Lue keskustelun säännöt.
Oko perheessäsi perinnetarinaa suvussa kulkeneesta Kalevala-korusta?
Kommentit (14)
Ei ole, kun ei meillä ole mitään Kalevala-koruja sukuperintönä. Ei oikein sellaisia arvosteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korurasiassa on koru, jonka äitini sai vuonna 1940.
Ei muuta kun myytiin poissa. Tarina jatkuu muissa suvuissa ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, kun ei meillä ole mitään Kalevala-koruja sukuperintönä. Ei oikein sellaisia arvosteta.
Ei se ole ylpeyden aihe, että ei arvosta maansa muinaishistoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että muinaisia koruja löytyy muualta kuin haudoista tai pudonneina maaperästä.
Sieltä ne on museoonkin menneet.
Ei kulje suvuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko, että muinaisia koruja löytyy muualta kuin haudoista tai pudonneina maaperästä.
Sieltä ne on museoonkin menneet.
Ei kulje suvuissa.
Osa mallistosta perustuu juuri noihin löytöihin.
Vierailija kirjoitti:
Korurasiassa on koru, jonka äitini sai vuonna 1940.
Liittyykö siihen tarina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Kalevalaa mutta isovanhempien vihkisormukset sain ennakkoperintönä
Ei ole suvussa ollut Kalevalakoruja perintönä tai muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että muinaisia koruja löytyy muualta kuin haudoista tai pudonneina maaperästä.
Sieltä ne on museoonkin menneet.
Ei kulje suvuissa.
Osa mallistosta perustuu juuri noihin löytöihin.
Kopio ei ole historiaa eikä perinnettä, vaan kaupallista toimintaa.
Ei ole. Ainoa Kalevala-koruni on edesmenneen tätini jäämistöstä ottamani pronssinen Loviisan solki. Ihan nätti, mutta ei kovinkaan arvokas. Tunnearvoa enemmänkin.
Tykkään Kalevalan vanhasta mallistosta ja olen tosi iloinen, että Kalevala-koru myy nyt myös vanhoja koruja.