Lue keskustelun säännöt.
Oliko sun lapsuudessa aikuiset ikinä flunssassa?
23.03.2025 |
Kävin koulua 80-90- luvulla enkä muista, että mun vanhemmat tai opettajat olisivat koskaan jääneet töistä pois. Lapsilla toki oli kaiken maailman tauteja oksennustaudista korvatulehdukseen ja vesirokkoon ja mummo pyydettiin kotiin hoitamaan sairastuneita lapsia. Mutta ei mummotkaan itse ikinä olleet sairaita.
Kommentit (62)
41/62
|
23.01.2026 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
En muista vanhempien olleen koskaan kipeänä. Lapsena sairastin flunssaa ja oksennustautia. Jaffaa join oksennustaudissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minulla ainakin vanhemmat sairastivat ja koulussa oli sijaisia. Lapset ei ehkä muista asioita, kun kodissa ruokapuoli yms. yleensä pelaa vaikka vanhemmat ovatkin sairaana.
Isovanhemmat myös sairastivat, mutta jostain syystä ei eivät sitä myöntäneet. On elävästi vielä muistissani, kun pappani selitti ettei ikinä saa nuhaa ja samaan aikaan nenä valui ihan valtoimenaan ja ääni oli pois :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olivat flunssassa useinkin mutta toisin kuin nykyiset kermaperseet niin vanhempamme olivat kasvaneet siihen että pikku nuha ei ole mikään syy heittäytyä sängyn pohjalle itsesääliin ja muiden passattavaksi.
En nyt tiedä miten moni jää sänkyyn muiden passattavaksi. Töissä moni tuntuu roikkuvan puolikuntoisena, vaikka fiksumpaa olisi jäädä kotiin tervehtymään.
Oli toki. Muistan, että isä manasi, että saa "räkärätti" kädessä kulkea kaiket talvet.
Äidilläkin oli usein flunssaa.
Mielenkiintoinen aloitus.
Aloin miettiä asiaa. Ei tosiaan mitään mielikuvaa, että olisivat olleet kipeinä.
Pakostihan jokin flunssa on joskus ollut. Ilmeisesti kuitenkin toimineet arjessa siten, että lapsi ei ole huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 70 luvun lapsi ja en saanut koskaan sairastaa. Vaikka olisin tukehtunut yskään ja ollut puoli kuollut, niin se oli vanhempien mielestä vain tekosyy nuokkua kotona. Kouluun mars.
Ai kamalaa. Olen syntynyt 70-luvulla, ja minusta pidettiin lapsena todella hyvää huolta sairastaessani. Äiti toi sankon sängyn viereen, jos oksensin. Kuumeessa sain vain nukkua rauhassa, ja äiti kävi monta kertaa tarkistamassa, että kaikki oli hyvin. Ruoka tuotiin sängyn viereen.
Kyllä vanhempani sairastivat. Äiti oli kotiäiti, mutta ei välttynyt tartunnoilta. Me lapsethan niitä pöpöjä pääasiassa tuotiin. Yhden joulun muistan, kun kaikilla oli influenssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli mun isä keuhkokuumeessa ja keuhkoputken tulehduksessa. Isällä on aika usein flunssia johtuen nuorena lähes kuoleman aiheuttaneesta keuhkokuumeesta. Aikuisenakin joutunut sairaalaan osastolle keuhkokuumeen takia. Isän työ oli semmoista, että joka toinen viikko vapaalla ja joka toinen töissä niin siksi ei tullut töistä poissaoloja juurikaan. Äiti oli freelancer niin pystyi sovittamaan työt sairastelujen mukaan. Muistan kyllä, että ala-asteella meillä oli välillä joku sijainen kun ope oli pois.
Oli. Ne päivät kun äiti oli kipeänä oli meille lapsille aina ihan parasta, koska äiti oli silloin kotona. Äidillä oli tapana tehdä aina lettuja silloin kun oli saikulla ja katsottiin yhdessä Aku Ankka videoita. Isällä taas oli jatkuvasti poskiontelotulehdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olivat flunssassa useinkin mutta toisin kuin nykyiset kermaperseet niin vanhempamme olivat kasvaneet siihen että pikku nuha ei ole mikään syy heittäytyä sängyn pohjalle itsesääliin ja muiden passattavaksi.
Älä viitsi. Ihan samalla tavalla nykyisin vanhemmat joutuvat hoitamaan lapsensa, vaikka ovat sairaina. Muistan itsekin miten makasin oksennustaudissa lattialla ja samaan aikaan syötin vauvalle ruokaa suuhun. Mies oli jossain työreissulla. Vastaavia tilanteita oli monia. Välillä olin itse sairaana, välillä oltiin kaikki ja silti arki pyöri. Isovanhemmatkaan ei nykysin helpolla riennä apuun, koska ovat a) kaukana b) balteerikammoisia c)itse vielä työelämässä.
Etätyön tullessa kuvioihin olen huomannut, että suurin osa kollegoista ei pidä sairaslomaa enää ollenkaan. Kokouksissa näkee, että ovat kovassa kuumeessa, mutta silti notkuvat langan päässä. Työpaikallakin näkee sairaita yskimässä ja valittamassa kuumetta. Joskus olen sanonutkin, että menepäs kotiin lepäämään.
Ei he olleet koskaan sairaana. Meillä oli paljon eläimiä ja vanhemmat aina hoisivat ne eikä meille kukaan tullut auttamaan niiden hoidossa. Varmasti vanhemmat olivat väillä sairaana, mutta ei se vaikuttanut arkeen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne joskus oli. Ei kovin usein. Tai sitten en muista kun ei kiinnostanut niin paljon. Opettajilla ainakin oli joskus sijaisia, koska olivat oletettavasti sairaana. Hämäriä muistikuvia on myös siitä, että opettaja on ollut töissä nuhaisena ja ääni maassa.
Nyt kun aloin miettimään asiaa, niin ala-asteella oma opettaja oli aina paikalla, ei ollut sijaisopeja ne kyllä muistaisin.
Me lapset kyllä sairastettiin perus vesirokko, mahataudit. Flunssia en muista, mutta angiinakierteen.
Yläasteella oli joskus aniharvoin sijaisopeja eli sielläkin kohtuu terveet opet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun aloin miettimään asiaa, niin ala-asteella oma opettaja oli aina paikalla, ei ollut sijaisopeja ne kyllä muistaisin.
Me lapset kyllä sairastettiin perus vesirokko, mahataudit. Flunssia en muista, mutta angiinakierteen.
Yläasteella oli joskus aniharvoin sijaisopeja eli sielläkin kohtuu terveet opet.
Ja lisäyksenä: kun sairastin angiinat ja vesirokot ja mahataudit, tuli kotiin kodinhoitaja ei vanhemmat jääneet kotiin hoitamaan sairasta lasta. Koulut kävin 80-90 -luvulla.
Kyllä meillä sairastettiin ihan koko perheen voimin 80-luvulla, mutta ei kauhean usein. Oksennustauteja en muista kuin yhden. Flunssaa kyllä ja influenssaakin joskus. Peruslastentaudit kävin läpi ja välillä oli jaksoja, joissa jokainen koulussa kiertävä flunssa tuntui tarttuvan. Isä jäi töistä kotiin sairastamaan, jos oli kipeänä. Äiti oli kotona muutenkin. Navettatyöt piti hoitaa sairastamisesta huolimatta.
Nykyään lapsettomana etätöitä tekevänä viiskymppisenä en sairasta flunssia. Ainoastaan pari koronaa on tarttunut viime vuosina.
Isä kyllä sairasti. Varsinkin "kuumeessa" hän valitti, kun elohopeakuumemittarit ei toiminut eikä näyttänyt kuumetta. Itse ihmettelin miten äiti ei koskaan sairastanut. Aikuisena minulle selvisi, että olihan hän sairaana, mutta hän ei saanut sairastaa, se oli varattu isälle.
Kasarilla oli myös kaikkia eksoottisempia tauteja kuten mononukleoosi. Muistan kun kaveri oli kuukauden pois koulusta sen takia.
Nykyäänhän tuota on aika paljon aikuisilla, etenkin urheilijoilla tuntuu olevan.
Onkohan kukaan tehnyt laskelmia kuinka paljon sairaspoissaolot tekee kustannuksia kun laitoksista (päiväkodit, koulut) on tehtävä niin hemmetin suuret. Toinen flunssahautomo on armeija, siellä kun on paljon väkeä pienissä (homeisissa) tiloissa ja porukkaa koetellaan fyysisesti.
Mitä pienempi paikkakunta ja vähemmän kontakteja, sitä vähemmän sairastumisia.
Itse olin käytännössä tauditon (flunssa/vatsatauti 2-3 kertaa viidessä vuodessa) ennen kuin muutin pk-seudulle opiskelemaan. Ihan jäätävä flunssa niinä kahtena keväänä kun käytin päivittäin julkisia liikennevälineitä kun asuin kaukana kampuksesta. Sitten muutin lähemmäs opiskelupaikkaa ja sairastelu loppui.
Seuraava tautihautomo kun esikoinen meni päiväkotiin. En ole eläissäni ollut niin kipeä kuin sinä vuonna, joka kuukausi joku tauti. Elämäni ensimmäinen antibioottikuuri tuli myös otettua ja toinen ja kolmas muutaman vuoden sisään. Nyt kun kuopus on päiväkodissa olen kiitollinen että sairastelua on ollut vain 2kk välein...
Sijaisopettajat kyllä muistan. Oikein odotettiin, milloin liikunnanope on sairaana, kun sijainen oli niin kiva :D