailija kirjoitti:

Henkistä väkivaltaa. Myös lapsia kohtaan. Puoliso tarvitsee paremmat keinot erityisesti lapsien takia. 

Itsellä oli tuollainen isä, ei se meille ollut paha, mutta kyllä koko talo oli varpaillaan silloin kun isän huomattiin olevan hiljaa muuten nauravassa talossa.

Muistan omastakin lapsuudesta tuon, että jos isä oli pahalla päällä, niin silloin oli parempi luikkia hiljaa vaikka ulos. Joskus äitikin sanoi, että menkää pihalle tai olkaa huoneissanne. Isä saattoi räjähtää koska tahansa ja silloin rääkyi täyttä kurkkua ja veti lipastoja nurin rääkyessään.

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi käyttäytyy kuin kiukutteleva lapsi.

Meillä puoliso juuri tuollainen ja voi mahdoton. Tekee mieli vain nauraa. Paiskoo ovia perässään kuin teini, "uhmaa" talon ns. sääntöjä (ei vie astioita koneeseen vaan jättää pöydälle, ottaa vain omat kuivat pyykit ja muut jättää telineeseen), tuijottaa seinää eikä vastaa mihinkään. Ihan hiton rasittava piirre.

Sinun kannattaa sanoa vaimollesi, että tuo käytös ja kiukuttelu vaikuttaa myös lapsiin ja että hänen täytyy opetella riitelemään rakentavasti. Käydä ensin vaikka kävelemässä ja kun rauhoittunut niin sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi käyttäytyy kuin kiukutteleva lapsi.

Meillä puoliso juuri tuollainen ja voi mahdoton. Tekee mieli vain nauraa. Paiskoo ovia perässään kuin teini, "uhmaa" talon ns. sääntöjä (ei vie astioita koneeseen vaan jättää pöydälle, ottaa vain omat kuivat pyykit ja muut jättää telineeseen), tuijottaa seinää eikä vastaa mihinkään. Ihan hiton rasittava piirre.

Meillä samaa ja minua pännii tuo enemmän kuin paljon. Välillä kysyn mieheltä silloin aivan rauhallisesti, että mikä sinun perustelu on tuolle käytökselle, että et vie astioita koneeseen etkä ripusta kuin omat pyykkisi, niin hän loukkaantuu siitä kysymyksestä! Mietin eroa tämän vuoksi kun en vain jaksa enää tuota toista lasta jota joskus kai mieheksi kutsutaan.

Meillä teki ihan samaa, osoitti mieltään ja kiukutteli myös lapsille, ihan kuin minä ja lapset oltaisiin oltu samaa yksikköä, joille sopii kiukutella. Kerran kuin suuttui, kävi hakemassa itselleen pitsan, mitä sitten nautiskeli omassa ylhäisyydessään olkkarissa ja minä ja lapset saatiin nauttia tuoksusta. Mielessäni ajattelin, että tuota kuspäätä en ole ansainnut minä, mutta eivät myöskään lapset, jotka kyllä ymmärsivät, vaikka kuinka yritin puhua asian hyväksi ja kauniiksi. Sittemmin erosimme ja mies ihmettelee, miksi aikuiset lapset eivät ole hänen kanssaan muuta kuin hyvän päivän tuttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et salli miehellesi tunteita? Minusta on ihan sairasta, että miehen tulee aina olla iloinen ja kunnioittava ja ottaa muita huomioon, koskaan ei saisi olla vihainen tai surullinen.

En ole ap, mutta jos heidän välillään on riitaa, sitä ei ikinä pitäisi ulottaa koskemaan myös lapsia. Minkälaisen kuvan mies antaa riitelystä lapsille?

Sellaisen, että riitely satuttaa, mutta toista ei saa satuttaa. On lupa olla hiljainen, on lupa olla surullinen. Vihainen voi ja saa olla, vaikka lapset eivät olisi vihan syynä. Lapsilta ei pidä kätkeä tunteita ja antaa heille kuvaa siitä, että aikuisena pitää sietää mitä tahansa. Mutta vihaa ei saa kanavoida väkivaltaan!

Millaisen kuvan lapset riitelystä saavat, jos isä ei saa olla surullinen, kun äiti moittii ja haukkuu?

Ei tässä kyllä tullut ilmi, että ketään olisi haukuttu. Jos nyt jotenkin tämä on pakko lapsiin kohdistaa niin lasten kanssa voi kumpikin vanhempi keskustella ikätasoisesti, että vanhemmilla on eri mielisyyksiä, mutta ei lapsiin liittyvää. Eikä se surullinenkaan vanhempi kyllä voi lasten hoidosta vetäytyä minkään riidan varjolla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teki ihan samaa, osoitti mieltään ja kiukutteli myös lapsille, ihan kuin minä ja lapset oltaisiin oltu samaa yksikköä, joille sopii kiukutella. Kerran kuin suuttui, kävi hakemassa itselleen pitsan, mitä sitten nautiskeli omassa ylhäisyydessään olkkarissa ja minä ja lapset saatiin nauttia tuoksusta. Mielessäni ajattelin, että tuota kuspäätä en ole ansainnut minä, mutta eivät myöskään lapset, jotka kyllä ymmärsivät, vaikka kuinka yritin puhua asian hyväksi ja kauniiksi. Sittemmin erosimme ja mies ihmettelee, miksi aikuiset lapset eivät ole hänen kanssaan muuta kuin hyvän päivän tuttuja. 

Tuo on tuossa kaikkein hulluinta (mutta tyypillistä), että käyttäytyy kuin vaimo ja lapset olisi samaa yksikköä (ja hän siitä yksiköstä ulkopuolinen, vähän kuin sen yksikön vastapuolella). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi käyttäytyy kuin kiukutteleva lapsi.

Meillä puoliso juuri tuollainen ja voi mahdoton. Tekee mieli vain nauraa. Paiskoo ovia perässään kuin teini, "uhmaa" talon ns. sääntöjä (ei vie astioita koneeseen vaan jättää pöydälle, ottaa vain omat kuivat pyykit ja muut jättää telineeseen), tuijottaa seinää eikä vastaa mihinkään. Ihan hiton rasittava piirre.

Meillä samaa ja minua pännii tuo enemmän kuin paljon. Välillä kysyn mieheltä silloin aivan rauhallisesti, että mikä sinun perustelu on tuolle käytökselle, että et vie astioita koneeseen etkä ripusta kuin omat pyykkisi, niin hän loukkaantuu siitä kysymyksestä! Mietin eroa tämän vuoksi kun en vain jaksa enää tuota toista lasta jota joskus kai mieheksi kutsutaan.

Sama! Tosin jos kysyn itse, niin silloin täällä vedetään lisää herneitä nenään ja vielä uhmakkaammin käyttäydytään.

Vierailija kirjoitti:

Meillä teki tuota. Lapset vaistosi isästä milloin oli suuttunut ja olivat hiljaa. Nyt lapset aikuisia. Toista lasta poikaa mies yrittää mielistellä, nuorempi tyttö siihen on todella viileät välit

Mikä tää lauserakenne on olevinaan? Anteeksi, mutta tätä on kamalaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä osansa saa lemmikkihamsterikin 😅 miehen hommaksi on jäänyt tytölle ostetun hamsterin hoidosta sen verran, että ruokkivat yhdessä sen tytön kanssa iltaisin. Mies jos möksöttää, niin sitten ei vilkaisekaan hamsterin häkkiä. Tyttö jo sen verran vanha, että tokaisee vaan kylmän viileästi "jaa-a" ja pyytää minut kaveriksi.

Jos minä olisin sinä tai tyttäresi, niin ottaisin sen hamsterin häkistä käteen, veisin miehen luo ja käskisin purra miestä sormeen. Ja sen jälkeen veisin vielä hamsterin kakkimaan miehen hammasharjaan. 

Hamsterin kosto.

Vierailija kirjoitti:

Sun miehen pitäis lähteä vaikka lenkille kiukuttelemaan. Ei kohdistaa lapsiin! 

Mies tietää alitajuisesti, ettei ole lasten oikea isä.

Voiko mies alitajuisesti tietää, ettei ole isä?

Se on nimenomaan henkistä väkivaltaa ja todella traumatisoivaa. Tee siitä loppu. Näin voit säilyttää välisi lapsiin. Oma äiti ei tehnyt loppua isän kelvottomalle käytökselle ja kaikilla lapsilla on kivat traumat sekä viileät välit myös äitiin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et salli miehellesi tunteita? Minusta on ihan sairasta, että miehen tulee aina olla iloinen ja kunnioittava ja ottaa muita huomioon, koskaan ei saisi olla vihainen tai surullinen.

Eihän tuossa ole mitään tunteiden kieltämistä. Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja kontrolloimista. Isä on yhtälailla vastuussa lapsistaan ja tuossa tilanteessa ei voi toimia vanhempana. Ei vastuu ole mikään katkaisija joka napsautetaan pois päältä. Aikuinen ihminen on vastuussa tunteistaan ja myös velvollinen tekemään ja työstämään perhettään vahingoittavalle käytökselleen jotain. Tuohan on lapsille täysin kohtuuton tilanne, jos toiseen vanhempaan ei voi luottaa. Ja isä itse näyttää esimerkillään, ettei riitoja tarvitse ratkaista ja toisten täytyy olla varpaillaan omassa kodissaan.

Dr. John Delonylla on Youtubessa paljon hyviä videoita tästä aiheesta. Yleinen yhteenveto on, että mies on lapsellinen kiukuttelija, joka käyttäytyy kuin 5-vuotias, vaikka pitäisi käyttäytyä kuin aikuinen mies ja perheenisä.

Riehuminen ja huutaminen ei ole ainoa tapa vahingoittaa lapsia, puolisoa ja kodin ilmapiiriä. Hiljainen kosto, mökötys, ja jäätävä tunnelma, ihan kuin ydinpommi paukahtaisi hetkenä minä hyvänsä, on ihan yhtä paha. Väkivaltaa molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et salli miehellesi tunteita? Minusta on ihan sairasta, että miehen tulee aina olla iloinen ja kunnioittava ja ottaa muita huomioon, koskaan ei saisi olla vihainen tai surullinen.

Eihän tuossa ole mitään tunteiden kieltämistä. Tuollainen on henkistä väkivaltaa ja kontrolloimista. Isä on yhtälailla vastuussa lapsistaan ja tuossa tilanteessa ei voi toimia vanhempana. Ei vastuu ole mikään katkaisija joka napsautetaan pois päältä. Aikuinen ihminen on vastuussa tunteistaan ja myös velvollinen tekemään ja työstämään perhettään vahingoittavalle käytökselleen jotain. Tuohan on lapsille täysin kohtuuton tilanne, jos toiseen vanhempaan ei voi luottaa. Ja isä itse näyttää esimerkillään, ettei riitoja tarvitse ratkaista ja toisten täytyy olla varpaillaan omassa kodissaan.

Jep. Lisäksi tässä valtuutetaan lapset vastaamaan isän tunteista. Käyttäytykää näin, puhukaa noin, olkaa näin, kun isä on nyt pahalla tuulella.

Isä ilmaisee itseään lastensa kustannuksella ja lasten tehtävä on nyt vaan kestää se. Roolit ovat päälaellaan eli lasten on käyttäytydyttävä kuin 36-vuotias aikuinen ja isä saa käyttäytyä kuin 5-vuotias.