Väsyttää olla perheemme ilmanpuntari.

Tuntuu että kaikki on minusta kiinni. Jos olen huonolla tuulella, muutkin ovat. Jos olen iloinen, se tarttuu muihinkin. Mutta esimerkiksi nyt kun mulla on meneillään matalalentokausi, tiedän että on turha odottaa piristysyrityksiä mieheltä. Minä olen meillä ainoa aloitteellinen, jos olen. Mies on tasainen "kaikki hyvin" -tyyppi, joka sopeutuu mihin vaan. Mikään ei tietysti täällä purnaamalla muutu, eikä muutenkaan, kunhan nyt avauduin. Huoh.