Mun lapsuudenkoti oli huoneen ja keittiön kokoinen mökki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudenkotini 1960-luvulla oli keittiö ja 1 huone. Meitä asui 7 henkeä noissa tiloissa. Sähkö oli ainoa mukavuus, ei vesijohtoa eikä tietenkään sisävessaa.

Olet varmaan menestynyt hyvin elämässä. Olet oppinut ottamaan muut huomioon, olemaan kärsivällinen jne. Pienessä tilassa asuminen on hyvä.

Olen tyytyväinen nykytilanteeseeni. Elämä helpottui jo v. 1971, kun hullu alkoholisti-isäni kuoli.

Olen about saman ikäinen, p-pohjanmaalta kotoisin. En tiedä; että meidän kylillä olisi kenelläkään ollut tuollainen asumistilanne

Vierailija kirjoitti:

Ja kerrot tämän meille koska?

Onko tämän palstan jutuilla yleensäkään mitään erityistä syytä? 

eri

Vierailija kirjoitti:

Olen about saman ikäinen, p-pohjanmaalta kotoisin. En tiedä; että meidän kylillä olisi kenelläkään ollut tuollainen asumistilanne

Sinä varmaan siellä kylillä tiedät kaikkien asumiset.

Vierailija kirjoitti:

Olen about saman ikäinen, p-pohjanmaalta kotoisin. En tiedä; että meidän kylillä olisi kenelläkään ollut tuollainen asumistilanne

No ei tietenkään voi olla, koska Pohjanmaallahan kaikki on valtavan suurta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kerrot tämän meille koska?

Onko tämän palstan jutuilla yleensäkään mitään erityistä syytä? 

eri

No olisihan se kiva, että jos aloitetaan keskustelu jostakin aiheesta, siinä olisi jonkinlainen pointtikin. Mitä keskustelua tuollainen toteaminen on? "Ikkunastani näkyy kuusi". Mielenkiintoista.

erieri

Asuin myös pienenä isän ja äidin kanssa olen syntynyt 68. Asuimme pienen teollisuus kaupungin laitamilla vanhassa mörskässä. Rakennus oli erään pienen vanhan maalaistalon ulkorakennus mikä oli rempattu tai muutettu asuin käyttöön. Molemmissa päädyissä oli yhden huoneen asunnot tai hellahuoneeksi kutsuttiin. Asuntojen väli huoneessa oli ollut aijemmin mankeli mutta nyt se oli vain joku varasto. Rakennus oli harmaantuneen laudan värinen ja onko se nyt masardi tai joku sinnepäin se kattorakenne. Asuinhuone oli todella kolkko ja pimeä. Jokin lämmitys puukattila oli huoneen nurkassa. Talvella oli kylmä en tiiä oliko siinä juurikaan eristettä. Sähkö tuli ainakin kattolamppuun vettä eikä sisä vessaa ollut. Ulkosauna ja huussi oli pihalla. Yhteinen parin talon kans pihapiiri oli sekava täyteen halvalla rakennettuja vanhoja mörskiä. Muistan myös että katto vuoti kovalla sateella. Tässä asuin lapsuuteni 68-76 jonka jälkeen muutimme kerrostaloon. Vaikka lapsuus koti oli mörskä. Hyviä muistoja on jäänyt naapureista ja naapuri lapsista. Semmosta yhteisöä enää tuskin on missään sitä monesti lämmöllä muistan. Yhtään valokuvaa ei kyseisestä rakennuksesta ole olemassa ja muistot on jo vaaleat. Koko mörskä naapurustoineen purettiin 70 ja 80 lukujen taitteessa teollisuus alueen laajenemisen tieltä. Nykyään ei enää uskoisi millaista maisemaa siellä silloin oli.

Koulukaverini ja hänen lapsuudenperheensä asui pienessä sähköttömässä mökissä. Siellä oli tupa ja sen lisäksi yksi huone. Olivat tosi köyhiä, mutta niin vaan siitä mökistä maailmalle pinnisti lahjakkaat lapset, jotka hankkivat hyvät ammatit. 

Vierailija kirjoitti:

Koulukaverini ja hänen lapsuudenperheensä asui pienessä sähköttömässä mökissä. Siellä oli tupa ja sen lisäksi yksi huone. Olivat tosi köyhiä, mutta niin vaan siitä mökistä maailmalle pinnisti lahjakkaat lapset, jotka hankkivat hyvät ammatit. 

Hienoa että kävi hyvin. Ei meilläkään oikeastaan huonosti ole käynyt kuin minulle.ap