Mitkä ovat särkyneet unelmasi?

Olisi pitänyt nuorena hakea ulkomaisiin firmoihin lentoemännäksi.Yhden maan toteutin, mutta olisi pitänyt jatkaa muihin maihin. 

Aina vaan harmittaa asua täällä Pohjolassa. 

Oma perhe, rakastava aviomies ja pari lasta.

Yhteinäinen perhe, isä äiti lapset. Luulin vuosia löytäneeni elämäni rakkauden. Puoliso olikin jokin muu. Oman mielenterveyden takia on pakko erota.

Turvallinen parisuhde jossa riittää rakkautta ja toiseen voi luottaa kuin vuoreen.

Enää en siihen kykene, vaan pelot nousevat uudelleen pintaan aina kun ihastun. No, ne pelot ovat myös kerta toisensa jälkeen toteutuneet, olin tai en niistä toiselle kertonut.

M

Omat lampaat. Olen aina halunnut lampaita ja puitteetkin olisi, mutta oma terveys ei valitettavasti kestä lampolahommia.

En ole koskaan rakastanut eikä minua ole rakastettu. Aiemmin se ei haitannut, olin tyytyväinen tilanteisiin jolloin vain otin ja häivyin ennenkuin mikä menisi liian vakavaksi. Joko ihan oikeasti silloin halusin sitä tai sitten vain uskottelin itselleni haluavani. Olen aina pystynyt tarvittaessa työntämää tunteet taka-alalle, tai sitten ne kytkeytyvät automaattisesti pois. Olen mennyt naimisiinkin ja koen, että mies on varastanut elämäni parhaimmat vuodet. Meillä ei ole koskaan ollut mitään henkistä yhteyttä. Nyt olen jo yli 50-vuotias ja alkanut elämänvalinnat harmittamaan todella paljon. Miehelleni olen ollut lähinnä palvelija ja mahdollistaja. En sano ettenkö vielä voisi löytää jotain hyvää elämääni, mutta luottamukseni ihmisiin on 0%, joten vaikeaksi varmaan menee. Ei ehkä kuitenkaan mahdottomaksi...?

Psykopaatiton, Persuton Suomi.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan rakastanut eikä minua ole rakastettu. Aiemmin se ei haitannut, olin tyytyväinen tilanteisiin jolloin vain otin ja häivyin ennenkuin mikä menisi liian vakavaksi. Joko ihan oikeasti silloin halusin sitä tai sitten vain uskottelin itselleni haluavani. Olen aina pystynyt tarvittaessa työntämää tunteet taka-alalle, tai sitten ne kytkeytyvät automaattisesti pois. Olen mennyt naimisiinkin ja koen, että mies on varastanut elämäni parhaimmat vuodet. Meillä ei ole koskaan ollut mitään henkistä yhteyttä. Nyt olen jo yli 50-vuotias ja alkanut elämänvalinnat harmittamaan todella paljon. Miehelleni olen ollut lähinnä palvelija ja mahdollistaja. En sano ettenkö vielä voisi löytää jotain hyvää elämääni, mutta luottamukseni ihmisiin on 0%, joten vaikeaksi varmaan menee. Ei ehkä kuitenkaan mahdottomaksi...?

Luin tekstini uudelleen. Minulla on maailman parhaat lapset, heitä rakastan yli kaiken. Eli jotain hyvääkin olen elämässäni saanut aikaan.

Jalat ja ystävä olisi ollut kiva olla.

Ei mulla ole sellaisia. Apua, ehkä täydelliset hampaat ja se, että rakas koirani olisi elänyt ainakin 15-vuotiaaksi.

Lisää lastenlapsia. Nykyisen taloudellisen tilanteen vuoksi niitä ei tule lisää.

Moottoripyöräreissu rakastetun kanssa halki Euroopan. 

Vierailija kirjoitti:

Turvallinen parisuhde jossa riittää rakkautta ja toiseen voi luottaa kuin vuoreen.

Enää en siihen kykene, vaan pelot nousevat uudelleen pintaan aina kun ihastun. No, ne pelot ovat myös kerta toisensa jälkeen toteutuneet, olin tai en niistä toiselle kertonut.

M

Sama täällä.

En ole käyttänyt potentiaaliani opiskellessani ja työelämässä - toki perustutkinto. En halua identifioitua palsta-poikiin, mutta perheettömyys ja parisuhteettomuus on suuri murheen aihe.

Normaali terve ulkonäkö.

Elämänkumppani.

Perhe. 

Terveys.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatiton, Persuton Suomi.

Psykopaastit haukkuvat Persuja.Ne on kansa valinnut ! Hyväksy se. 

1. Halusin tyttären.

2. Halusin koulutusta vastaavan työpaikan ja elää palkallani.

3. Halusin ajaa autoa.

4. Halusin asua itse valitsemallani paikkakunnalla.

Perhe jäi saamatta ja eipä tule lapsenlapsiakaan, ajokorttikin olisi kannattanut hankkia nuorenpana. Nyt olen vanha ja yksinäinen.

Saisi kerran kokea seksin kunnolla. Vaatisi kuitenkin elinsiirron . 

.

Kunnollinen,aidosti ja oikeasti rakastava aviomies!