Mies haluaa muuttaa syrjäkylälle

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin lapsuuden ja nuoruuden syrjäkylillä. Kavereita oli ja mistään ei jäänyt paitsi. Nykyään kaverit ovat netissä, joten vielä vähemmän ovat yksin. Kun lähdin opiskelemaan muutin toiselle paikkakunnalle. Vanhemmat jäivät syrjäkylille. Kun valmistuin palasin sinne takaisin. Maaseutu tarvitsee ihmisiä.

Mä en ole maaseudulle mitään velkaa. Kun sieltä pois pääsin, en ikimaailmanpäivänä sinne takasin muuttais!

Miten pääsette siitä syräkylän talosta eroon, kun parisuhteeseen tulee stoppi? Ei ikinä mihinkään korpeen kannata muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla olisi maksuton koulukuljetus peruskoulun ajan. Sen jälkeen sitten kulkeminen jollakin muulla keinolla, tai muutto opiskelupaikkakunnalle. Kuinka paljon te nyt käytette niitä lähellä olevia palveluja? Eihän sillä ole mitään merkitystä, vaikka satama ja elokuvateatteri olisivat nurkan takana, jos niissä ei asioi edes joka vuosi.

Jos muuten elämä on sellaista, että viihdytte paremmin maalla, tuossa ei ole mitään ongelmaa. Kavereitten luona käydään jollakin kulkuneuvolla, ja harrastusten on paras olla sellaisia, joihin tuolla paikkakunnalla on mahdollisuuksia. Jääkiekkojoukkue ehkä löytyy, mutta taitoluisteluvalmennuksen saaminen olisi haastavampaa.

 

Hahhahhaaha. Vai jääkiekkojoukkue. Joo ihan varmasti...

 

Googlaa esim. Lehmon Pallo, Eno Jets. Märsyä vasta googlauksen jälkeen, eli tukipa länkytyskäpesi heti.

Vierailija kirjoitti:

Eikös kaupunkilaisvanhemmatkin ole tuossa kuljetusrumbassa. Ainakin toimistolla monilla on harrastuskuljetusta tiettyinä päivinä tiettyihin kellonaikoihin.

Kaupungissa on kuitenkin se mahdollisuus, että opettaa sopivassa kohtaa lapsen kulkemaan harrastuksiin itsenäisesti julkisilla tai polkupyörällä.

Maalla sitä mahdollisuutta ei ole, vaan sinne harrastukseen on se 10-20km ja ei julkisia.

Viisas mies, kannatan muuttoa.

Älä muuta..ite tein sen virheen ja muutin tommoseen paikkaan..koko mun sosiaalinen elämä kuoli ja lapsilla ei tosiaan kaverit tulleet kylään..en käyny missään 8vuoteen..kunnes sain tarpeekseni ja muutin lasten kanssa kaupunkiin,ja oli kuin uusi elämä olisi taas alkanut!

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten kanssa landelle, keskelle hevonvittua missä ei ole mitään. Lapset menettävät kaverinsa ja se on erittäin huono juttu.

Netissä ne kaupunkilaispenskojenkin kaverit nykyisin ovat. Se netti toimii suurimmalta osalta maaseudullakin.

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta..ite tein sen virheen ja muutin tommoseen paikkaan..koko mun sosiaalinen elämä kuoli ja lapsilla ei tosiaan kaverit tulleet kylään..en käyny missään 8vuoteen..kunnes sain tarpeekseni ja muutin lasten kanssa kaupunkiin,ja oli kuin uusi elämä olisi taas alkanut!

Oletko saamaton jos et 8 vuoteen missään käynyt? Olette te ouotoja jos ette maalta pois pääse halutessanne jonnekin käymään kavereilla tms. Ja ihan oma vika.

Vierailija kirjoitti:

Anna miehen haaveilla. Todellisuudessa pankki ei välttämättä anna lainkaan tuollaiseen kohteeseen. . 

Sanoiko joku että lainaa tarvitaan?

Joo kai olin saamaton,olin vankina omasta mielestäni, mieheni muuttui kun muutettiin,en saanu pitää kenenkään yhteyttä ja kun puhelin soi niin piti äidille myös valehdella että en halua nähä ketään..tuskalliset vuodet! Ja ei sitä vaa niin vaa lähetä kun on alistettu! Onneks mun teini poika rupes niin paljon kapinoimaan että yks ilta mies huusi että ota pentusi ja lähe vittuun,se oli mun pako tie! Lapset autoon ja ajoin keskellä yötä isän luo! Mutta opin sen että en enää ikinä muuta syrjäkylille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten kanssa landelle, keskelle hevonvittua missä ei ole mitään. Lapset menettävät kaverinsa ja se on erittäin huono juttu.

Netissä ne kaupunkilaispenskojenkin kaverit nykyisin ovat. Se netti toimii suurimmalta osalta maaseudullakin.

Missä netissä? Oma kaupunkilaislapseni näkee kavereitaan päivittäin.

En itse ainakaan haluaisi tilannetta, jossa lapseni sosiaalinen elämä on vain netin varassa.

Jos ei itse aidosti halua, niin älä muuta. 

Yksi tuttu muutti miehen painostuksesta syrjäkylälle, ja vuoden sisällä mies oli ihan eri ihminen. Miestä ei enää paljon kotona näkynyt tai kun näkyi, oli erilainen kuin ennen. Nainen huomasi jääneensä ihan yksin, kun ystävätkin asuivat kaupungissa pidemmän ajomatkan päässä. Miehen käytös muuttui ja mm. houkutteli pari-kolmekymmentä vuotta vanhempia naisia kanssaan saunomaan. 

Tuossa setissä on korkea mahdollisuus sille että kumpaisellakin "pälli repee" kun uutuudenviehätys katoaa. Etäisyydet ovat sellaisia että niihin aina oma aikansa kuluu, riippuu sitten arjen muista kuvioista että onko sillä väliä, ajallisesti tai rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Joo kai olin saamaton,olin vankina omasta mielestäni, mieheni muuttui kun muutettiin,en saanu pitää kenenkään yhteyttä ja kun puhelin soi niin piti äidille myös valehdella että en halua nähä ketään..tuskalliset vuodet! Ja ei sitä vaa niin vaa lähetä kun on alistettu! Onneks mun teini poika rupes niin paljon kapinoimaan että yks ilta mies huusi että ota pentusi ja lähe vittuun,se oli mun pako tie! Lapset autoon ja ajoin keskellä yötä isän luo! Mutta opin sen että en enää ikinä muuta syrjäkylille!

Tuo AINA vaaran merkki jos mies haluaa muuttaa korpeen. Ei ole terveen miehen merkki tuollainen. Haluaa alistaa naisen piikasi ja seksiorjaksi sinne samalla kun itse tekee mitä lystää. Naisen ei kannata KOSKAAN lähteä miehen mukaan maalle tai ainakaan sitoa taloudellisesti itseään sinne ottamalla yhteistä lainaa.

Meillä ihan paras ratkaisu muuttaa ns. syrjäkylille! Lapset menee koulukyydillä kouluun, ja kavereita tapailee ahkerasti. Yökylässä ovat vuorotellen. Ei tarvitse pelätä että vaatteet tai puhelimet pöllitään, luonto on lähellä. Kaverisuhteet ovat jollain tapaa tiiviimmät ja porukassa tehdään asioita.

Kaupoissa käynti ei ole ongelma, rahaakin säästyy aika lailla kun kerran viikossa suunnitellaan ja haetaan koko viikon ruoat.

Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin siis suositella asumista vähän syrjemmässä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan paras ratkaisu muuttaa ns. syrjäkylille! Lapset menee koulukyydillä kouluun, ja kavereita tapailee ahkerasti. Yökylässä ovat vuorotellen. Ei tarvitse pelätä että vaatteet tai puhelimet pöllitään, luonto on lähellä. Kaverisuhteet ovat jollain tapaa tiiviimmät ja porukassa tehdään asioita.

Kaupoissa käynti ei ole ongelma, rahaakin säästyy aika lailla kun kerran viikossa suunnitellaan ja haetaan koko viikon ruoat.

Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin siis suositella asumista vähän syrjemmässä. 

Ei niitä puhelimia joka paikassa pöllitä, ei sen vuoksi maalle tarvitse muuttaa ja mistä tiiviistä kaverisuhteista puhut? Miksi kaupungissa ei voisi olla tiivistä kaverisuhdetta? Ihan porukassa joka puolella ollaan kavereiden kanssa. Ja samalla tavalla täällä kaupungissa haetaan viikon ruoat samalla kertaa, Prismoja on joka niemessä ja notkossa. Omituisia perusteluja maalla asumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Joo kai olin saamaton,olin vankina omasta mielestäni, mieheni muuttui kun muutettiin,en saanu pitää kenenkään yhteyttä ja kun puhelin soi niin piti äidille myös valehdella että en halua nähä ketään..tuskalliset vuodet! Ja ei sitä vaa niin vaa lähetä kun on alistettu! Onneks mun teini poika rupes niin paljon kapinoimaan että yks ilta mies huusi että ota pentusi ja lähe vittuun,se oli mun pako tie! Lapset autoon ja ajoin keskellä yötä isän luo! Mutta opin sen että en enää ikinä muuta syrjäkylille!

No ei se sen syrjäkylän vika ole jos sun miehesi on psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kai olin saamaton,olin vankina omasta mielestäni, mieheni muuttui kun muutettiin,en saanu pitää kenenkään yhteyttä ja kun puhelin soi niin piti äidille myös valehdella että en halua nähä ketään..tuskalliset vuodet! Ja ei sitä vaa niin vaa lähetä kun on alistettu! Onneks mun teini poika rupes niin paljon kapinoimaan että yks ilta mies huusi että ota pentusi ja lähe vittuun,se oli mun pako tie! Lapset autoon ja ajoin keskellä yötä isän luo! Mutta opin sen että en enää ikinä muuta syrjäkylille!

No ei se sen syrjäkylän vika ole jos sun miehesi on psykopaatti.

Mutta eroon tuollaisesta pääsee paremmin kun ei sido itseään maaseudulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan paras ratkaisu muuttaa ns. syrjäkylille! Lapset menee koulukyydillä kouluun, ja kavereita tapailee ahkerasti. Yökylässä ovat vuorotellen. Ei tarvitse pelätä että vaatteet tai puhelimet pöllitään, luonto on lähellä. Kaverisuhteet ovat jollain tapaa tiiviimmät ja porukassa tehdään asioita.

Kaupoissa käynti ei ole ongelma, rahaakin säästyy aika lailla kun kerran viikossa suunnitellaan ja haetaan koko viikon ruoat.

Omakohtaisen kokemuksen perusteella voin siis suositella asumista vähän syrjemmässä. 

Ei niitä puhelimia joka paikassa pöllitä, ei sen vuoksi maalle tarvitse muuttaa ja mistä tiiviistä kaverisuhteista puhut? Miksi kaupungissa ei voisi olla tiivistä kaverisuhdetta? Ihan porukassa joka puolella ollaan kavereiden kanssa. Ja samalla tavalla täällä kaupungissa haetaan viikon ruoat samalla kertaa, Prismoja on joka niemessä ja notkossa.

Omituisia perusteluita myös sille, miksei voi muuttaa. Mutta kukin tavallaan

Vierailija kirjoitti:

Lapset kyllä yleensä ystävystyy nopeasti ja sopeutuu uuteen kouluun ja uusiin rytmeihin.  Koulukyyti yhteen suuntaan saattaa kestää 30-90min, näin ainakin meillä, kun noita reittejä ajetaan eri päivinä eri tavalla. 

Tämä todella tuntuu olevan syrjäyliä romantisoivien mielide. Lasten lapsuus saa mennä takstin takapenkillä, kun ollaan niin erilaisia, että asutaan korvessa. Av palstan mukaan Suomen maaseutu on toki täynnä eläviä yhteistöjä, joissa on paljon lapsia. Tosiasassa se lähin kaveri asuu 10 kilometrin päässä, eikä sinne pääse kuin vanhempien kyydillä ja vanhemmat eivät ehdi kuskaamaan, koska oma elämä menee työmatkoihin.