Oravanpyörästä putoaminen harmittaa

Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Taas vaihteeksi meikäläisestä tuli työtön ja jotenkin elämältä putoaa taas pohja pois. Töissä oleminen on niin helppoa, sen kuin menee ajallaan paikalle, hoitaa hommansa ja lähtee 8h jälkeen pois, ja tästä lystistä vielä maksetaankin jotain kipurahoja jota kai palkaksikin kutsutaan. Töissä sai päivänsä kulumaan kun oli tekemistä ja porukkaa jonka kanssa sosialisoida edes vähän. Vaikka melko erakkoluonne olenkin niin toi sekin jotain sisältöä elämään kun oli edes jotain porukkaa keiden kanssa heittää herjaa. Toki hyvinkin usein töissä oleminen ketutti kuin pientä oravaa, mutta kokonaisuus oli vahvasti plussan puolella.

Nyt sitten työttömänä könöttää yksin kotonaan, vähän harrastelee sitä sun tätä ja miettii, että miten saa päivänsä kulumaan pidemmän päälle. Rahaa saa murto-osan siitä mitä töissä ollessa, ja tekemisistään pitää raportoida tasaisin välein johonkin uudistettuun "työkkäriin", joka on lopulta ihan sama kuin ennenkin. Pahinta on se kun nyt joutuu taas elämään ajatustensa kanssa, töissä sentään pääsi eroon kaikista synkistä ajatuksistaan kun oli muuta tekemistä ja ajateltavaa...

No jospa se taas kohta aurinko paistaa tähänkin risukasaan

Terveisin Naispelko31