Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu täällä vaikeiden elämäntilanteiden jälkeen henkisesti taantunut? Minusta on tullut ikäistäni lapsellisempi
18.03.2025 |
Tiedä olenko ollut aina ikäisiäni lapsellisempi. Kyllä minä tuossa aikuistuin yhdessä elämänvaiheessa. Olin hyvin vastuuntuntoinen, ahkera ja ymmärsin asioista paljon. Oli tärkeää tehdä töitä ja elää elämäänsä eteenpäin.
Sitten kasaantui monta asiaa, masennuin ja tilanne oli kuormittava monta vuotta. Olen sen jäljiltä hyvin erilainen. En ollut enää vastuullinen, annoin mennä vain, en jaksanut hallita mitään tai välittää mistään enää. En jaksanut ahkeroida enää, en jaksanut tavata ihmisiä enkä muutenkaan elää enää aktiivista elämää.
Sen jäljiltä minulla on henkinen kapasiteetti rajoittunut. Minua ei kiinnosta ns aikuisten asiat niin paljoa enää. Arvot liittyvät oman hyvinvoinnin ja yksinkertaisemman elämän ympärille. Olen itsekkäämpi. En jaksa mitään ylimääräisiä asioita enkä esimerkiksi mitään sellaisia tilanteita missä olisi riski raskasta/ihastua, en tahdo seksiä, en päihteitä, en halua oikein muuta kuin pitää itsestäni jälleen huolta ja olla tarpeeksi omissa oloissani.
Huomaan, että keskusteluissa olen aika tyhmän oloinen, ei jotenkin jaksa niin panostaa jaaritteluun ja muutenkin tunnen itseni sosiaalisesti vajaaälyiseksi välillä. Muisti ja keskittymiskyky on surkeaa.
Kommentit (29)
Ole vain oma itsesi, ei tarvitse hävetä syyttä suotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen "taantunut". En jaksa enää murehtia.
Sitten ihmisten taivastelut pikkuasioista kyllästyttävät, koska elämä on kolhinut. En jaksa kiinnostua. EVVK oliko irmalla nyt uusi hame vai oliko se sama kuin kesäjuhlissa. Tai seurusteleeko kalle nyt se pirjon kanssa tai onko ne vaan kavereita.
Minusta on tullut huithapeli. Ja hajamielinen.
Olet kokenut henkisen kasvun pyrähdyksen. Suosittelen lueskelemaan meditoinnista ja luen mitä Kundalini energia on (se ei ole pelkästään joogaa) ja kuinka se voisi sinua hyödyttää jotta pyrähdys ei jää ainoastaan pyrähdykseksi vaan jotta matka pääsee jatkumaan. Kaikkea hyvää ja valoa.
Kun on menettänyt lähes kaiken, pinnallinen maailma ei kiinnosta enää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Olet kokenut henkisen kasvun pyrähdyksen. Suosittelen lueskelemaan meditoinnista ja luen mitä Kundalini energia on (se ei ole pelkästään joogaa) ja kuinka se voisi sinua hyödyttää jotta pyrähdys ei jää ainoastaan pyrähdykseksi vaan jotta matka pääsee jatkumaan. Kaikkea hyvää ja valoa.
Itseasiassa muutamia vuosia sitten perehdyin enemmän henkiseen kasvuun ja sitä ennenkin on kausittain tullut oltua aiheen äärellä. Meditointi on tuttua ja sitä harjoitin joskus enemmän. Nykyään aika harvoin, kiinnostus noihin tulee kausittain itsestään ja hiipuu taas joksikin ajaksi kokonaan. Nykyään minua kiinnostaa kehon sisälle jääneet traumat, joita hoidan opastajan kanssa ja ne ovat hyvin intensiivisiä ja toimivia istuntoja. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinusta on tullut autenttisempi ja rakastat itseäsi enemmän, etkä enää siedä pinnallista ja epäaitoa keskustelua?
Itsellä samankaltaisia kokemuksia, ja jännä kyllä koen myös jollain tavalla taantuneeni, mutta ei välttämättä negatiivisella tavalla.
Itsellä myös samaa. Ehkä ne turhat roolit (suojamuurit) on pakosta poistuneet ja meistä on kuoriutunut jotain aidompaa. Ja kehitys jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tuntuu etten ole koskaan ollut näin tyhmä ja suoraansanoen ihan jälkeenjääneen oloinen. Ei toimi aivot enää yhtään. On ollut aika vaikea elämä ja mt-ongelmia, en ole koskaan ollut edes työelämässä, on päihdeongelmaa jne. Kuitenkin on ollut myös melko hyvä elämä ja paljon rakkautta perheeltä, en voi valittaa. Nyt on myös fyysisiä sairauksia. Mutta jatkuva yksin olo kotona ja nämä kaikki sairaudet jne, kun saan olla perheeni parissa tai ainoan ystäväni, tuntuu etten osaa aina edes puhua, käyttäydyn lapsellisesti ja oon kuin kiven alta mönkinyt trollikakara. Tuntuu etten oikein tajua miten ollaan aikuisia, haluaisin olla lapsi josta joku aikuinen huolehtii. On minulla aina hyvät käytöstavat ollu, paitsi perheen parissa, vedän överiksi kun saan olla oma itseni ja jotkut kuuntelee uysimpia mielipiteitäni. Olen aika rasittava varmaan. En itse jaksaisi kattella ja kuunnella itseäni. Puhekin on kuin puuroutunutta katkokävelyä kuuntelisi (oon kuunnellut nauhoitettua ääntäni).
N50+
Mä tykkään keskustella henkeviä mutta moni asia on samaistuttava, varsinkin tuo että aikuisten asiat ei kiinnosta. Tykkään fiktiosta ja mielikuvitusmaailmasta paljon enemmän. Vaikka pystyn ystävien ja muiden ihmisten kanssa olemaan myös.
Lapsena traumatisoitunut olen itse, mutta olen jämähtänyt tähän vissiin. Seksi jollain tasolla ällöttää, olen kokematon. Ei ole varsinaista halua suhteeseen.