Ihmisten pinnallisuus järkyttää
Olen mies ja koko elämäni ollut normaalipainonen kunnes sairastuin vakavasti ja jouduin käyttämään pitkään kortisonia ja sen lääkityksen takia lihoin lyhyessä ajassa +30kg. Sairaus saatiin onneksi kuriin ja lääkkeen lopetettaessani laihduin samoihin mittoihin missä olin ennen. Sen ajan kun ehdin olla ylipainonen, niin työkaverit kohteli ihan eri tavalla kuin nyt taas normaalipainosena. Ignooraamista, vähättelyä, kaiken sanomani kyseenalaistamista, kukaan ei hymyillyt ja olin aina joko näkymätön tai melkeen tuntu kuin mua vihattaisiin.
Miksi toisen ihmisen keho aiheuttaa suoranaisia aggression tuntemuksia toisissa? En ikinä uskonut miten paha tilanne isommilla ihmisillä on, kunnes pääsin itse sen kokemaan. Voitaisiinko olla ihmisiä ihmisille?
Kommentit (29)
Minulla samankaltainen kokemus. Lihoin ollessani sairas, ja jotkut ihmiset, esim hyvä ystäväni, katsoi kehoani aivan avoimen inhoten.
Huomasin sen, että jos nainen jotain ei saa missään nimessä olla, niin ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus naisena! Olin aina hoikka ja urheilullinen, sitten sairastuin vakavasti ja lihoin 30+ kg. Vaikka olin edelleen nuori ja ihan nätti nainen, sain osakseni suoranaista vihaa. Olin ihan samanlainen oma itseni, olen aina kiva ja reilu kaikille, sosiaalisesti avoin jne. Ihan siis ventovieraatkin kohteli eri tavalla. Minut jätettiin ulos kaikenmaailman jutuista, töissä mentiin istumaan eri pöytään, jos puhuin se ignoorattiin jne.
Lokakuussa -23 aloin laihduttaa. Painoa on tippunut nyt 25kg, ja normaalipainoon on vielä hieman matkaa mutta jo nyt ihmiset käyttäytyy aivan eri tavalla. Saan hymyilevää asiakaspalvelua, töissä puhutaan kuin ihmiselle, minut otetaan vakavasti lääkärissä (tää oli todella häkellyttävä kokemus!), "perheen"jäsenet ja sukulaiset on ihan että nyt on parempi (nää on ihmisiä joihin pidän syystä etäisyyttä). Ja mikä hauskinta? En ole itse enää sellainen hymyileväinen kuin ennen, vaan omissa oloissa kulkiessani suo
Minähän meikkaan aina huolella lääkäriin mennessä. Aivan älytöntä, mutta silloin minulle ei puhuta kuin vajaaälyiselle. Ongelma on kuitenkin se, että ikää alkaa tulla ja pian ei meikkikään auta. Olen alkanut välttelemään koko lääkärissä käyntiä, mutta vanhanahan ne vaivat tahtovat yleensä lisääntyä.
Totta. Syvällisille ihmisille muiden ihmisten jyrääminen kaikessa on myös järkyttävää. Ei välinpitämättömyys. Autolla vaan mennään ja muista viis. On sensitiivisiä ihmisiä ja haluttaisi jo parempi maailma.
Töissä alkaa uskottavuus mennä, kun vanhenee. Tämä on outoa, koska juuri silloin olisi kokemusta. Tosin uskottavuutta työelämässä ei ole aivan nuorenakaan. Kaikkein parhaiten "tiedät" asioista, kun olet 30-40-vuotias, laiha ja kauniskasvoinen. Miehillä uskottavuuteen vaikuttaa myös pituus ulkonäön lisäksi.
Kirjoitat viisaasti! Hämmästyin suorastaan, koska omalle kohdalleni on sattunut vain naisten pinnallista ulkonäköä arvostavia miehiä. Kukaan ei halua tutustua sisimpään, mutta sinä olet hieno mies!
Sielun kypsyystaso pinnallisilla ihmisillä on vielä jalostumaton. Jotta sieluilla olisi viisautta, tarvittaisiin älykkyyttä. Jos ei ole ihmisillä tietynlaista älykkyyttä, niin sellaiset sielut eivät voi ammentaa tai saavuttaa suurempaa viisautta. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.
Kyllä ulkonäköäni haukuttiin kun hain töitä asiakaspalvelijana. Olen lähes 50 v mies ja kokemusta myyntihommista 15 vuotta kuitenkin mutta minulla oli ihan tavis vaatteet kun hain töihin prismaan. Noin 50 v nais haastattelija sanoi ettei tyylini edusta sitä mitä prisma toivoo. Kysyin mikä tyyli, on tavalliset vaatteet farkut ja talvitakki ja siistit ehjät kengät. Se mutisi jotain ja sitten muistin että heillä on noin 120 kg naismyyjä kassalla. Sanoin siitä sille että teillä on naismyyjä joka juuri ja juuri jaksaa kävellä koska painaa ainakin 120 kg miten minun palkkaamiseni voi olla este. Se sanoi että haastattelu on loppu.
Tuollaista se on kuin sairastuu. Tiedän omista kokemuksista ihan että mitä huonommin menee sitä törkeämpiä ihmiset on. Ns. nokkii heikointa. Jos olisit voittanut lotossa miljoonia ja huviksesi syönyt itsesi +30 kg possuksi niin kaikki olisi olleet mukavia kiloista huolimatta!
Itse olen aina ollut normaalipainoinen, ja silti minua on koko elämäni syrjitty päiväkoti- työ- ja kouluyhteisöissä.
Menin pitkästä aikaa viime viikolla käymään korkeakouluni ainehärjestön sitseillä ja huomasin, että syrjintä jatkuu edelleen ja muistin, miksi en käy niissä: minua ei edes tervehditty pöytään istuessani. Yritin tutustua vieressä istuviin, mutta kaikki puhuivat keskenään omia juttujaan joista olin ihan pihalla, eikä kukaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta tutustua minuun. Kukaan ei kysynyt minulta mitään, vaikka itse kyselin muiden nimistä, kotikaupungeista ja opiskeluista.
Lyöttäydyin sitsien jälkeen johonkin porukkaan, josta minut lopulta syrjäytettiin, koska "kämppään ei mahdu enempää ihmisiä". Olin tyrmistynyt, ja jäin yksin kadulle itkemään ja juomaan viinaa.
En tiedä, mistä tämä johtuu.