Lue keskustelun säännöt.
Ikäero suhteessa, miten lähipiirinne on suhtautunut?
21.03.2025 |
Olen seurustellut useamman kuukauden miehen kanssa, joka on minua melkein 20 vuotta vanhempi. Olen itse 35-vuotias, joten mistään kehdonryöstöstä ei ole kohdallamme kyse.
Meidän juttumme on edennyt oikein mukavasti ja luulen, että kohta tulee aika esitellä hänet vanhemmilleni ja sisaruksilleni, koska olen läheinen perheeni kanssa. Jännittää kuitenkin heidän reaktionsa ikäeroon (he eivät ole luonteeltaan ikäviä enkä odota heidän suoranaisesti haukkuvan tai kyseenalaistavan suhdettamme, mutta heidän mielipiteellään on minulle väliä).
Pohdin olisiko pehmeämpi lasku mainita asiasta heille etukäteen vai tuoda mies tapaamaan heitä eikä ottaa ikäeroa puheeksi elleivät he itse siitä kysy/mainitse?
Onko teillä kokemusta isommista ikäeroista parisuhteessa ja miten lähipiirinne on siihen suhtautunut?
Kommentit (34)
Mainitse etukäteen. Onhan toi tyrmistyttävää tuoda vanhempien ikäluokkaa oleva poikkis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On, olin yhdessä 21 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tosin sinua paljon nuorempi joten tilanteeni oli eri. Nykyään kadun tosi paljon tuota suhdetta. Meni nuoruus hukkaan. Ihmettelen myös, ettei kukaan oikein sanonut mitään ikäerosta ja olen kiitollinen niille muutamille jotka sanoivat ja kehottivat miettimään, miksi olin tuohon suhteeseen päätynyt ja mikä sen tulevaisuus olisi. Äitini oli yksi näistä. Meillä ei ole koskaan ollut kovin läheiset välit mutta tuo hetki oli sellainen että tiesin hänen välittävän minusta.
Teillä toki eri tilanne kun olet jo aikuinen ja ymmärrät varmasti itsekin suhteenne todennäköisyydet. Jos joku tulee niistä sinulle kertomaan, voit varmasti vastata että olet niistä kyllä tietoinen ja teet valintasi itse.
No, kyllä se vähän tässä yskittää kun 23v poika on porukoissa 38v naisen kanssa, mutta tuskin suhde kovin pitkäaikainen ole.😂
Mulla ja miehellä ikäero 16 vuotta. Minä 46, eli ei tässäkään "vanha pervo" vietellyt viatonta neitokaista. Alkuun ehkä joitain kiinnosti, mutta nyt lähinnä oma äiti (90 vuotta) välillä kyselee, että enhän liian koville pistä ukkokultaani, vaan annan välillä levätäkin. Eli ei mitään negatiivista.
Positiivista se, että mies joissain yhteyksissä kutsuu "nuoreksi naiseksi". Loisto homma sanoisin. En viitsi sanoa, että kolotukset ja vaihdevuodet lähestyvät jo kulman takana. En viitsi oikaista 😆
Vierailija kirjoitti:
On, olin yhdessä 21 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tosin sinua paljon nuorempi joten tilanteeni oli eri. Nykyään kadun tosi paljon tuota suhdetta. Meni nuoruus hukkaan. Ihmettelen myös, ettei kukaan oikein sanonut mitään ikäerosta ja olen kiitollinen niille muutamille jotka sanoivat ja kehottivat miettimään, miksi olin tuohon suhteeseen päätynyt ja mikä sen tulevaisuus olisi. Äitini oli yksi näistä. Meillä ei ole koskaan ollut kovin läheiset välit mutta tuo hetki oli sellainen että tiesin hänen välittävän minusta.
Teillä toki eri tilanne kun olet jo aikuinen ja ymmärrät varmasti itsekin suhteenne todennäköisyydet. Jos joku tulee niistä sinulle kertomaan, voit varmasti vastata että olet niistä kyllä tietoinen ja teet valintasi itse.
Miten siis nuoruus meni hukkaan verrattuna siihen, jos olisit ollut nuoren miehen kanssa ja eronnut hänestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On, olin yhdessä 21 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tosin sinua paljon nuorempi joten tilanteeni oli eri. Nykyään kadun tosi paljon tuota suhdetta. Meni nuoruus hukkaan. Ihmettelen myös, ettei kukaan oikein sanonut mitään ikäerosta ja olen kiitollinen niille muutamille jotka sanoivat ja kehottivat miettimään, miksi olin tuohon suhteeseen päätynyt ja mikä sen tulevaisuus olisi. Äitini oli yksi näistä. Meillä ei ole koskaan ollut kovin läheiset välit mutta tuo hetki oli sellainen että tiesin hänen välittävän minusta.
Teillä toki eri tilanne kun olet jo aikuinen ja ymmärrät varmasti itsekin suhteenne todennäköisyydet. Jos joku tulee niistä sinulle kertomaan, voit varmasti vastata että olet niistä kyllä tietoinen ja teet valintasi itse.
Mistä syystä ajattelet, että nuoruus meni hukkaan? Eikö se olisi mennyt, jos sinulla olisi ollut kaksi vuotta vanhempi puoliso?
Luulisi tuon ikäisen olevan sen verran aikuinen ettei piittaa muiden mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, olin yhdessä 21 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tosin sinua paljon nuorempi joten tilanteeni oli eri. Nykyään kadun tosi paljon tuota suhdetta. Meni nuoruus hukkaan. Ihmettelen myös, ettei kukaan oikein sanonut mitään ikäerosta ja olen kiitollinen niille muutamille jotka sanoivat ja kehottivat miettimään, miksi olin tuohon suhteeseen päätynyt ja mikä sen tulevaisuus olisi. Äitini oli yksi näistä. Meillä ei ole koskaan ollut kovin läheiset välit mutta tuo hetki oli sellainen että tiesin hänen välittävän minusta.
Teillä toki eri tilanne kun olet jo aikuinen ja ymmärrät varmasti itsekin suhteenne todennäköisyydet. Jos joku tulee niistä sinulle kertomaan, voit varmasti vastata että olet niistä kyllä tietoinen ja teet valintasi itse.
Miten siis nuoruus meni hukkaan verrattuna siihen, jos olisit ollut nuoren miehen kanssa ja eronnut hänestä?
Elin nuoruuden sijasta keski-ikäisen elämää. En oikein tutustunut ikäisiini ihmisiin tuona aikana vaikka opiskelin. Iso syy oli se että koin eläväni niin eri tavalla kuin muut opiskelukaverit ja häpesinkin miestäni joten en esim halunnut kutsua ketään kylään. Reissut ym jäivät tekemättä kun mies oli tehnyt ne jo omassa nuoruudessaan. Paljon asioita jäi kokeilematta ja itse löytämättä kun mies tarjoili oman elämänsä valmiina. Tuntuu että jokin kokonainen kehitysvaihe jäi väliin, minkä olisi voinut elää ikäisensä kanssa yhdessä. Ja myös lapset jäivät tekemättä, koska mies oli liian vanha. Hyvin moneen asiaan tuo vaikutti.
Vierailija kirjoitti:
Luulisi tuon ikäisen olevan sen verran aikuinen ettei piittaa muiden mielipiteistä.
Lähtökohtaisesti en piittaa tuntemattomien tai vähemmän tuttujen mielipiteistä, mutta kyllä minä välitän perheeni ja läheisten ystävieni mielipiteistä. Ja uskon, että perheeni ja ystäväni myös välittävät minun mielipiteistäni, vaikka tietenkään kukaan meistä ei pohjaa suuria elämänvalintoja muiden kantoihin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, olin yhdessä 21 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tosin sinua paljon nuorempi joten tilanteeni oli eri. Nykyään kadun tosi paljon tuota suhdetta. Meni nuoruus hukkaan. Ihmettelen myös, ettei kukaan oikein sanonut mitään ikäerosta ja olen kiitollinen niille muutamille jotka sanoivat ja kehottivat miettimään, miksi olin tuohon suhteeseen päätynyt ja mikä sen tulevaisuus olisi. Äitini oli yksi näistä. Meillä ei ole koskaan ollut kovin läheiset välit mutta tuo hetki oli sellainen että tiesin hänen välittävän minusta.
Teillä toki eri tilanne kun olet jo aikuinen ja ymmärrät varmasti itsekin suhteenne todennäköisyydet. Jos joku tulee niistä sinulle kertomaan, voit varmasti vastata että olet niistä kyllä tietoinen ja teet valintasi itse.
Miten siis nuoruus meni hukkaan verrattuna siihen, jos olisit ollut nuoren mie
Voihan noin käydä, mutta ihan hyvin olisi voinut käydä myös ikäisesi puolison kanssa.
Oliko suhteenne rakkaussuhde edes. Miksi häpeä ja miksi unohdit elää?
Yllättävän hyvin on lähipiiri suhtautunut! En olisi ikinä uskonut etukäteen. Meillä myös noin parikymmentä vuotta ikäeroa. Alettiin seurustella kun olin vajaa 30 ja saatiin sitten lapset samantien, kun miehellä ikää jo oli ja itsekin olin ihan lastentekoiässä. Ainoita negatiivisia kommentteja olen kuullut kautta rantain, että joku puolituttu on jollekin läheiselleni paheksunut. Nämä puolitutut on olleet esimerkiksi ex-poikaystävä jonka kanssa en ole enää tekemisissä, sekä jotain kavereiden kavereita. Omat ystävät ja perhe eivät olleet millänsäkään. Tosin meidän perhe- ja tuttavapiirissä on ollut pari ikäeroparia aiemminkin niin asia ei ehkä tullut ihan uutena. Olen kuullut toisenlaisiakin tarinoita, mutta meillä siis meni todella hyvin lähipiirin suhteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, olin yhdessä 21 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tosin sinua paljon nuorempi joten tilanteeni oli eri. Nykyään kadun tosi paljon tuota suhdetta. Meni nuoruus hukkaan. Ihmettelen myös, ettei kukaan oikein sanonut mitään ikäerosta ja olen kiitollinen niille muutamille jotka sanoivat ja kehottivat miettimään, miksi olin tuohon suhteeseen päätynyt ja mikä sen tulevaisuus olisi. Äitini oli yksi näistä. Meillä ei ole koskaan ollut kovin läheiset välit mutta tuo hetki oli sellainen että tiesin hänen välittävän minusta.
Teillä toki eri tilanne kun olet jo aikuinen ja ymmärrät varmasti itsekin suhteenne todennäköisyydet. Jos joku tulee niistä sinulle kertomaan, voit varmasti vastata että olet niistä kyllä tietoinen ja teet valintasi itse.
Miten siis nuoruus meni hukkaan verrattuna siihen, jos olisit ollut nuoren mie
Sulla oli vaan tylsä itsekeskeinen mies.
Ei kuulu muille mitenkään. Tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen kaksi pariskuntaa, joilla on samanlainen ikäero kuin sinulla AP ja puolisollasi. Molemmat ovat olleet yhdessä kohta 20 vuotta.
Itse olen 44 ja avopuolisoni (mies) on minua 22 vuotta nuorempi. Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta. Kummankin vanhemmat ovat ottaneet asian ihan luonnollisesti. Kummankin sisarukset vähän vierastivat aluksi mutta tottuivat pian. Kaikille kerroin ennalta, minkä ikäistä ihmistä olin esittelemässä. Eniten hankaluuksia aiheutti alkuun se, että mieheni on uusien ihmisten seurassa kovin ujo. Kun hän pääsi ujoudestaan yli ja muut pääsivät näkemään, miksi olemme yhdessä, hän hurmasi sukuni naiset. Isä puolestaan on onnellinen siitä, että on saanut kaverin kaikenlaisiin askareisiin. Puolisoni on ensimmäinen kumppanini, jonka kuulumisia minulta kysellään.
Jos kaksi ihmistä ovat toisilleen sopivat, iällä ei ole mielestäni merkitystä. Minun ja puolisoni tapauksessa meillä on niin samankaltaiset luonteet ja kiinnostuksen kohteet, ettei kumpikaan voisi kuvitella sopivampaa kumppania. Jos näin voi sanoa, puolisoni on ikäistään huomattavasti kypsempi. En tähän ikään mennessä ole tavannut toista noin fiksua ja kunnollista miestä. Suhteen alussa minulle tosin iski elämäni ensimmäinen ikäkriisi, kun mietin muuttuvaa ulkonäköäni ja sitä, tuleeko mies pitämään minua viehättävänä vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Sitten tajusin, että rakkaus tapahtuu tässä hetkessä eikä elämää voi ennustaa.
Ei ole kokemusta, että ihan vaan tästä sivusta huutelen, mutta eikö se olisi kaikille osapuolille mukavampi saada tieto etukäteen? Miehellä vähän tylyä, jos perheellä menee ensimmäinen kohtaaminen asian käsittelyyn, vaikka eivät sitä edes paheksuisi tms.
Suurten ikäerojen suhteet ovat sen verran harvinaisia, että että ihmisiä varmasti ihmetyttää ja pohdituttaa alkuun, vaikka sitten myöhemmin asia tuntuu luonnolliselta, kun ovat paremmin tutustuneet.
Jos minulle ei kerrottaisi tuollaista asiaa etukäteen, ajattelisin, että olet halunnut testata minua, nähdä reaktioni ja sen pystynkö hallitsemaan tunteet ja käytöksen yllättävässä tilanteessa. Haluatko tehdä sellaista perheelle ja miehelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, olin yhdessä 21 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tosin sinua paljon nuorempi joten tilanteeni oli eri. Nykyään kadun tosi paljon tuota suhdetta. Meni nuoruus hukkaan. Ihmettelen myös, ettei kukaan oikein sanonut mitään ikäerosta ja olen kiitollinen niille muutamille jotka sanoivat ja kehottivat miettimään, miksi olin tuohon suhteeseen päätynyt ja mikä sen tulevaisuus olisi. Äitini oli yksi näistä. Meillä ei ole koskaan ollut kovin läheiset välit mutta tuo hetki oli sellainen että tiesin hänen välittävän minusta.
Teillä toki eri tilanne kun olet jo aikuinen ja ymmärrät varmasti itsekin suhteenne todennäköisyydet. Jos joku tulee niistä sinulle kertomaan, voit varmasti vastata että olet niistä kyllä tietoinen ja teet valintasi itse.
Miten siis nuoruus meni hu
Voihan noin käydä, mutta ihan hyvin olisi voinut käydä myös ikäisesi puolison kanssa.
Oliko suhteenne rakkaussuhde edes. Miksi häpeä ja miksi unohdit elää?
Kyllä noista tosi moni asia liittyi ikäeroon ja eri elämänvaiheessa olemiseen. Eli eivät olisi toteutuneet ikäiseni kanssa. En tiedä miksi joillain on tarve todistella ettei ikä merkitsisi mitään. Ehkä oma vanhenemisen pelko tms tai huoli omista valinnoista? Fakta kuitenkin on että kyllä ikä merkitsee paljonkin, se ei ole vain numero.
Vaikea sanoa jälkikäteen oliko suhde rakkautta. Mietin, miksi aikuinen mies aloittaa suhteen teini-ikäisen kanssa. Onko todennäköistä että siinä olisi ihan oikeaa rakkautta ja henkistä kohtaamista? En välttämättä usko. Itse luulin silloin rakastavani, mutta kokemattomana en vielä tiennyt mitä rakkaus on. Oikeasti minulla oli huono itsetunto ja ajattelin etten kelpaa ikäisilleni. Siksikin häpesin miestäni.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta, että ihan vaan tästä sivusta huutelen, mutta eikö se olisi kaikille osapuolille mukavampi saada tieto etukäteen? Miehellä vähän tylyä, jos perheellä menee ensimmäinen kohtaaminen asian käsittelyyn, vaikka eivät sitä edes paheksuisi tms.
Suurten ikäerojen suhteet ovat sen verran harvinaisia, että että ihmisiä varmasti ihmetyttää ja pohdituttaa alkuun, vaikka sitten myöhemmin asia tuntuu luonnolliselta, kun ovat paremmin tutustuneet.
Jos minulle ei kerrottaisi tuollaista asiaa etukäteen, ajattelisin, että olet halunnut testata minua, nähdä reaktioni ja sen pystynkö hallitsemaan tunteet ja käytöksen yllättävässä tilanteessa. Haluatko tehdä sellaista perheelle ja miehelle?
Tämä on hyvä näkökulma, kiitos siitä.
En itse osannut ajatella asiaa noin. Ajattelin, että jos kerron asiasta etukäteen niin teen siitä itse oleellisemman asian kuin mitä se oikeasti on tai mitä sen mielestäni pitäisi olla. Mutta olet oikeassa, että jos asiasta kertoo etukäteen niin siinä on sitten perheellä aikaa suhtautua asiaa niin ei tarvitse yllättyä ensitapaamisella.
AP
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä se vähän tässä yskittää kun 23v poika on porukoissa 38v naisen kanssa, mutta tuskin suhde kovin pitkäaikainen ole.😂
Älä sano! Ne ehtii saada vielä lapsiakin naisen iän puolesta, joten ei paha ollenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, olin yhdessä 21 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tosin sinua paljon nuorempi joten tilanteeni oli eri. Nykyään kadun tosi paljon tuota suhdetta. Meni nuoruus hukkaan. Ihmettelen myös, ettei kukaan oikein sanonut mitään ikäerosta ja olen kiitollinen niille muutamille jotka sanoivat ja kehottivat miettimään, miksi olin tuohon suhteeseen päätynyt ja mikä sen tulevaisuus olisi. Äitini oli yksi näistä. Meillä ei ole koskaan ollut kovin läheiset välit mutta tuo hetki oli sellainen että tiesin hänen välittävän minusta.
Teillä toki eri tilanne kun olet jo aikuinen ja ymmärrät varmasti itsekin suhteenne todennäköisyydet. Jos joku tulee niistä sinulle kertomaan, voit varmasti vastata että olet niistä kyllä tietoinen ja teet valintasi itse.
Mistä syystä ajattelet, että nuoruus meni hukkaan? Eikö se olisi mennyt, jos sinulla olisi ollut kaksi vuotta vanhempi puoliso
Ohis, mutta kyllähän samanikäisen puolison kanssa tulee koettua erinäiset ikään liittyvät virstanpylväät yhdessä.
Jos vaikka itse alkaisin 25-vuotiaana seurustella 50-vuotiaan miehen kanssa, jolla on jo lapset tehtynä eikä halua lisää ja seurustelisimme 10 vuotta ja eroaisimme, niin mulle tulis aika kiire etsiä oman ikäistä miestä jos haluaisin vielä lapsia saada. Tietysti lapsitoiveet ja muut on hyvä keskustella suhteen aikana ja tehdä sitten eriävistä toiveista omat johtopäätökset, mutta uskallan väittää, ettei moni 20-25-vuotias vielä ole lyönyt lukkoon perheytymistoiveitaan tai -tavoitteitaan.
On yli 20 vuotta ikäeroa. Kukaan ei ole koskaan pahaa sanaa sanonut. Lapsista se oli vähän huvittavaa aluksi. Lapseni olivat teini-ikäisiä, kun aloimme seurustella.