Miten teillä muilla ikisinkuilla kestää pää yksinäisyyttä?
Pitäisi olla tyytyväinen kun elämä on helppoa ja vapaata. Ei ole lapsia eikä parisuhdetta. Sinkkuus jatkuu vuodesta toiseen.
Mutta en ole tyytyväinen. Elämä on niin tylsää ja yksinäistä. Kotona ei kukaan koskaan odota minua, kun tulen töistä. Kukaan ei kysele kuulumisia.
Ei tämä ole mitään oikeaa elämää.
Kommentit (115)
Monet on ihan yhtä yksinäisiä, vaikka olisikin parisuhde ja lapsia. Yksinäisyys on tunne. Sitä voi tuntea sekä sinkkuna että perheellisenä, ihmisten keskellä ja yksin erämaassa. Ja mikä parasta; se voi olla sekä negatiivinen että positiivinen tunne.
Hanki harrastuksia, joilla saat ajatukset toivottavasti muualle. Näin itse pysyn järjissäni, vaikka vaikeita hetkiä välillä tulee ja itkettäisi.
Välillä kestää huonommin mutta sitten tulee aina parempia kausia. Löydän iloa ystävistä, tekemisistä ja harrastuksista ja muistutan välillä itselleni ettei minulla ehkä olisi mahdollisuutta niihin juttuihin parisuhteessa. Viime aikoina on ollut uutisissa paljon näitä että nainen on kuollut kumppaninsa tai exänsä ansiosta ja olihan se Puhakankin tapaus. Muistutan itselleni että sinkkuna olen oikeasti enemmän turvassa kuin väärässä parisuhteessa. Tutkimusten mukaan naiset ovat onnellisimpia ilman parisuhdetta lapsia.
Olin monia vuosia naimisissa, mutta tunsin itseni todella yksinäiseksi. Miehestä ei ollut minkään asian keskustelijaksi. Nyt ilman parisuhdetta en tunne itseäni yhtään yksinäiseksi, päinvastoin.
Olen pitänyt yksin olemisesta lapsesta asti, joten olen väärä henkilö vastaamaan. On ollut tarjokkaita, mutta en halua ajaa toista tilanteeseen, missä kestäisin toista vain pakosta, ja nauttisin elämästäni vain, kun hän lähtisi ulos asioille.
Se on helppoa kun ei välitä. Kauan sitten jo huomannut, ettei yksikään nainen ole sen arvoinen. Kuvittelevat olevansa parempia kaikessa. Todellisuudessa ovat parempia ainoastaan valehtelemisessa.
Ei se meinaa kestääkkään, juju on pysyä altiivisena. Jos ei ole tehnyt mitään koko päivänä sen kyllä tuntee vielä seuraavanakin päivänä.
Yhteisöllisten harrastusten kautta saa helpotusta. Esim. vapaaehtoistyö ym. Sitten matkustelu ja pidemmäksi aikaa jääminen johonkin toiseen maahan voi tuoda yllätyksiä aivan erilaisesta sosiaalisesta kulttuurista. Kannattaa tiedostaa se, miten erilainen sosiaalinen kulttuuri Suomessa on. Se ei ole helppo ja yksinäisyys on rajusti lisääntynyt. Oli aikanaan silmiä avaava kokemus kun ensimmäisiä kertoja olin pidempiä aikoja ulkomailla maassa jossa oli paljon parempi sosiaalinen kulttuuri kun Suomessa. On aina erikoinen tunne tulla matkoilta Vantaan terminaaliin ja tiedostaa, että nyt tulen taas tänne jossa on aika laimea sosiaalinen kulttuuri.
Ikisinkkuisuus on valinta kysymys. Se on aina oma vika. Incelismiä ei ole olemassakaan.
No varsinaisesti en koe itseäni yksinäiseksi, mutta ärsyttää miten paljon joudun miettimään asioita. Esim. jos naisena lähden yksin matkalle, tai vaikka vaan keikalle, pitää miettiä millä pääsen turvallisesti yöllä kotiin. Jos olisi mies, ei tarvitsisi miettiä. Ja eipä siihen oikein mikään auta muuta kun hyvä etukäteissuunittelu. Kotona tykkään kun kukaan ei kyttää.
No näin 51 vuotiaana monta vuotta sinkkuna olleena, tulen olemaan sinkku lopun elämääni. Se hankaluuden, kompromissien ja säätämisen määrä mikä liittyy miehen kanssa elämiseen ei ole kertakaikkiaan sen arvoista. Ja siis -miehen/miesten kuunteleminen, sä kuuntelet ja kuuntelet kun mies selittää sulle milloin faktaa milloin puutaheinää faktana, koska hän -mies- tietää. Juu ei. Kertakaikkiaan ei.
Oikein hyvin. En edes tunne itseäni yksinäiseksi, vaan päin vastoin viihdyn oikein hyvin yksin. Pääsääntöisesti muiden ihmisten seura vain väsyttää ja kuormittaa minua.
Nainen on parisuhteessa maailman yksinäisin ihminen, iha niiko sanotaankin. Sen lisäksi nainen joutuu pelkäämään jatkuvasti väkivaltaa miehensä taholta. Seksiä nainen ei saa sinkkuna eikä suhteessa vaan mies käyttää naista masturbaatiovälineenä.
Kissa on hyvä kaveri, en tunne yksinäisyyttä vaan itseni hyvinkin tarpeelliseksi. Olenhan kissalleni palvelija.
En koe itseäni yksinäiseksi enkä elämääni tylsäksi, vaikka ikisinkku olenkin. Ehkä kannattaisi jotenkin pyrkiä muuttamaan omaa asennetta parempaan suuntaan; löytämään elämään sisältöä ja arvoa muualtakin kuin (romanttisista) ihmissuhteista.