** HUHTUmammojen uusi vko, ma-ke **

+ Esikoinen päikkärissä. Kerkesin leipoa ja käydä kaupassa rauhassa.

+ aurinko paistanut ja lumi vähän sulanut!

+ löysin vauvalle ihanan puisen mobilen sopuhintaan 14¿.



t.hannah81 rv 37+2

ekaks plussat



+ nukuttiin pojan kanssa 2,5h päikkärit, ja olen saanut oltua huutamatta ja komentamatta koko päivän

+ koti on siisti kun mies eilen imuroi

+ taidan kallistua kans ihanan valoisuuden puolelle



Taitaa olla muutenkin positiivisempi mieli kuin viime viikolla.

Mua kanssa on hirvittänyt et miten sitten kahden kanssa pärjää ja on tullu mietittyä et mitä on tullu tehtyä. Eilen jotenkin tuli sellainen rauhallinen ja onnellinen olo tästä masukista. vaikka kyllä on ihan alkuunsakin kovin toivottu ja odotettu. Välillä mietin et rakastanko sitä yhtä paljon kuin esikoista ja taas tunnen syyllisyyttä esikoisen kannalta kun teen toisen. Vaikka loppujen lopuksi uskon että yhtä paljon rakastaa molempia eikä ole kummaltakaan pois ;)



Oma napa venyy ja paukkuu. Olen nyt ruvennut tuntemaan tosi selvästi pienen jalan muodon kun potkii tuohon kyljen alle ja käsi on juuri siinä päällä. Ihana tunne. Esikoisesta en aikanaan mitään suurempia erotellut.

eilen lähdin sinnillä pienelle kävelylle miehen ja pojan kanssa. Matkaa ei ollut kilometriäkään ja takaisin pääsy olikin työn takana. Mies ihmetteli kun köpöttelin perässä ja pysähtelin vähän väliä. Nipisteli ja sattui niin älyttömästi. taisi vähän supistellakkin. Kotiin kun pääsin niin sai suorinta tietä mennä vessaan. Muutenkin on suoli toiminut vähän liiankin innokkaasti viime aikoina. Luulen kyllä et johtuu enempi jostain muusta kun synnytyksen lähenemisestä. Masukki painaa aika mukavasti tuolla alhaalla.



Mutta eipä tässä sen kummempia. Tää viikko on rauhallinen, ei ole kuin tutustumiskäynti synnärille torstaina.



Papaija rv 33

ja positiiviset ensin, jotta voi sitten valittaa : )



+ tyttö alkaa olla pian terve

+ oltiin ekaa kertaa ulkona tänään viikkoon

+ oma olokin alkaa parantua tukkoisuutta lukuunottamatta



Muuten olenkin ihan masentunut. Ollaan sairasteltu tytön kanssa yli viikko ja siis oltu lapsen kanssa sisällä kaikki päivät paitsi tänään ulkoiltiin hetki. Alkaa seinät ahdistamaan toden teolla. Verenpaineet olivat koholla perjantaina aika tavalla ja neuvolan tätillä ei ollut aikaa ottaa uusintamittaukseen minua tänään eikä huomenna. Eihän siinä olisi mennyt kuin 5 minuuttia. Uskomatonta minusta. Plääh.



Yritän myös ajatella, että mitä lähemmäs laskettua aikaa päästään, sen parempi vauvalle, mutta jotenkin mä en vain jaksaisi enää yhtään. Eli sympatiat Leivänkannikka, ymmärrän tuskasi. Joka päivä sattuu johonkin ja siihen vielä kaikki lääkitykset päälle, niin olo on kaikkea muuta kuin iloinen. Ja tutulta kuulostaa tuo, että voiko tämän vielä perua? Välillä kieltämättä tulee sellainen olo, että mihin minä olen pääni pistänyt, onko tämä nyt ihan totta??



Olen yleensä peruspositiivinen ihminen ja jaksan kaivella niitä hyviä asioita myös sateisina päivinä, mutta nyt on myönnettävä, että tiukkaa tekee. Toivottavasti tyttö pääsisi nyt loppuviikosta hoitoon ja minä saisin hengähtää edes pari päivää itsekseni, niin voisi taas hymyilyttää.



Vali vali¿.



T:Lenni ja Tiitiäinen rv 36 tasan

En viikonloppuna ehtinyt pinoutua kun oli isän synttärit ja jotenki niihin meni koko viikonloppu.

Näyttää vähän siltä että kaikilla on ollut huono maanantai tänään. Kuin myös täällä. Mies on edelleen reissussa ja alkaa tää yksinoleminen jo kyllästyttää. Sitten kun sitä äksyilee esikoiselle välillä ihan turhista, ja sit itkettää kun on huono omatunto. Tänään ois tehnyt mieli mennä nukkumaan jo klo.14 että sais koko päivän pois jaloistaan.



Neuvola oli aamulla, painoa tullut 597gr viikossa, nyt yhteensä 14kg!!! Vauva on niin ihmeellisessä mykkyrässä siellä ettei osannut sanoa onko vielä perätilassa. Torstaina on ultra joten siellähän se selviää. Meinaan kyllä sektiota vaatia jos vielä on preätiloissa.



Oli muka kauheasti asiaa, mut nyt jo kaikki unohtui.

Mun plussani

+Mies tulee viikon päästä.

+Sain leivottua tänään

+On jo ilta ja taas ollaan päivä lähempänä vauvaa



36+2

Heipä hei!

On kiire viikko takana ja uusi kiire edessä:/ . Kipuja on ja elämä potkii päähän. Onneksi olette olemassa ja täällä kertomassa mietteitänne, tietää ettei ole yksin!!

MUA ÄRSYTTÄÄ niin suunnattomasti kun minä vaivaan päätäni kaikella aivan hupsulla. Tuntuu että mun massu ihan liian pieni näihin viikkoihin katsottuna, etenkin kaikki kun sitä vielä toitottaa sitä että " ompas pieni, eipäs ole kasvanut kovin viime näkemästä.." ..kait se on hyvä mut sit itellä on mahoton huoli että onko se lapsi nyt sitten terve, miksi en oo turvonnu niinku muut..jne. Kohdunpohja mitat on ollut kuitenkin normaalit aina?!!!ääh älyääköhän kukaan mitään tästä söperryksestä?!



Minkään näköinen liikunta ei enää onnistu ilman kipuja ja itkua. Äsken käytiin kaupassa, sanoin miehelle kun autoon pääsin että kohta ei tämä tyttö kaupoissa kävele kun koski aivan älyttömästi lantioon..en tiiä onko ne suppareita vai lantion löysyyttä.

Viikon päästä alkaa äippäloma, mutta istuskelen kait vielä jos vaan voin luennoilla parisen viikoa...

Yritin nyt tältä valittamiseltanikin keksiä positiivistä tästä päivästä joten:

+ kävin kampaajalla

+ sain nukuttua kunnon päikkärit

+ sain aikaa käydä lukemassa tämän keskustelualueen:)



Lähdempä rauhoittelemaan itseäni jollakin herkulla:)!

tätä raskausajan hajamielisyyttä... olevinaan luin kaikki viestit ennen omaani, mutta en ilmeisesti ajatuksen kanssa, mutta kiitos aatun_äipälle toistosta!



Hannah81: mulla on muuten kans ollu korvat lukossa, etenkin toinen. Luulin sen johtuvan ihan muusta kuin raskaudesta (tyyliin flunssa tulossa tai vettä korvassa uimisen jälkeen ym.) tuo toistuu usein ja kestää päivän pari. Joskus on niin oudosti lukossa, että kovat äänet koskee korviin ja jopa tasapaino heittelee.. esimerkiks eilen en kärsiny kuunnella autossa radioo, kun tuntu et auton oma äänikin käy korviin... mitä lie.



mutta taidanpa lähteä katsomaan jäikö jätskiä eiliseltä ja sitten kompurat kohti kattoa ja elokuvaa kattomaan!



miksu

Liittynee jotenkin hormoneihin ja siihen, että nenäkin on tukkoinen? MInulla myös joka aamu tulee verta nenästä. Kiva kiva.



Mutta, onkohan Vetya (meniköhän nim.merkki oikein?) synnyttämässä? Ei ole osallistunut vähään aikaan keskusteluun ja on monta kertaa kirjoittanut supistuksista?



t.hannah81

Kiitokset kaikille, jotka ovat sitä mieltä, että tämä jatkuva " vessaaminen" = suolen tyhjenny, olisi merkki lähestyvästä synnytyksestä...ehkä sit mahdollisesti viikon sisään tai jotain...hmph!



Tämä on varmaan sitä luonteen kasvatusta tai jotain, kun rupeaa pääsemään fiilikseen, että kohta muuten lähdetään niin eiköhän supistukset tyssää heti.



Uutta vielä tuon vessaamisen lisäksi on tänään alkanut ihmeellinen " ruksuminen" masusta, heti niin kuin siellä napsahtaisi sikiökalvot hetkenä minä hyvänsä tai sitten vaihtoehto B) ruksuminen kuuluu mun korvien välissä ja toivon vain salaa, että se kuuluisi masusta...*hih hih*...



Vaikka olenkin henkisesti valmis lähtemään synnytykseen niin yhtäkkiä tuossa illalla yksin istuessani mietin vain hetken, että sitten ei elämä ole enää samanlaista kuin nyt. Mietin esikoista ja sitä, miltä hänestä mahtaa tuntua ja piti käydä tippa linssissä katsomassa kuinka ensimmäinen vauva niin suloisen näköisenä tuhisi omassa huoneessaan...kääks....nää raskaushormonit tekee mut ihan höppänäksi...



Piti vaan tulla sanomaan hyvät yöt kaikille = )



B & E edelleen rv 37+6 (ja melkein jo poksahtaa...)

Eli täällä pian 1,9v pojan äiti huhuilee. Laskettu aika 7.4!

Vieläkö mahtuu mukaan?!

T: Maiskis-80 36+2 =)

Kyllä se vaan näin on, että kunnon yöunet saavat maailman näyttämään ainakin hetkellisesti paremmalta paikalta = )



Mulla oli illalla ihan tolkuttomat liitoskivut ja alamahaan koski niin että piti olla sängyssä ihan paikallaan. Aamulla kun melkein ryömin pissihädässä veskiin niin huomasin sitten syyn noille kivuille--->VAUVA ON LASKEUTUNUT!!! Nyt profiili on lähinnä huvittava, näyttää kuin iso pisara olisi tipahtamassa...*hih hih*...omaa kivaa heti aamusta.



Pakko se on ruveta uskomaan, että synnytys lähenee, ei meitsin paikat kauaa pysty tällaista palloa pitelemään tuolla alakerrassa...toivon mukaan jo viikonloppuna päästäisiin tositoimiin, niin saataisiin anoppi esikoiselle leikkiseuraksi. Itse olen jotenkin henkisesti valmistautunut juuri tulevaan viikonloppuun, saapa nähdä pitääkö mutu-tunne paikkaansa.



Ja sitten päivän positiiviset:



+ Vauva on laskeutunut....the baby has landed

+ Aurinko paistaa

+ Uusi raskausviikko, uudet kujeet ; )



Taidanpa lähteä kunnon kävelylenkille tänään, nauttimaan keväisestä paisteesta...



Ja tervetuloa uudelle huhtikselle!



Beatitude & Eemeli rv 38+0 *POKS*

Jee Beatitude, meinaat sit olla ensimmäinen huhtimamma joka jakautuu! Kukas tahtoo ottaa kakkossijan??

Mulla ei henkilökohtaisesti ole niin kiire vielä, voin pari viikkoa ihan hyvin odotella. Jos neiti tyytyväisenä köllii näin sivuttain, niinkun on viihtynyt viimeiset 8-9 vko niin yliaikaiseksi tämä ei ainakaan mene :)



Plussia:



+ synnytystapa-arvio tänään

+ aurinko paistaa ja on keväistä

+ huomenna tulee ä-pväraha maksuun :)



Ehkä mä sit karkaan shoppailemaan viimeisiä juttuja vauvalle. Esim tajusin tossa että meillä ei ole yhtään kylpy-/peppupyyhettä ja varmaan keksin vielä jotain muutakin tuikitarpeellista ;)



Mullakin oli esikoisen odotusaikana semmonen tunne välillä että käyn tämän synnyttämässä mutta menen sit kotiin ja elämä jatkuu.. On vaan niin älyttömän vaikeeta kuvitella minkälaista se pienen vauvan kanssa on, varsinkin kun mulla ei ainakaan ollut mitään aikasempaa kokemusta pienistä vauvoista.. Niin se vaan sit lähtee käyntiin päivä kerrallaan ja musta ainakin tuntu siltä että tämä tässä on minun vauvani!



Mä olen kans sillon tällön pohtinut että mihin hävisi Veytä. Noinkohan olis tosiaan käynyt jo synnnyttämässä tai sit on sairaalalevossa kun ei mitään kuulu..



Mutta mulla tosiaan se synnytystapa-arvio tänään joten palailen sit kertomaan kuulumisia illemmalla :)



marie 36+2

Heipsan huhtimammat. Kylläpä tuli nukuttua vähän ja huonosti.....alkuyöstä oli taas närästys seurana ja sitte viiden jälkeen en vaan jostain syystä nukkunu. Onneks poitsu menee tänään eskarista kaverin luo leikkimään, joten mulla pidempi " oma aika" ja aion ottaa tossa piakkoin piiitkät tirsat. Sopii vaan toivoa että se uni sitte tulee...

Hassua, kun luin noita eilisillan tarinoita niin itellä oli eilen aivan samat ajatukset kuin Beatitudella....siis että olen niin valmis ja odotusta ladattuna tätä uutta vauvaa kohtaan ja silti herkistyin miettimään mun jo ison vauvan " kohtaloa" , vaikka tuo meijän esikoinen on jo kuus niin pakko oli illalla hiippailla huoneeseen ja kattelin hetken kun se siinä nukkui ja suukotin otsalle. Tuli tosi herkkä fiilis että kohta meillä on uus pikkuinen...Jotenkin oli huono-omatunto lapsen puolesta, vaikka hoopoahan se on, meillä kun esikoinenkin jo oottaa vauvaa ihan intona. Nooh, varmaan tosiaan tää herkistynyt tila saa pään ihan hoopoks;).

Jepulis, tänään ohjelmassa lepoa ja pientä siivousta, meinaan kyllä tehä tasan verran kuin huvittaa ja jaksan, olo on niin poikki.

Tosiaan jokohan on Veyta laitoksella tai jotain.....ja Onnea Beatitudelle vauvan laskeutumisesta....jee, loppu häämöttää!

Inkkarityttö 35+1

Kyllä uusia aina mahtuu mukaan TERVETULOA!



ja sitten tulee tosi sekavaa ja omanapaista juttua,mutta on ollut niin outo aamu että pakko saada purkaa tuntoja.



Mulla oli aamulla neuvola ja siellä valitin kun tuntui että maha on yön aikana " hävinny" No terkkarikin oli sitä mieltä että tuntuu vauva tosi selvästi niinkuin vettä ei olisi juuri lainkaan :/,hälyytti lääkärin joka myös oli samaa mieltä(paniikki hiipi mieleen).Sitten lääkäri samantien soitti OYSiin että onko heti aikaa ultrata ja aika löytyi,joten eikun autonrattiin ja oysiin. Siellä sitten ultrattiin ja mitattiin,ultrattiin ja mitattiin...minä kyselen että mikä on vikana....olin jo aivan paniikissa kun kukaan ei sano mitään,en nähnyt ultra kuvaa lainkaan kun lääkäri käänsi laitteen niin että näki vain ite.Minä en siis tienny onko edes vauva hengissä?!No onneksi jossain välissä kuului sydänäänet kun kuuntelivat virtauksia ja muuta niin tiesin että elossa siellä ainakin ollaan.

Edelleenkään mun kyselyihin ei vastattu mitään,lääkäri ja hoitsu siinä vaan pohti että vettä on tosiaan vähän että mitähän ois järkevintä tehä tässä tilanteessa?!No itkuhan mulla siinä vaiheessa pääsi ja silloin lääkäri vasta noteerasi myös minut,ja selvensi tilannetta vauva ei ollut kasvanut tarpeeksi kuukauden takaisesta ( en tiedä mikä oli tän hetken arvio) Mitat käyrien alla ja lapsivettä tosi vähän. No sitten siinä mietittyään sanoi että 23 päivä uudelleen sairaalaan ja pitää varautua siihen että käynnistetään....sitten lääkäri hälytettiin synnärille ja minä jäin pää pyörällä sinne keräilee kimpsut ja kampsut ja sovittiin hoitajan kanssa pe 23 uusi aika.No hoitsu siinä sitte ennen lähtöö sanoi että elää saa normaalisti,mutta makoilla tarpeeksi ja ei pidä hermoilla (verenpaine on varmaan satasissa)?!



Pää on siis aivan sekaisin ja miljoona kysymystä mielessä; millähän ne käynnistää? Onko lapsella tosiaan kaikki kunnossa? Istukkako nyt meinaa pettää?Pysyykö se ensi viikkoon mahassa? Voisko tämän vielä perua :/ Eli saapa nähä miten pysyn 10 päivää " rauhallisena" ja murehtimatta.



Plussia en nyt keksi :) ilmoittelen ne myöhemmin!



Beatitude taitaa tosiaan olla eka joka kertoo vauvantuoksuisia uutisia...pidän peukkuja että viimeistään loppuviikosta pääset tosi toimiin bd bd



sekava edram ja himppu 36+3

Edram: älä huoli vielä, kaverillani oli sama juttu, monta viikkoa ennen la lapsivesi väheni huomattavasti. Hoitona oli vain runsas lepo. Elimistö vissiin tuottaa sitä lisää " sitä mukaa" kun se hupenee?!? (korjatkaa jos olen väärässä, näin olen ymmärtänyt) Se on vissiin aika yleistä, että lapsivesi on vähäistä, mutta yleensä ilmeisesti aletaan käynnistellä, jos ei palaudukkaan (tai sikiökalvossa isompi reikä, eli valuu sitä mukaa pois..) normaaliks.



Beatitude: nyt pidetään peukkuja pystyssä, että synnytys käynnistyy!



Varasin itse hierojan vielä ensi viikon loppupuolelle. Tuo hieroja on tuttavani ja arvelin pyytää että painelisi samalla jotain synnytyksen käynnistäviä pisteitä. Ens viikolla (heti tiistain ultran jälkeen) alan tehdä tosissani töitä, jotta käynnistyisi ajallaan. Mutta ilmeisesti yli voi mennä vaikka kuin ois paikat kypsinä ja samoin toiste päin, eli synnytys voi käynnistyä vaikka samana iltana kun päivällä ollu paikat kiinni ja kiinteinä. Eli sitä ei varmaan voi ite juurikaan asialle loppujen lopuks tehdä, mutta ei se ota jos ei annakkaan!



Eilen kävin illalla kävelyllä ja voi luoja paratkoon miten kunto on " heikentynyt" tai siis tuntuu heikommalta! kävelin saman matkan, mihin normaalisti menee 20-30 min. tuntiin! ja se vielä läähätettiin ja olevinaan reippaasti kävellen.. :)



+ Pullaa on paljon! (pakkasesta saa sulatettua lisää jos tuntuu että loppuu!)

+ Arvelin lähteä ulos päivällä kävelemään

+ suht. hyvin nukuttu yö takana



miksu 36+1

Ensin plussat



+ nukuin 21.30 - 10.30 JEE olo on kuin uudella ihmisellä. En käynyt kuin kolme kertaa vessassa

+ tänään hepoille tehdään meridiaanihoito ja ehkä saan yhden huolen pois mielestä. Samalla mulle tehdään akupunktio

+ eilinen masennus on kadonnut ja tilalla kaikenlaisia energisia suunnitelmia, jotka yritän pitää suunnitelmina jos siltä tuntuu ilman syyllisyyden tunteita





Edram voimia sulle. Inhottavaa kun tuo terveydenhuolto toimii miten toimii ja jättää ihmisen pyöriskelemään omien kysymysten ja pelkojen keskelle. Soita sinne OYSsiin ja pyydä niitä selvittämään asia sulle juurta jaksaen. Ite olin niin tyhmä että jäin sitä omaa istukkaani miettimään koko viikonlopuksi ja se pisti kyllä mielen matalaksi.



Beatitude kyllä sulla on aivan selvät merkit. Ystäväni synnytti jouluna ja hänellä kanssa alkoi synnytys suolen tyhjentymisellä.



Vai alkaa ne huhtikuisetkin jakautumaan. Vastahan sitä oltiin ihan alkumetreillä.. Ihanaa.. :D



Voimia kaikille. Hepat vaatii tuolla jo lisää heinää ja postikin pitää hakea.



Leivänkannikka ja Olivia 36 +5



PS. Kyllä sitä rakkautta riittää useammallekkin lapselle. Itse mietin silloin aikojen alussa samaa, että kuinka voin rakastaa kuopusta yhtä paljon kuin esikoista, mutta eipä siinä ole ollut mitään ongelmia. Esikoinen on kyllä esikoinen kun tuli eka ja hänen kanssaan opeteltiin elämään ja tuo kuopus on vähän vauvan roolissa (neiti täyttää 12), mutta ei kauaa.

Ja jaksamista toivottelen kaikille niille, joilla on vähemmän aurinkoinen päivä. Kädet ristissä ja varpaat pystyssä, että kaikilla sujuisi hommat hyvin loppuun asti!



Täälä on mieli positiivinen. Eilinen kokoarvio kertoili mukavia tuloksia eli vauva oli 36+5 3100g. Eli pitäisi olla alle neljä kiloa syntyessään, jos siis ajoissa tulee. Isot sf-mitat johtuu vaan siitä, että tapaus ei ole vielä ymmärtänyt laskeutua laisinkaan oikeeseen suuntaan. Eli lilluu innoissaan vielä tosi korkeella. Mielenkiintosta oli se, että lääkäri (joka on kuulemma tosi hyvä asiassaan) sanoi, että voi silti syntyä ihan millon vaan. Että uudelleensynnyttäjällä vauva voi periaatteessa laskeutua juuri ennen h-hetkeä. Tiedä häntä. Olo on kyllä ollut sen varran yleispirteä ja supparitkin vähentyneet, että huhtikuulle varmasti mennään. Ja mikäs siinä, jos olemisen suunta on tällanen piristyvä :).



Nyt on sitten taas testattu, että se seksi on tosi tehokas suppareiden aiheuttaja. Eli vaikka oon suhteellisen pirteä niin viime yönä heräilin monta kertaa. Eli kun joskus sitten huhtikuussa :) rupee tuntumaan synnyttävältä niin täytyy ripeesti hoidella vielä hommat niin varmasti pääsee tositoimiin. Tehokasta tavaraa tuottavat nuo miehenpuolikkaat... :D



Mä olen nyt jo monta päivää lusmunnut opiskeluhommista. Joskohan sitä tänään sais jotain aikaseks. PAKKO! Jos jää viimeset kirjalliset jutut vauvn syntymän jälkeiseen aikaan niin taitaa olla kurssit eessä uudestaan parin vuoden kuluttua. Eli: nyt ryhdistäydyn. Innolla odotan vauvauutisia kaikilta :).



Manunen+Pippuri 36+6



P.S. Ai niin, mainitsemisen arvoinen asia: Paino oli LASKENUT edellisestä viikosta! Jiihaa! Toivoa on, ettei 90kg pauku ennen h-hetkeä!

Aivan kateeksi käy teitä joilla huhtikuun alussa laskettuaika, tuntuu että ootte aivan älyttömän paljon lähempänä synnytystä. Varsinkin Beatitude, olisimpa mäkin jo noin valmiina saamaan pullat uunista. Mulla ei ole niinku mitään ennakoivia merkkejä mistään. Edes harjotussuppareita ei tuu enää tai sitten en enää huomaa mahan kovettumisia.



Lullu83 mulla kans pieni maha, vaikka kaksoset tulossa. Täälä on ollu muilla suuremmat sf mitat kun mulla samoilla viikoilla. Silti kaikki lapsiveden määrä ja lasten kehitys normaalia, eli ei sullakaan varmaan mitään hätää ole. Aluksi olin vähän loukkaantunu kun kaikki hoki koko ajan et ompa pieni masu sulla et kaksiko oikeesti tulossa, mutta nyt ei kyllä haittaa olo on ollu tosi energinen eikä mitään vaivoja oikeestaan ole ollut että kyllä tällä pienelllä masulla kelpaa olla.



Päivän positiiviset:

+ mahtava auringon paiste eilisen sumun ja synkän tilalla

+ vauvan vaatteita sain aikaseksi pestä (mulla oli tää vaihe vähän jääny kesken)

+ hyvin nukuttu yö takana



Mulla muuten on ollu taas tosi hyviä öitä , saanu nukkua oikeen kunnolla 2-3 kertaa vessassa käyny mutta heti nukahtanu uudestaan. Tossa oli sellanen huono viikko vaan ja nyt ovat unenlahjat palanneet.



Edramille jaksamisia, toivottavasti kaikki hyvin. Onneksi sulla oli kumminkin viikkoja jo ihan kivasti kasassa jos käynnistetään.



Aurinkoista tiistaita kaikille!!



-p- 34 poks!!

Ihana kevät ilma, aah!! :)



No nyt on kyllä pian ensimmäinen huhtivauva maailmassa, tsemppiä paljon Beatitudelle!! Pidä meidät tilanteen tasalla :) Toivottavasti myös ne jotka eivät " niinkään enää nauti olostaan" saivat tuosta vähän voimia vielä, yksi meistä on jo jalka synnärun oven välissä :)



Pistetääs sitten plussat:

+ kevät!!!!!

+ vauva raivotarjonnassa ja kaikki muutenkin niin että tällä kertaa pääsen toivottavasti synnyttämään alateitse :)

+ olo hyvä, ei turvotusta tai muuta suurempaa kremppaa *koputan puuta*



Toivotaan myös että Veytalla kaikki kondiksessa :)



Nyt ruuanlaittoon! Jaksamisia kaikille loppuaikaan :)

Taisin viimeksi kirjoitella rakenneultran jälkeen, sittemmin on ollut niin " kiirettä" , että palstailu sai jäädä hetkeksi. Nyt on kuitenkin ihan samanlaisia fiiliksiä teillä muilla, pakko tulla jakamaan raskauden loppumetrit. :)



Moni on miettinyt kuinka kuviot uuden vauvan kanssa toimii. Tuo Beatituden kirjoittama " herkistyminen" olisi voinut olla suoraan omasta pääkopastani kaapattu. Meidän vauva on hieman päällä kaksivuotias ja usein mietin miten ihmeessä " riitän" kahdelle pienokaiselle. En oikein osaa edes kuvitella että kohta esikoinen on isosisko, tämä mahassa oleva vauva ei ole muuttunut todelliseksi. No, kai sitten synnytyksessä viimeistään... Myöskin pientä pakokauhua ja " voisinpa perua tämän" -mielialaa on pyörinyt ajatuksissa viime aikoina. Tämän raskautumisen kanssa oli tosi vaikeaa ja siksi vauva on vielä erityisen toivottu, joten aivan hassua ajatella että nyt en olisikaan valmis. Hormonien syyksi kaikki.



Tänä aamuna luulin jo, että lähtö tuli. Esikoisen odotuksessa kipeät supistukset alkoivat vasta muutama tunti ennen synnytystä, joten kun tänään yhdeksän aikaan alkoi poltella selkää tosi kipeästi, meinasin hieman panikoida. Oikein mainio hetki synnyttää: mitään en ole ehtinyt laittaa valmiiksi, koti kuin pommin jäljiltä, mies tuplavuorossa töissä, lapsenvahtiakaan ei ole vielä kyselty. Siinä aikani kärvisteltyäni ajattelin ruveta laittamaan vauvalle sänkyä paikalleen, siivoilemaan ja pyykkäämään. Pari tuntia huhkittuani huomasin että selän polttelu olikin loppunut. Hmmm... No näinhän sen tietenkin pitääkin mennä, nyt kun laitan kaikki kiireellä valmiiksi, vauva menee takuulla yliajalle. :D



Enkä taaskaan ehdi kirjottaa kaikkea mitä mielessä oli, pakko rientää. Mukavaa päivänjatkoa kaikille! Edramille tsempitystä, kaikenlaiset mutkat matkassa on inhottavia ja varsinkin loppumetreillä kun on muutenkin mieli herkässä.



Pyrrhyla 36+6

Tultiin tossa joku aika sit naistenklinikalta sieltä synnytystapa-arviosta. Sektioaika on nyt sit sovittu ja vauvan syntymäpäivä 2.4. Laskettuaikahan mulla olis ollu 8.4. Voihan olla että lähtee tulee aikasemmin tai sit vaikka kääntyy vielä rt tai mitä tahansa mutta toistaiseksi siis mennään näillä tiedoilla :)



Ja jos menis vedet jo ennen tota sovittu päivää niin se olis sit ambulanssikyyti :) Mutta toivottavasti ei ihan siihen mennä kuitenkaan. Vähän turhan hieno kyyti mun makuun..



Painoarvio oli jotain kahden ja kolmen kilon välimaastoa.. Käsin mahan päältä veikkaili 2-2.5 kg, ultralla sai jo kolmeakin kiloa mutta ei kuulemma voi pitää paikkaansa. Se 2,5 kg oli ehkä lähinnä totuutta kuitenkin. Kyseli lisäks että tuntuuko musta kuitenkin siltä että maha kasvaa tasaisesti vaikka mulla sf-mitta oli vaan 31 eikä kasvanu oikeestaan yhtään. Mutta se johtuu kai myös siitä että vauva on niin poikittain ja mittaa otetaan tosta suoraan eikä poikittain.. Eli vaikea arvioida ja totuus selviää sit aikanaan :) Joka tapauksessa aika pieni vauva tulossa, esikoinenkin oli 2750g syntyessään ja lääkäri totesi että ehkä mä vaan sit teen sen kokosia vauvoja..



Ekaks oli antamassa meille aikaa kasvukontrolliin mutta ei sit antanutkaan ja vaikka oon tähän asti ollut ihan sitä mieltä että maha ja sitä myöten vauva kasvaa ihan normaalisti niin nyt jäi kuitenkin tonne takaraivoon semmonen kurja epäilys. Tylsä ensin kysellä tommosia ja sit jättää vaan ilmaan koko aihe... Muillakin selvästi samantyylisiä kokemuksia hoitohenkilökunnan kanssa, tiedän miltä teistä tuntuu :(



Muita tutkimuksia ei sit tehtykään, kohdunsuuta kuulemma turha kattella kun siltä ei tässä tilanteessa olekaan mitään merkitystä. Mihinkään ulkokäännöksiin en suostunut joten sit vaan mitattiin verenpaine ja sovittiin se sektiopäivä ja anestesialääkäri kävi nopeesti kyselemässä terveydentilasta..



Mutta nyt on mentävä laittamaan jotain ruokaa tähän masuun että kasvais vähän ;)



marie 36+2