Puolison ja hänen sisaruksensa välit vanhempiinsa
Olen elänyt siitä onnellisessa asemassa, että minun ja sisaruksieni välit vanhempiimme on erinomaiset yhä näin nelikymppisenä, joten on vaikea samaistua, kun puolisolle on kuulema ihan sama onko vanhempansa elossa vai ei ja jokaisen vierailun jälkeen hän kiroaa omia vanhempiaan, miten taas riitelivät mitättömästä asioista. Sisaruksensa tekevät ihan samoin.
Olen kysynyt miksi käyvät edes, jos aina tulee jotain eripuraa, mutta ei osaa sanoa siihen mitään. Lapsuus ei kuulema ole varsinaisesti huono ollut, mutta ei ole koskaan arvostanut vanhempiaan ja sama koskee muitakin sisaruksia (ja sen kyllä näkee kaikkien olemuksesta).
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia, osaako joku sanoittaa paremmin, mistä tuollainen arvostuksen puute omiin vanhempiin voisi kummuta?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä on ihan järkyttävää kun ihmiset ei arvosta vanhempiaan esim omassa kaveripiirissä tätä ilmiötä. Omat vanhempani kuoli kun olin nuori ja antaisin mitä tahansa jos he olisi vielä täällä.
Esim. väkivaltaista vanhempaa, joka edelleen uhkailee, vainoaa, haukkuu ja mustamaalaa muille ihmisille on kyllä hyvin vaikea arvostaa. Sitä antaisi mitä vain, että itsellä olisi ollut lämmin ja rakastava vanhempi edes hetken aikaa. Osanottoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä on ihan järkyttävää kun ihmiset ei arvosta vanhempiaan esim omassa kaveripiirissä tätä ilmiötä. Omat vanhempani kuoli kun olin nuori ja antaisin mitä tahansa jos he olisi vielä täällä.
Esim. väkivaltaista vanhempaa, joka edelleen uhkailee, vainoaa, haukkuu ja mustamaalaa muille ihmisille on kyllä hyvin vaikea arvostaa. Sitä antaisi mitä vain, että itsellä olisi ollut lämmin ja rakastava vanhempi edes hetken aikaa. Osanottoni.
Te voitte kuitenkin edelleen sopia ja teillä on mahdollisuudet toisin kun meillä vanhemman menettäneillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap et kysy puolisolta? Sen sijaan toitotat täällä miten ihana ja hyvä oma perheesi on ollut.
Unohdin jo tämän aloituksen kun lähti mielestäni ihan väärille urille tai sitten en osaa ilmaista aloituksessa oikein, mutta vastaan nyt vielä, että olen kysynyt ja aiheesta keskustellut. lisäksi tarkoitus ei ole missään imessä olla hieroa mitenkään kenenkään naamaan sitä, että meillä on hyvät välit omiin vanhempiimme, mainitsin asiasta kaksi kertaa, koska sitä kysyttiin! Herrajesta, en tiennyt tätä näin vihamieliseksi palstaksi, anteeksi ja poistattakaa vaikka joka ikisellä ketä nyt nähtävästi loukkasin vaikka tarkoitus oli olla vain vilpitön! ap
Ei täällä saa olla onnellinen perhetausta joten ap hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä on ihan järkyttävää kun ihmiset ei arvosta vanhempiaan esim omassa kaveripiirissä tätä ilmiötä. Omat vanhempani kuoli kun olin nuori ja antaisin mitä tahansa jos he olisi vielä täällä.
Esim. väkivaltaista vanhempaa, joka edelleen uhkailee, vainoaa, haukkuu ja mustamaalaa muille ihmisille on kyllä hyvin vaikea arvostaa. Sitä antaisi mitä vain, että itsellä olisi ollut lämmin ja rakastava vanhempi edes hetken aikaa. Osanottoni.
Te voitte kuitenkin edelleen sopia ja teillä on mahdollisuudet toisin kun meillä vanhemman menettäneillä.
Jos vanhempi on edelleen vaarallisen väkivaltainen, niin mitä sijaa ajattelit, että on sopimisella kuviossa? Pitäisikö siis altistaa itsensä väkivallalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap et kysy puolisolta? Sen sijaan toitotat täällä miten ihana ja hyvä oma perheesi on ollut.
Unohdin jo tämän aloituksen kun lähti mielestäni ihan väärille urille tai sitten en osaa ilmaista aloituksessa oikein, mutta vastaan nyt vielä, että olen kysynyt ja aiheesta keskustellut. lisäksi tarkoitus ei ole missään imessä olla hieroa mitenkään kenenkään naamaan sitä, että meillä on hyvät välit omiin vanhempiimme, mainitsin asiasta kaksi kertaa, koska sitä kysyttiin! Herrajesta, en tiennyt tätä näin vihamieliseksi palstaksi, anteeksi ja poistattakaa vaikka joka ikisellä ketä nyt nähtävästi loukkasin vaikka tarkoitus oli olla vain vilpitön! ap
Olet kysynyt ja keskustellut? No mikä se vastaus sitten oli?
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä saa olla onnellinen perhetausta joten ap hiljaa.
Itselläni on kyllä ihan hyvä ja onnellinen perhetausta, mutta silti ihmettelen ap:n aloitusta. Varsinkin kun hän nyt sitten kertookin jo aiemmin kysyneensä asiaa puolisoltaan ja käyneen keskustelua tämän kanssa.
Miksi kysyt jos kerran oot jo kysynyt kumppaniltasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millä tavalla niitä vanhempia mielestäsi pitäisi arvostaa enemmän?
Meillä keskustelukulttuuri on asiallinen, lempeä ja rakentava. Voin edelleen avautua kaikista vanhemmilleni ja vanhempani tietävät, että me lapset autamme mielellämme jos apua tarvitsevat. Puolison perheessä ei ole lainkaan näin. Ap
Eli teillä on koko ajan kulissit pystyssä, todellisia tunteita ei saa näyttää, vaan eletään jossain höttöhöttö-maailmassa? Kaikki on aina hyvin, kukaan ei ole koskaan eri mieltä ja todellisuudessa jokainen sairastaa vakavia mielenterveysongelmia, koska asiat piilotetaan näennäisen onnen taakse piiloon. Kukaan ei uskalla sanoa vanhemmille vastaan, ei yhtäkään poikkipuolista sanaa ja väkisin hymyillen rynnätään auttamaan, koska ei uskalleta muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millä tavalla niitä vanhempia mielestäsi pitäisi arvostaa enemmän?
Meillä keskustelukulttuuri on asiallinen, lempeä ja rakentava. Voin edelleen avautua kaikista vanhemmilleni ja vanhempani tietävät, että me lapset autamme mielellämme jos apua tarvitsevat. Puolison perheessä ei ole lainkaan näin. Ap
Eli teillä on koko ajan kulissit pystyssä, todellisia tunteita ei saa näyttää, vaan eletään jossain höttöhöttö-maailmassa? Kaikki on aina hyvin, kukaan ei ole koskaan eri mieltä ja todellisuudessa jokainen sairastaa vakavia mielenterveysongelmia, koska asiat piilotetaan näennäisen onnen taakse piiloon. Kukaan ei uskalla sanoa vanhemmille vastaan, ei yhtäkään poikkipuolista sanaa ja väkisin hymyillen rynnätään auttamaan, koska ei uskalleta muuta.
Kuvailit juuri lapsuuden perheeni. Sisarukseni teki itsemurhan ja minä kärsin vakavasta masennuksesta ja ahdistuneisuushäiriöstä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä aloitus vaan keksitty, vai mikset vaan kysy tätä asiaa siltä mieheltäsi vaan täältä? Ei kukaan muu osaa vastata tuohon paremmin kuin mies itse.
Voi toki kysyä. Mutta ei mies välttämättä tiedä. Itse en edes tunnistanut lapsuudenkotini myrkyllistä ilmapiiriä ennen kuin 3-kymppisenä. En olisi osannut vastata kysymyksiin miksi käyttäydyn oudosti.
Ei kukaan tietenkään voi tietää mitä siellä on taustalla. Mutta kyllä lapsuus on varmasti huono ollut, sanoi mies mitä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä aloitus vaan keksitty, vai mikset vaan kysy tätä asiaa siltä mieheltäsi vaan täältä? Ei kukaan muu osaa vastata tuohon paremmin kuin mies itse.
Kyllähän tämä on keksitty tarina, koska ap olisi kyllä pikkuhiljaa huomannut miehensä kotona vieraillessaan, mistä siellä on kysymys. Eihän se heti näy ja toki on mahdollista että aloittajalla on niin tuore suhde , että on käynyt miehen vanhempien luona vasta muutaman kerran. Mutta kyllä ajan kanssa alkaa kuviot selvitä.
Tunnistan kuvion ikävä kyllä. Jos kotona ei ole suhtauduttu arvostavasti muihin ihmisiin niin miten sitä osaisi? Itse opin vasta aikuisena työyhteisön mallista että muita ihmisiä pitää arvostaa eikä arvostella kaikesta. Tietysti sen on oltava molemminpuolista. On vaikea arvostaa omia vanhempia kun haukkuvat kaikki ihmiset minut mukaan lukien eivätkä näe kellään arvoa. Saattavat kommentoida uutisiakin julmasti että nuo ansaitsivat onnettomuutensa tai sotansa tms.
Ymmärrän, että ap voi aidosti ihmetellä puolisonsa lapsuudenperheen tilannetta. Hänellä luultavasti on kokemus, ettei ymmärrä, mistä viha perheessä johtuu. Itselläni on erikoinen kokemus puolison lapsuuden perheestä. Kesti 20 vuotta ennen kuin ymmärsin, mitä erikoista heidän vuorovaikutuksessaan oli. Puhuttiin yhtä ja tehtiin toista, paha mieli somatisoitiin eli hoidettiin särkylääkkeillä, kaikki seksiin viittaava puhe suuri tabu, mutta apella suuri salainen kiinnostus tyttäriin ja miniöihin. Kaikki naamioitiin näyttävään sivistyneeseen protokollaan ja käytökseen. Ihmettelin, että lapset eivät nimitä vanhempiaan isäksi ja äidiksi, kukaan ei kosketa toistaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä on ihan järkyttävää kun ihmiset ei arvosta vanhempiaan esim omassa kaveripiirissä tätä ilmiötä. Omat vanhempani kuoli kun olin nuori ja antaisin mitä tahansa jos he olisi vielä täällä.
Yleensä siihen, että vanhempia ei arvosteta on olemassa hyvä syy. Mieti nyt itsekin. Vanhemmilla on ollut 20 vuotta aikaa olla arvostuksen arvoisia ja vielä mahdollisuus itse kasvattaa lapsensa arvostamaan hyviä ominaisuuksia muissa ihmisissä. Jos lopputulos on, että jälkikasvu haluaa pysyä mahdollisimman kaukana, syy yleensä on niissä vanhemmissa. Ja ilkeä ihminen ei yleensä muutu, kuvitelmat jostain sovinnosta ovat muusta kuin reaalimaailmasta.
Minulla oli ihan ok lapsuus ja vanhempani ovat suhteellisen ok myös mutta mielestäni ei tarvitse olla Einstein tajutakseen, että jokainen on erilainen ja tämä koskee myös vanhempia. Tästä voi sitten päätellä, että myöskään kaikkien lapsuudenolosuhteet eivät ole samanlaisia.
Haluaisitko itse esimerkiksi todella, että sinulla olisi vanhemmat, jotka olisivat tehneet sinulle pahoja asioita, niin henkisesti kuin fyysisesti, ja olisivat ihan samanlaisia yhä? Haluaisitko "sopia"? Mistä sopisit? Siitä, että he voivat käyttää kehoasi yhä miten mielivät, voivat haukkua sinua ala-arvoisilla nimityksillä tilanteessa kuin tilanteessa, varastaa sinulta, rikkoa omaisuuttasi jne.? Tuollaisia vanhempia on. En millään usko, että haluaisit sellaisia elämääsi tai edes puoliksi noin pahoja. Hyvät vanhemmat kyllä ja olen pahoillani, että se ei toteutunut.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä on ihan järkyttävää kun ihmiset ei arvosta vanhempiaan esim omassa kaveripiirissä tätä ilmiötä. Omat vanhempani kuoli kun olin nuori ja antaisin mitä tahansa jos he olisi vielä täällä.
Ilmeisesti sinulla on ollut hyvät vanhemmat, sinä voit olla iloinen siitä. Kaikki vanhemmat eivät ole hyviä vanhempia tai sellaisia joita voisi tai edes pitäisi arvostaa. On täysin turhaa verrata omia vanhempiasi muiden vanhempiin, koska nämä ovat eri henkilöitä. Itse olen huomannut, että se nuorena menetetty hyvä vanhempi voi olla jopa parempi vaihtoehto kuin edelleen elävä vanhempi jota ei voi edes vanhemmaksi sanoa. Äitipuoleni kuoli kun olin yläasteella ja hänen antamansa rakkaus, välittäminen, tuki, kannustus ja huolenpito vaikuttaa edelleen elämässäni vaikka hän ei täällä enää olekaan. Siksi koen olevani onnekkaampi kuin joka jolla ei ole samanlaista kokemusta vanhempansa kanssa.
Eiköhän jokainen vaikka lähipiiriä ajattelemalla voi kuvitella mitä tuollaisissa voi olla taustalla. Kaltoinkohtelua, epäluottamusta, päihteitä, ongelmia, mitä ikinä.
Vaikkapa vanhempien alkoholismi, henkinen ja/tai fyysinen väkivalta, tunnekylmyys yms. voivat aiheuttaa tätä. Pyydä miestäsi kertomaan.