Miksi parisuhteessa puhumista pidetään jotenkin erityisen tärkeänä?
Itse olen sitä mieltä, että parisuhteessa puhumista tärkeämpää on kosketus. Että jos ei enää kosketa toiseen, mikä parisuhde sellainen on, vaikka puhuttaisiin syvällisiä ja keskusteltaisiin ongelmista yötä päivää? Mielestäni se on aivan sama, puhutaanko vain säästä ja arkisista asioista, mutta läheisyyttä, pusuja, haleja ja seksiä pitää olla. Se pitää kipinän parisuhteessa yllä. Ei se asioiden ja tunteiden vatvominen.
Mielipiteitä?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Mun ei tee mieli olla toisen lähellä, jos ei puhuta eikä henkistä yhteyttä ole.
Jep. Pidemmän päälle, jos joutuu ajatuksia arvailemaan niin, loppuu läheisyys ja kosketuskin.
Tulee kylmät väreetkin ja viha jo ajatuksesta että mies koskettaisi minua jos on puheellaan satuttanut.
Puhe on ihan yhtä tärkeä kommunikaatiomuoto kuin mikä muukin. Jos välttelet sitä niin se kertoo siitä että sinulla on siinä todella pahoja puutteita tai käytät sanoja väkivaltaan, etkä rakastamiseen.
Ja ei todellakaan mitään "seksiä" jos ei ole puhyhteys, tunneyhteys ja kaikki muu kunnossa. Voit mennä hakkaamaan, haukkumaan ja panemaan niitä seksirobotteja, hyi v ittu sentään. Onneksi ei ole enää mikään pakko olla tekemisissä miesten kanssa.
Meillä ainakin meni niin päin, että läheisyys loppui, kun miestä ei minun asiani kiinnostuneet eikä hän jakanut asioitaan minulle.
Huono provo, ap.