Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä minulla on syömishäiriö
16.03.2025 |
Olen ylipainoinen 5-kymppinen parisuhteessa oleva nainen. Ylipaino on seurausta aiemmasta laihuushäiriöstä, sekaisin menneistä kylläisyyssignaaleista sekä kuormittavasta elämäntilanteesta. Miesystävä, jonka kanssa olemme seurustelleet joitakin vuosia on viime aikoina alkanut kommentoimaan syömisiäni, syön hänestä paljon ja hänen mielestään minun pitäisi mennä juttelemaan asiasta jollekin, terapian olen aiemmin käynyt läpi. Olen kysynyt häneltä että pitääkö hän minua lihavana mutta tähän hän ei ole sanonut mitään. Minua on alkanut ahdistaa että hän "kyttää" syömisiäni ja tuntuu että en ehkä pääse asiasta yli. Mitä mieltä olette, onko tällainen kommentointi ok? Elämäntilanne edelleen kuormittava, joten aikaa omaan itseen panostamiselle ei oikein ole. Mies on itse hieman ylipainoinen 5-kymppinen setä, ei mikään kedon kaunein kukkanen mutta minulle riittävän komea.
Kommentit (128)
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Syön kai paljon kun ylipainoa on, suurempi ongelma se että en ehdi liikkumaan enkä suunnittelemaan syömisiäni hyvin. Syön suhteellisen terveellisesti ja normaalin ateriarytmin mukaan.
ap
Ei miehesi mielestä sinulla ole syömishäiriötä, jos syöt paljon ja mies sanoo tämän ääneen. Sanot itsekin olevasi ylipainoinen. Toki voit miehellesi syömishäiriötaustasta kertoa. Syömishäiriöisen ei välttämättä ole järkevää ruveta laihduttamaan. Tärkemäpää olisi ravinnon terveellistäminen ja monipuolistaminen ja annoskokojen miettiminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sinä tiedät syötkö paljon. Jos syöt niin onhan mies oikeassa, eikä tuo pahasti ole sanottu mieheltä.
Syön kai paljon kun ylipainoa on, suurempi ongelma se että en ehdi liikkumaan enkä suunnittelemaan syömisiäni hyvin. Syön suhteellisen terveellisesti ja normaalin ateriarytmin mukaan.
ap
Kyllä sinulla on aikaa, jos todella tahdot.
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi mielestä sinulla ole syömishäiriötä, jos syöt paljon ja mies sanoo tämän ääneen. Sanot itsekin olevasi ylipainoinen. Toki voit miehellesi syömishäiriötaustasta kertoa. Syömishäiriöisen ei välttämättä ole järkevää ruveta laihduttamaan. Tärkemäpää olisi ravinnon terveellistäminen ja monipuolistaminen ja annoskokojen miettiminen.
Aiheesta on jo riidelty ja taustat on kerrottu. Hän on sanonut että mielestään minulla on syömishäiriö ja syön liikaa. Silti ei ole lopettanut kommentointia, uudelleen otti asian puheeksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti hän on sinusta todella huolissaan, koska ylipainoisen ruokailuun puuttuminen on muuten niin kuuma peruna:(
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti hän on sinusta todella huolissaan, koska ylipainoisen ruokailuun puuttuminen on muuten niin kuuma peruna:(
Itse on mahakas setä joka syö miten sattuu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sinulla. Itsekin myönnät, että on ollut. Ei ne oikeastaan koskaan minnekään katoa. Muuttavat muotoa vain, ja jotkut pystyvät pitää kurissa, mutta aina ne on taustalla.
Ihan varmasti syöt liikaa, jos olet ylipainoinen, mutta niin syö miehesin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti hän on sinusta todella huolissaan, koska ylipainoisen ruokailuun puuttuminen on muuten niin kuuma peruna:(
Itse on mahakas setä joka syö miten sattuu.
ap
Sinulla on yhtälainen oikeus kommentoida miehesi painoa ja syömisiä mitä hän kommentoi sinun. Parasta olisi, jos lähtisitte yhdessä toteuttamaan elämäntapamuutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei miehesi mielestä sinulla ole syömishäiriötä, jos syöt paljon ja mies sanoo tämän ääneen. Sanot itsekin olevasi ylipainoinen. Toki voit miehellesi syömishäiriötaustasta kertoa. Syömishäiriöisen ei välttämättä ole järkevää ruveta laihduttamaan. Tärkemäpää olisi ravinnon terveellistäminen ja monipuolistaminen ja annoskokojen miettiminen.
Aiheesta on jo riidelty ja taustat on kerrottu. Hän on sanonut että mielestään minulla on syömishäiriö ja syön liikaa. Silti ei ole lopettanut kommentointia, uudelleen otti asian puheeksi.
ap
Syömishäiriöiset eivät kaikki ole alipainoisia. Yhdistävä tekijä on koko elämän pyöriminen ruoan ja syömisen ympärillä, oli sitten anoreksia, ortoreksia, bulimia tai ahmimishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla. Itsekin myönnät, että on ollut. Ei ne oikeastaan koskaan minnekään katoa. Muuttavat muotoa vain, ja jotkut pystyvät pitää kurissa, mutta aina ne on taustalla.
Ihan varmasti syöt liikaa, jos olet ylipainoinen, mutta niin syö miehesin.
Kyllä syömishäiriöstä voi parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla. Itsekin myönnät, että on ollut. Ei ne oikeastaan koskaan minnekään katoa. Muuttavat muotoa vain, ja jotkut pystyvät pitää kurissa, mutta aina ne on taustalla.
Ihan varmasti syöt liikaa, jos olet ylipainoinen, mutta niin syö miehesin.
Jep, myönnän tämän ja olen miehellekin sanonut. Mutta onko tämä hänen kommentointi ok? Selitin hänelle jo että ahdistun tällaisesta kovasti.
ap
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu?
Tuo elämän kuormittavuus on se mitä lähtisin sinuna ensin purkamaan, koska se aiheuttaa sitten muuta, mahdollisesti stressiä, unettomuutta, uupumusta ja sen mitä itsekin sanot, et jaksa hoitaa itseäsi. Sitten tulee syötyä huonosti, liikuttua vähän ja niin päin pois - tästä syntyy noidankehä.
Miesystävän huomauttelu ei auta mitään, se vain kasaa lisää stressiä.
Joten mieti mikä kuormittaa, ja lähtee purkamaan sitä kasaa. Sinulle aikaa itsellesi, vähemmän stressiä, aikaa tehdä parempia valintoja. Mies voisi huomauttelun sijaan auttaa esimerkiksi terveellisempien ruokien laittamisessa ja houkuttelemisessa mukavaan yhdessä liikkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla. Itsekin myönnät, että on ollut. Ei ne oikeastaan koskaan minnekään katoa. Muuttavat muotoa vain, ja jotkut pystyvät pitää kurissa, mutta aina ne on taustalla.
Ihan varmasti syöt liikaa, jos olet ylipainoinen, mutta niin syö miehesin.
Jep, myönnän tämän ja olen miehellekin sanonut. Mutta onko tämä hänen kommentointi ok? Selitin hänelle jo että ahdistun tällaisesta kovasti.
ap
Ei ole ok. Ei etenkään, kun hän tietää syömishäiriöstäsi ja olette asiasta keskustelleet.
Vierailija kirjoitti:
Miltä sinusta itsestäsi tuntuu?
Tuo elämän kuormittavuus on se mitä lähtisin sinuna ensin purkamaan, koska se aiheuttaa sitten muuta, mahdollisesti stressiä, unettomuutta, uupumusta ja sen mitä itsekin sanot, et jaksa hoitaa itseäsi. Sitten tulee syötyä huonosti, liikuttua vähän ja niin päin pois - tästä syntyy noidankehä.
Miesystävän huomauttelu ei auta mitään, se vain kasaa lisää stressiä.
Joten mieti mikä kuormittaa, ja lähtee purkamaan sitä kasaa. Sinulle aikaa itsellesi, vähemmän stressiä, aikaa tehdä parempia valintoja. Mies voisi huomauttelun sijaan auttaa esimerkiksi terveellisempien ruokien laittamisessa ja houkuttelemisessa mukavaan yhdessä liikkumiseen.
Mulla on kouluikäisiä lapsia edellisestä liitosta, vaativa työ sekä hoidan iäkästä vanhempaa. Aivan mahdoton purkaa tätä vyyhtiä vuoden parin sisällä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan sinulla. Itsekin myönnät, että on ollut. Ei ne oikeastaan koskaan minnekään katoa. Muuttavat muotoa vain, ja jotkut pystyvät pitää kurissa, mutta aina ne on taustalla.
Ihan varmasti syöt liikaa, jos olet ylipainoinen, mutta niin syö miehesin.
Mä olen entinen bulimikko. Olen toipunut siitä ihan täysin.
Avainasemassa oli korjata suhtautuminen ruokaan. Ruoka on ravintoa ja kehoni tarvitsee monipuolista ravintoa.
En laske kaloreita enkä ole ehdoton, sillä se johtaisi vain repsahtamiseen. Sen sijaan kuulostelen omaa oloani. Mielihalujen tyydyttäminen ei ole tavoitteena, vaan hyvä olo.
Liikun niin paljon kuin pystyn ja laitan kotona kotiruokaa, salaattia ja hedelmiä myös.
ap
Miksi pullikoit niin kovasti? Onko tuo itsenäisyyden ylivarjelua, vai tuleeko mies muissa asioissa tontillesi? Minusta on ihan aiheellista huomauttaa, jos näyttää siltä että syömisesi ei pysy kohtuudessa. Keskustelkaa asiasta kunnolla kerran, ettei hänen tarvitse kevythuomautella koko ajan.
Olenko sinusta lihava on sellainen kysymys, jonka esittäminen on aika varma konsti ajaa suhde umpikujaan. Mitä ihmettä siihen pitäisi vastata? Tiedät itse näin olevan, joten miksi ahdistelet miestäsi yrittäen pakottaa hänet valehtelemaan? Myönnä faktat ja mieti, että voit tehdä paljonkin suhtautuaksesi syömiseen liittyviin asioihin vähemmän vihamielisesti ja suojelevasti. Jos syöt liikaa tai väärin, se ei ole hyväksi. Tiedät sen kyllä. Suhteellisuudentaju on vaikea asia, etsi keskitietä.
Minusta kannattaa ottaa todesta, jos puoliso on ohjaamassa terapiaan. Mitä vahinkoa siitä voi olla? Suhtaudutko yhtä piittaamattomasti hänen sanomisiinsa muutenkin?
uup