Millainen kirja myy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan naisesta, joka menettää lapsensa, ja päättää erota samalla narsistisesta aviomiehestään. Päähenkilön äiti on etäinen, mutta pikkuhiljaa hänestä alkaa selvitä yllättäviä asioita. Tarinan lopussa päähenkilö rakastuu erääseen traumatisoituneeseen henkilöön, ja he paranevat yhdessä.  

Miltä kuulostaa?

Ap

 

Kirjoittaminen kannattaa aina, vähintäänkin itseterapiana.

Aihe varmaankin koskettaisi lukijoita, jotka ovat kokeneet jotain samaa tai haaveilevat tuollaisesta. Tuntuu, että todella monessa naiselle suunnatussa kirjassa on tätä samaa äiti-, ero- ja parisuhdetematiikkaa. Millä erotut muista vastaavaa kirjoittavista?

Mietin, toimiiko draaman kaari, jos rakastuminen tulee kuvioon vasta lopussa. Onko kahden ongelmaisen ihmisen rakastuminen ja sillä toistensa korjaaminen realistista? Moni tietenkin toivo

Kyllä, itseterapiointina mutta ei hyvät ystävät terapian tarpeen korvikkeena missään nimessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin sitä mieltä että lähdetään siitä että jokainen tietää sisäisesti mitä haluaa tehdä ja se myy sen verran minkä myy.

Kaikella on tarkoitus.

En haluaisi lukea mitään mitä ei ole intohimolla tehty.

Myynnin määrä voi vaihdella eikä tarkoitus ole tehdä vain paljon rahaa.

Ongelma on tämä nykyinen yhteiskunta jossa arvostetaan lähinnä vain sitä rahaa.

Olen samaa mieltä, mutta rahan arvostus on karu fakta, mikä pitää ymmärtää, jos haluaa kirjansa kustannettavan. Ellei ole jo saanut nimeä.

No aina voi uhriutuakin, asennetta kohdilleen. Kukaan ei jaksa kuunnella marinaa ja valituksia. Kirjailija ei anna hyvää kuvaa itsestään valittamalla rahasta ja kaikesta mahdollisesta. Rahan takia tekemisen huomaa helpos

Niin, miten liittyi kommenttiini? Kyllä se raha on tarpeellista, kyllä tottakai mutta ei sitä saa välttämättä tekemällä jotakin tiettyä tai tekemällä väkisin asioita. Ainakaan pidemmän päälle.

Että olisiko kuitenkin niin että jokaisessa ammatissakin on ne puolensa ja on hyväksyttävä tämäkin asia. Täytyy itse huolehtia lisäansioista jos sellaisille on tarvetta.

Kirjailijanuraa ei kannata aloittaa miettimällä sitä mikä myy. Se kannattaa aloittaa kirjaimellisesti kirjoittamalla, jotta oppii kirjoittamaan ja pystyy pitämään juonen langat käsissään loogisesti. Kun on pystynyt kirjoittamaan yhden (kuvitteellisen) kirjan alusta loppuun, aivan sama millä juonella, niin itsereflektion avulla rakentaa seuraavasta tarinasta paremman. Ensimmäiset tekeleet on yleensä kuraa, joten siihen ei kannata luoda jäätäviä odotuksia.

Kirjan kustantaminen ja painaminen on nykyään todella edullista ja kirjoista on ylitarjontaa.

Julkaistavaksi pääsee aika ohuilla perusteilla ihan vain kokeiluna.

Myyntiä auttaa jos kirjailija on julkkis tai jollain tavalla itse itseään markkinoiva joko ulkonäön tai somepresenssin avulla.

Kirjoittaminen sen sijaan vie aikaa ja jos aikoo tehdä monisataasivuisen eeppisen ja taiteellisesti haastavan tulevan klassikon, on siihen saatava rahoitus. Joko apurahasta tai omista säästöistä, samaan aikaan palkkatyön tekeminen tai edes lehtijuttujen kirjoittaminen on haastavaa ja raskasta.

Siksi nykyään myydään enimmäkseen kepeää ja helposti kaupaksi käyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kirjakauppojen pöytien notkuvan naisille suunnattuja kirjoja, joissa toistuu seuraavaa:

Nainen eroaa/saa potkut/haaveilee elämänmuutoksesta. Nainen saa perinnöksi talon/kirjakaupan/kahvilan tai joutuu muusta syystä muuttamaan pikkupaikkakunnalle, josta löytyy sydäntä sykähdyttävä talo/kirjakauppa/kahvila. Elämänmuutoksen myötä elämään tulee joukko valoisia, tsemppaavia ihmisiä. Löytyy romanttinen kiinnostuksen kohde, joko vanha naapuri/poikaystävä/vihamies. Jokin uhkaa taloa/kirjakauppaan/kahvilaa. Lopussa kaikki kääntyy parhain päin.

Ilmeisesti tuollaisia kirjoja ostetaan, koska niitä tulee jatkuvasti uusia. Onkohan tuolle genrelle nimeä?

Nimeäpä kolme kuvaamaasi kaltaista kirjaa. 

Eivät kuulu omalle lukulistalle mutta kolmen minuutin tsekkauksella Suomalaisen s

Ei se noin mene.   Kaikista ei ole sarjakirjoittajiksi. Ei tietenkään.

Sarja myy vain silloin, mikäli ensimäinen osa saa suosioin, ja koukuttaa lukijat.

Itse asiassa tosi moni viihde- ja fantasiakirja pitchataan kustantamolle sarjana. Kustantaminen on muuttunut siihen suuntaan, että sopivan teoksen laajentamista sarjaksi jopa ehdotetaan kirjailijoille siinä vaiheessa, kun ensimmäinen teos ei ole edes toimitusvaiheessa. On tuottoisampaa markkinoida niitä esikoisteosta mahdollisesti huonommin myyvää jatko-osia kuin kahden uuden esikoiskirjailijan teosta. 

"Onko olemassa epäromanttista rakkauskirjallisuutta?"

On. Kyseisellä genrellä tarkoitetaan kuvailemaasi kaavamaista viihdekirjallisuutta. On olemassa sellaistakin rakkaudesta kertovaa kirjallisuutta, joka on omaperäisempää, ehkä tyyliltään realistista tai vaikkapa kokeilevaa, eikä tosiaan noin kaavamaista.

Vierailija kirjoitti:

Idea tuli spontaanisti mieleeni, ehkä jollekin?

Hei! Onko sulla pääongelma? Kerro siitä.

Tai onko sinulla jokin fiksaatio, kerro siitä!

Kerro jotakin mielenkiintoista, jotakin ainutlaatuista, erikoista, erinomaista, erityistä ja erityisellä tai jopa erikoisella tavalla. 

Luota siihen mitä sinä teet. Kaikella on tarkoitus.

Nuorehko nainen uupuu -lässytykset myy vaikka olisivat täyttä paskaa. Ja onhan ne. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjailijanuraa ei kannata aloittaa miettimällä sitä mikä myy. Se kannattaa aloittaa kirjaimellisesti kirjoittamalla, jotta oppii kirjoittamaan ja pystyy pitämään juonen langat käsissään loogisesti. Kun on pystynyt kirjoittamaan yhden (kuvitteellisen) kirjan alusta loppuun, aivan sama millä juonella, niin itsereflektion avulla rakentaa seuraavasta tarinasta paremman. Ensimmäiset tekeleet on yleensä kuraa, joten siihen ei kannata luoda jäätäviä odotuksia.

Hehe. Jos Tommi Kinnunen ei olisi laskelmoinut että iäkkäät naiset ostavat eniten kirjoja, hän olisi kirjoittanut aivan toisista aiheista kuin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjailijanuraa ei kannata aloittaa miettimällä sitä mikä myy. Se kannattaa aloittaa kirjaimellisesti kirjoittamalla, jotta oppii kirjoittamaan ja pystyy pitämään juonen langat käsissään loogisesti. Kun on pystynyt kirjoittamaan yhden (kuvitteellisen) kirjan alusta loppuun, aivan sama millä juonella, niin itsereflektion avulla rakentaa seuraavasta tarinasta paremman. Ensimmäiset tekeleet on yleensä kuraa, joten siihen ei kannata luoda jäätäviä odotuksia.

Hehe. Jos Tommi Kinnunen ei olisi laskelmoinut että iäkkäät naiset ostavat eniten kirjoja, hän olisi kirjoittanut aivan toisista aiheista kuin nykyään. 

Kuulostaapa tosi kiinnostavalta, ei anna hyvää kuvaa. Ymmärrys asioista on eri asia kuin laskelmointi. Laskelmoinnissa on vaaravyöhykkeensä. Järkeä päihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut kirjakauppojen pöytien notkuvan naisille suunnattuja kirjoja, joissa toistuu seuraavaa:

Nainen eroaa/saa potkut/haaveilee elämänmuutoksesta. Nainen saa perinnöksi talon/kirjakaupan/kahvilan tai joutuu muusta syystä muuttamaan pikkupaikkakunnalle, josta löytyy sydäntä sykähdyttävä talo/kirjakauppa/kahvila. Elämänmuutoksen myötä elämään tulee joukko valoisia, tsemppaavia ihmisiä. Löytyy romanttinen kiinnostuksen kohde, joko vanha naapuri/poikaystävä/vihamies. Jokin uhkaa taloa/kirjakauppaan/kahvilaa. Lopussa kaikki kääntyy parhain päin.

Ilmeisesti tuollaisia kirjoja ostetaan, koska niitä tulee jatkuvasti uusia. Onkohan tuolle genrelle nimeä?

Tälle voisi antaa nimen Hallmark-ilmiö. On kuin ko. tuotantoyhtiön elokuvista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kirja, jonka protagonisti on tarpeeksi ristiriitainen, aito ja inhimillinen - samastuttava. Liian usein on sankarimaisia päähenkilöitä, joilla ei ole yhtäkään puutetta persoonallisuudessa.

Protagonistin tarkoitus ei ole olla ristiriitainen ihminen. Ymmärrys kohdilleen. Puutteellisuuden puute persoonallisuudessa aiheuttaa kateutta.

Miksi tulisi heittäytyä kehittyväksi yksilöksi, miksi ei saa olla täydellinen ja osaava?

Ja kateus ei ole hyvä tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen kirja, jonka protagonisti on tarpeeksi ristiriitainen, aito ja inhimillinen - samastuttava. Liian usein on sankarimaisia päähenkilöitä, joilla ei ole yhtäkään puutetta persoonallisuudessa.

Protagonistin tarkoitus ei ole olla ristiriitainen ihminen. Ymmärrys kohdilleen. Puutteellisuuden puute persoonallisuudessa aiheuttaa kateutta.

Miksi tulisi heittäytyä kehittyväksi yksilöksi, miksi ei saa olla täydellinen ja osaava?

Ja kateus ei ole hyvä tunne.

No siinä tapauksessa, tässä avain jokaiselle onnellisempiin tunteisiin ja tunnelmiin:

Älä halua olla kateellinen ja kadehtia. Kestä kateuden tunteesi ja muista että kenenkään mikään tai kukaan ei ole sinulta pois.

Jokaista on vain yksi ja kun edustat itseäsi 100%, sinä kiinnostat paremmin. Määrä ei korvaa laatua. Jokaisella on oma laadunvalvontatutka.

Nauti kaikesta mistä sinä pidät. Unohda turha arvosteleminen mutta ole silti kaikessa itsellesi rehellinen.

Ole kohtelias ja ystävällinen kaikille mutta mahdollisimman aidosti.

Muista että sinulla on oikeus vastata ja puolustautua.

Halua nauttia ja keskity ensisijaisesti itseesi sekä omaan elämääsi, kaikki muu on sinulta pois. 

Ole itsellesi tärkein sillä sinä elät itsessäsi ja itsesi kanssa koko elämäsi.

Kukaan ei voi tehdä täysin samalla tavalla kuin joku toinen joten muista että jokaisella on omat lukijat.

Anna muille valta päättää mitä he lukevat ja valitse sillä välin itse mitä sinä haluat lukea tai tehdä.