Lue keskustelun säännöt.
Ihminen joka ei muserru mistään
14.03.2025 |
On järkyttävien elämäntapahtumien edessä tyyni. Saattaa sanoa: "onhan tämä hirveää mutta ei se murehtimalla miksikään muutu". On kokenut jo varhain elämässä pahoja asioita. Voiko ihminen lakata reagoimasta tunteella ja menettää "kyvyn järkyttyä"? Hän on kuitenkin empaattinen ja hyväntahtoinen, ei tunteeton.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Mie tiijän kaks. Toinen on Trumppi ja toinen on miun anoppi. Vahvoja ovat, mikään ei hetkauta.
Miks alapeukut? Eiks Trumppi muka oo vahva? Ja tuntisittepa miun anopin, on vahva kuin mikä sekä henkisesti että fyysisesti. Miehetkin jopa pelkäävät voimanaista. Ihan hyvät välit on, että en tätä millään pahalla sano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kunnon kiroilua ei lasketa musertumiseksi kun esim. solisluu tai muutama kylkiluu murtuu niin sitten olen. Itkut on itketty ja naurut naurettu. Sanotaan että kaikkeen tottuu ja se pitää kyllä suurinpiirtein paikkansa.
Kyllä minäkin muserrun. Mutten ole muserrettavissa jos vastassa on narsistinen ihminen.
Heillä leikin, sallittakoon se minulle kokemusteni jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
Kuulostat ihan yhdeltä tyypiltä jota tapailin. Tiedoksesi että tunne-elämän vanmaisuus ei ole sama asia kuin lujaksi jalostunut luonne. Lapsesta asti kylmiä kutsutaan persoonallisuushäiriöisiksi, eikä siinä ole mitään ylpeiltävää.
Missä menee persoonallisuudessa normaalin ja häiriön raja? Kun kaikki ollaan kuitenkin omia erilaisia persoonallisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
No sä tuskin elämässäs oot voittanu ees partiolaisten joulukinkkuarpajaisissa
Ja sä et ole voittanut kun v.ttumaisen luontees.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
Kuulostat ihan yhdeltä tyypiltä jota tapailin. Tiedoksesi että tunne-elämän vanmaisuus ei ole sama asia kuin lujaksi jalostunut luonne. Lapsesta asti kylmiä kutsutaan persoonallisuushäiriöisiksi, eikä siinä ole mitään ylpeiltävää.
Missä menee persoonallisuudessa normaalin ja häiriön raja? Kun kaikki ollaan kuitenkin omia erilaisia persoonallisuuksia.
Helppo niiden on päteä, jotka ovat normaaleja. 🥲
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
No sä tuskin elämässäs oot voittanu ees partiolaisten joulukinkkuarpajaisissa
Tämä täsmää.
En ole milloinkaan
joulukinkkuarpajaisiin
roposiani tuhlannut.
Tuskin tänäkään jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
Kuulostat ihan yhdeltä tyypiltä jota tapailin. Tiedoksesi että tunne-elämän vanmaisuus ei ole sama asia kuin lujaksi jalostunut luonne. Lapsesta asti kylmiä kutsutaan persoonallisuushäiriöisiksi, eikä siinä ole mitään ylpeiltävää.
Missä menee persoonallisuudessa normaalin ja häiriön raja? Kun kaikki ollaan kuitenkin omia erilaisia persoonallisuuksia.
Häiriöisen toimintakyky on vakavasti rajoittunut. Ei esimerkiksi kykene terveisiin ihmissuhteisiin. Ole hyvä.
Voi ja se vaatii usein juurikin sen että kokee jotakin käsittämättömän hirveää ja sen jälkeen kaikki on aika lailla "jaa". Itselleni käynyt sama. En kuitenkaan katkeroitunut vaan opin ennemminkin nauttimaan pienistä iloista ja hyväksymään sen, että pahoja asioita tapahtuu. Ja että niistäkin pääsee lopulta yli. Se muisto ei vainoa ikuisesti, lopulta sekin väsyy
Mutta en tosiaan koe empatiaa enää samalla tavalla. En toivo kenellekään pahaa ja pyrin ennaltaehkäisemään pahoja asioita, mutta jos sellaista tapahtuu, niin kannustan uhreja ennemminkin vaan eteenpäin kuin menisin mukaan heidän kärsimykseensä
Tuollaisen trauman käsittely pakottaa myös sellaisiin ajatuksiin, mitä ei oikeastaan voi edes selittää tavikselle, jonka elämän suurin tragedia on jotakin hyvin pientä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala musertaa. Ja Jeesus pelastaa. Ei siis mikään mahti maailmassa muserra. Godly sorrow though.
Vierailija kirjoitti:
Selviytymisvietti aktivoituu. Olen ollut vähemmän järkyttävissä tilanteissa, mutta mulla on silti selviytymisvietti aktivoitunut. Se vie läpi minkä tahansa.
Tämä. Huonoistakin lähtökohdista voi ponnistaa menestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
No sä tuskin elämässäs oot voittanu ees partiolaisten joulukinkkuarpajaisissa
Ja sä et ole voittanut kun v.ttumaisen luontees.
Sä olit hauskempi kun vielä dokasit. Vaikka Vammalan yöelämä tuskin tenhoaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se murtuminen on? Se pitäisi ensiksi määritellä. Mulla on esim. traumahistoria, johon liittyy läheisten menetyksiä, väkivaltaa, päihteitä, turvattomuutta etc. Aina joskus joku ihmettelee, kun kuulee mun taustoista, kuinka olen vielä järjissäni tai eikö seinä tule vastaan. Suren omalla tavallani mutta sellainen seinä ei ole tullut vastaan, että olisin luhistunut. Jollain voimilla kokoan itseni aina kasaan ja sen olen oppinut, että elämä jatkuu, sattuipa mitään vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
Kuulostat ihan yhdeltä tyypiltä jota tapailin. Tiedoksesi että tunne-elämän vanmaisuus ei ole sama asia kuin lujaksi jalostunut luonne. Lapsesta asti kylmiä kutsutaan persoonallisuushäiriöisiksi, eikä siinä ole mitään ylpeiltävää.
Missä menee persoonallisuudessa normaalin ja häiriön raja? Kun kaikki ollaan kuitenkin omia erilaisia persoonallisuuksia.
Häiriöisen toimintakyky on vakavasti rajoittunut. Ei esimerkiksi kykene terveisiin ihmissuhteisiin. Ole hyvä.
No, vaikka häiriöinen tietyiltä osilta olenkin, en ole niin häiriöinen, että muille kiukuttelen ja karjun kuin hyeena! Ja se on "normaalia"? Minusta epänormaalia!
Ei mua pahanilk.trollijorinatkaan hetkauta,
nämä on ihmiselämän ilmiöitä vain.
Koen syvää myötätuntoa ja
voimakkaita tunteita sydäntäni
koskettavissa konteksteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
Kuulostat ihan yhdeltä tyypiltä jota tapailin. Tiedoksesi että tunne-elämän vanmaisuus ei ole sama asia kuin lujaksi jalostunut luonne. Lapsesta asti kylmiä kutsutaan persoonallisuushäiriöisiksi, eikä siinä ole mitään ylpeiltävää.
Missä menee persoonallisuudessa normaalin ja häiriön raja? Kun kaikki ollaan kuitenkin omia erilaisia persoonallisuuksia.
Tää ei mun.
No en kyllä koe myötätuntoa kiusaajia kohtaan. Pidä runosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut on syntyneet heiksi. Voittajiksi.
No sä tuskin elämässäs oot voittanu ees partiolaisten joulukinkkuarpajaisissa
Ja sä et ole voittanut kun v.ttumaisen luontees.
Sä olit hauskempi kun vielä dokasit. Vaikka Vammalan yöelämä tuskin tenhoaa enää.
Eikä nämä.
Kaikista muinaisimmat ja vanhimmat
syntyvät täysin toisin tendenssein
ja tarkoitusperin. Kaikki basic on jo
koettu ja nähty - tuhansin silmin.
Eikä se enää kiinnosta vähääkään.