Ihminen joka ei muserru mistään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rankkoja paikkoja, milloin hän usein käyttäytyy hyvin kyseenalaisesti, esimerkiksi yrittää ilkeillä toisille siitä miten nämä ovat onnekkaita kun saavat viettää joulua, äitienpäivää jne vanhempansa

Just tämä, "kukaan ei ole varmasti kokenut mitään yhtä rankkaa kuin mä" on se ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rankkoja paikkoja, milloin hän usein käyttäytyy hyvin kyseenalaisesti, esimerkiksi yrittää ilkeillä toisille siitä miten nämä ovat onnekkaita kun saavat viettää joulua, äitienpäivää jne vanhempansa kanssa.

Jotain käsittelemätöntähän t

Hänhän vaan vähän opettaa teille elämän totuuksia, elämän koulua hänellä on enemmän kuin teillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rankkoja paikkoja, milloin hän usein käyttäytyy hyvin kyseenalaisesti, esimerkiksi yrittää ilkeillä toisille siitä miten nämä ovat onnekkaita kun saavat viettää joulua, äitienpäivää jne vanhempansa

Minä olen menettänyt traagisesti vanhemman, kun olin lapsi. Tietenkin esimerkiksi äitienpäivä on kipeä, mutta miksi ilkeilisin muille? Toisaalta taas suhteeni toiseen vanhempaan on ollut erittäin vaikea ja joltain vanhempansa menettäneeltä olen kuullut, että sulla on sentään isä, olisit tyytyväinen. Riittääkö isyyteen se, että olet siittäjä? Joskus on ollut helpompi elää sen kuolleen kuin elävän vanhemman kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rankkoja paikkoja, milloin hän usein käyttäytyy hyvin kyseenalaisesti, esimerkiksi yrittää ilkeillä toisille siitä miten nämä ovat onnekkaita kun saava

Niin, nuo "sulla sentään on"-jutut on niin turhia. Se että joku on menettänyt hyvän vanhempaansa ei tee toisten ihmisten vanhemmista sen parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rankkoja paikkoja, milloin hän usein käyttäytyy hyvin kyseenalaisesti, esimerkiksi yrittää ilkeillä toisille siitä miten nämä ovat onnekkaita kun saava

Miten yleensä vietät äitienpäivää?

Totta että jotkut itsensä vahvaksi mieltävät ei todellisuudessa osaa juuri toimia kriisitilanteissa, hätääntyvät helposti eivätkä saa tehtyä mitään. Jotkut voi laittaa päälle täyden paniikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rankkoja paikkoja, milloin hän usein käyttäytyy hyvin kyseenalaisesti, esimerkiksi yrittää ilkeillä to

Minulla on omia lapsia ja puoliso, joten sitä kautta tullut omat perinteet. Sinänsä se on päivä siinä missä muutkin. Joskus itkeskelen ja tunnen surua, joskus äitienpäivät on ns. normaaleja. Sellaistahan se suru ja ikävä ylipäänsä on. Jotkut tilanteet elämässä herkistää surulle ja niin se varmaan aina tulee olemaan. En minä äitiäni enää kuitenkaan joka päivä mieti. 

Vastoinkäymiset itsessään ei varmaan vahvista ketään, mutta jotkut voi toki oppia niistä jotain. Vahvistavat tekijät taas on niitä mitkä tukee hyvinvointia ja auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Saattaa sanoa että kukaan ei tiedä musertumisesta enempää kuin minä

Ei kukaan realisti ainakaan voi väittää tuollaista. Hänenhän pitäisi ensin tutustua kaikkiin maailman ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rankkoja paikkoja, milloin hän usein käyttäytyy hyvin

Kiva että on löytynyt teille omat perinteet ja että päivä voi olla hyväkin. Itselläni ei ole omia lapsia. Saako kysyä miten vietit äitienpäivää ollessasi lapsi tai nuori?

Itse kärsin lapsena ihan valtavasti kun toiset teki äitienpäiväkortteja koulussa ja suunnitteli mitä kivaa tekevät äitienpäivänä. Meillä isä vei meidät kylään omalle äidilleen ja siinä se.

Minusta vahvuutta on juuri kokea ja näyttääkin kaikki tunteet. Ei se ole oikeaa vahvuutta kieltää tunteet ja suorittaa vaan kivikasvoisena eteenpäin. Kyllä se ennemmin tai myöhemmin kostautuu, jos teeskentelee ettei tunnu missään. Ihminen on tunteva olento ja kaikki tunteet kuuluu elämään.

"Henkisesti sen verran vahvaksi elämässään kasvanut ja oppinut ettei nyt mistään aivan vähästä sentään aivan 'muserru' (eli ihan menetä toimintakykyään)" kuulostaisi kyllä mielestäni ainakin paljon realistisemmalta ja (ennenkaikkea  uskottavammalta) kuin se ettei ..."MISTÄÄN"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rankkoja paikkoja, milloin hän usein käyttäytyy hyvin kyseenalaisesti, esimerkiksi yrittää ilkeillä toisille siitä miten nämä ovat onnekkaita kun saavat viettää joulua, äitienpäivää jne vanhempansa

Et todennäköisesti ole koskaan kokenut mitään vastaavaa traagista menetystä vastoinkäymistä eikä varmaan kukaan muukaan teidän porukasta. Helppo huudella kun itsellä on äiti ja isä tukena eikä joudu äitienpäivänä jaksamaan muiden pinkkiä onnea.

Kyynel. Mistä tämä kaikki katkeruus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rank

Toki saa kysyä. Minun on pakko sanoa, että en muista. Ne vuodet on edelleen aika mustia ja sumussa. Mutta sen muistan, että siihen aikaan opettajat toimivat tosi typerästi nuoremman sisareni kanssa. Hänet pakotettiin tekemään äitienpäiväkortti koulussa, vaikka äiti oli kuollut. Hänelle ne oli tosi ikäviä paikkoja. Enemmän opin lapsena patoamaan tunteita ja olemaan miettimättä, koska meillä ei saanut puhua aiheesta kotona. Ja tämän vuoksi ei saatu esimerkiksi kriisiapua, koska se kiellettiin perheen sisältä. Se on sinänsä jo toinen juttu, mutta varmasti myös tämän takia esimerkiksi ne äitienpäivät on välillä edelleen hankalia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rank

Ja pahoittelut myös sinulle kokemastasi menetyksestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja m

Toki saa kysyä. Minun on pakko sanoa, että en muista. Ne vuodet on edelleen aika mustia ja sumussa. Mutta sen muistan, että siihen aikaan opettajat toimivat tosi typerästi nuoremman sisareni kanssa. Hänet pakotettiin tekemään äitienpäiväkortti koulussa, vaikka äiti oli kuollut. Hänelle ne oli tosi ikäviä paikkoja. Enemmän opin lapsena patoamaan tunteita ja olemaan miettimättä, koska meillä ei saanut puhua aiheesta kotona. Ja tämän vuoksi ei saatu esimerkiksi kriisiapua, koska se kiellettiin perheen sisältä. Se on sinänsä jo toinen juttu, mutta varmasti myös tämän takia esimerkiksi ne äitienpäivät on välillä edelleen hankalia. 

Millä tavalla pakotettiin?

Varmasti tuolla ettei aiheesta saanut puhua kotona on ollut vaikutusta tunteisiin ja ajatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus ja muut valittavat pikkuasioista. Äitienpäivä ja muut juhlapäivät on hänelle edelleen valtavan rank

Usko tai älä, mutta kaikille ne äitienpäivä-/isänpäiväkorttien tekemiset ei ole mitään hauskuutta vaikka vanhempi olisi elossakin.

Varmaan joka vuosi on kirjoituksia siitä miten äitienpäivänä pitäisi huomioida myös äitinsä menettäneet. En ihan ymmärrä, miksi? Eikös se ole heidän oma valinta miten juhlivat? Ihan kuin muiden juhlailo olisi viety heiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vahvuus ei aina ole sitä mitä kuvitellaan. Tuttavapiiriini kuuluu nainen joka on lapsuudessaan menettänyt molemmat vanhempansa. Hän itse kokee olevansa vahva, meitä muita paljon vahvempi, koska on kokenut mielestään niin paljon enemmän vaikeita asioita.

Käytännössä hänelle on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa sietää esimerkiksi sitä, että toisilla on asiat hyvin, tai eri tavalla kuin hänellä, samalla hän ei myöskään itse kykene näkemään niitä asioita mitkä hänellä on hyvin, vaan yrittää asettua muiden yläpuolelle selittämällä, miten hänellä sentään oli oikeasti vaikea lapsuus j

Sillä tavalla, että ei saanut tehdä kenellekään muulle. Tästä on aikaa jo monta kymmentä vuotta, joten toivon mukaan ajat ovat muuttuneet. 

No on tosiaan kummallista että äitienpäiväkorttia ei saa tehdä muulle kuin biologiselle tai juridiselle vanhemmalle, eikä nämäkään toki ole aina sama asia. Mitenköhän tätäkin on käytännössä valvottu?