Ihmiset eroavat nykyään niin helposti!

Ennen vanhaan oli semmoinen elämäntapa kuin huono avioliitto. Siinä sitten elettiin eikä pois päästy. En ikinä halua tuollaista maailmaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan oli semmoinen elämäntapa kuin huono avioliitto. Siinä sitten elettiin eikä pois päästy. En ikinä halua tuollaista maailmaa takaisin.

Ei sellaista kukaan olekaan tuomassa takaisin. Jotkut vainoharhaiset luovat sellaista kuvaa. Peitelläkseen omia täysin törkeitä tekojaan.

Voi sitä alapeukkujen määrää kun minä olen kertonut etten eroa. En vaikka en rakasta, en oikeastaan tunne puolisoani kohtaan kaveruutta kummempaa. Haaveilen itsenäisestä elämästä ja odotan oikein, että ehkä joskus vanhana.

Niin että miksi en eroa. No juuri siksi kun ei ole ns. kunnon syytä rikkoa lapsen perhettä. Vanhempina meillä homma toimii. Ei me kyräillä tai olla huonoissa väleissä.

Ketään muuta en neuvoisi jäämään tähän.

^Lisään tuohon viestiini nro 43, että ansaitseeko joku (tässä tapauksessa mun mies) sen, että puoliso on sen kanssa vaan koska ei oikein jaksa nähdä vaivaa erota?? On sun kanssa tottumuksesta ja odottaa aikaa kun sua ei ole. Kuulostaa omaankin korvaan aivan kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä alapeukkujen määrää kun minä olen kertonut etten eroa. En vaikka en rakasta, en oikeastaan tunne puolisoani kohtaan kaveruutta kummempaa. Haaveilen itsenäisestä elämästä ja odotan oikein, että ehkä joskus vanhana.

Niin että miksi en eroa. No juuri siksi kun ei ole ns. kunnon syytä rikkoa lapsen perhettä. Vanhempina meillä homma toimii. Ei me kyräillä tai olla huonoissa väleissä.

Ketään muuta en neuvoisi jäämään tähän.

Et siis osaa rakastaa. Ketään. Ja toisaalta et todellakaan ole kenenkään rakkauden arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

^Lisään tuohon viestiini nro 43, että ansaitseeko joku (tässä tapauksessa mun mies) sen, että puoliso on sen kanssa vaan koska ei oikein jaksa nähdä vaivaa erota?? On sun kanssa tottumuksesta ja odottaa aikaa kun sua ei ole. Kuulostaa omaankin korvaan aivan kamalalta.

Tunnekylmältä hyväksikäyttäjältä vaikutat. Sääli lapsiasi. Olet vanhempana epäonnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä alapeukkujen määrää kun minä olen kertonut etten eroa. En vaikka en rakasta, en oikeastaan tunne puolisoani kohtaan kaveruutta kummempaa. Haaveilen itsenäisestä elämästä ja odotan oikein, että ehkä joskus vanhana.

Niin että miksi en eroa. No juuri siksi kun ei ole ns. kunnon syytä rikkoa lapsen perhettä. Vanhempina meillä homma toimii. Ei me kyräillä tai olla huonoissa väleissä.

Ketään muuta en neuvoisi jäämään tähän.

Et siis osaa rakastaa. Ketään. Ja toisaalta et todellakaan ole kenenkään rakkauden arvoinen.

Kyllä minä lastani rakastan. Tottakai olen rakkauden arvoinen, mitäs hupsuttelet. En ehkä mieheni rakkauden arvoinen. Mutta ainakaan minä en eroa. Miksei mieheni ota eroa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^Lisään tuohon viestiini nro 43, että ansaitseeko joku (tässä tapauksessa mun mies) sen, että puoliso on sen kanssa vaan koska ei oikein jaksa nähdä vaivaa erota?? On sun kanssa tottumuksesta ja odottaa aikaa kun sua ei ole. Kuulostaa omaankin korvaan aivan kamalalta.

Tunnekylmältä hyväksikäyttäjältä vaikutat. Sääli lapsiasi. Olet vanhempana epäonnistunut.

Ei liity vanhemmuuteen. Hyväksikäyttäjä ehkä olenkin. Mutta hyötyyhän mieskin tästä jotain kun ei hae eroa.

Aika usein nämä, ketkä jaksaa paheksua toisten eroja, on itse jollain tapaa riippuvaisia puolisostaan, häpeävät tätä, ja näin ollen haluavat vain kiillottaa omaa sädekehäänsä. Siis esim. pienituloinen, miehensä siivellä elävä nainen paheksuu hyvätuloista ystäväänsä, joka erosi. Todellisuudessa, tuo paheksuja itse ei voisi erota ilman, että elintasonsa (ja siis myös lasten elintaso toisessa kodissa) kärsisi huomattavasti, kun taas sen hyvätuloisen tapauksessa elintaso pysyy samana myös eron jälkeen, koska suhteessa ei ollut taloudellista hyötymistä toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä alapeukkujen määrää kun minä olen kertonut etten eroa. En vaikka en rakasta, en oikeastaan tunne puolisoani kohtaan kaveruutta kummempaa. Haaveilen itsenäisestä elämästä ja odotan oikein, että ehkä joskus vanhana.

Niin että miksi en eroa. No juuri siksi kun ei ole ns. kunnon syytä rikkoa lapsen perhettä. Vanhempina meillä homma toimii. Ei me kyräillä tai olla huonoissa väleissä.

Ketään muuta en neuvoisi jäämään tähän.

Et siis osaa rakastaa. Ketään. Ja toisaalta et todellakaan ole kenenkään rakkauden arvoinen.

 

 

Kyllä minä lastani rakastan. Tottakai olen rakkauden arvoinen, mitäs hupsuttelet. En ehkä mieheni rakkauden arvoinen. Mutta ainakaan minä en eroa. Miksei mieheni ota eroa??

Ei kukaan kaltaistasi voi rakastaa. Voit haaveilla siitä. Mutta et sitä tule löytämään. Ja syyllinen löytyy silloin peiliin katsomalla.

Täytyy vaan osata väistää lapsiansat niin eroaminen on helppoa.

Minä en niinkään sitä eroamista ihmettele, vaan sitä, että niin kovin monet menevät päätä pahkaa uuteen suhteeseen ja heti hankkivat yhteisen lapsen. Ikään kuin varmistaakseen sitä uutta suhdetta. Eikä se useinkaan toimi, vaan taas erotaan.

Meilläkin on lähistöllä jotain 3-4 perhettä, joissa on naisella 3-4 lasta ja kaikilla eri isät. Ja nyt ovat vielä uudessa suhteessa. Ja niillä ex-miehillä tietysti tahollaan uusia suhteita ja uusia lapsia.

Sitä väliin miettii niiden lasten olosuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Aika usein nämä, ketkä jaksaa paheksua toisten eroja, on itse jollain tapaa riippuvaisia puolisostaan, häpeävät tätä, ja näin ollen haluavat vain kiillottaa omaa sädekehäänsä. Siis esim. pienituloinen, miehensä siivellä elävä nainen paheksuu hyvätuloista ystäväänsä, joka erosi. Todellisuudessa, tuo paheksuja itse ei voisi erota ilman, että elintasonsa (ja siis myös lasten elintaso toisessa kodissa) kärsisi huomattavasti, kun taas sen hyvätuloisen tapauksessa elintaso pysyy samana myös eron jälkeen, koska suhteessa ei ollut taloudellista hyötymistä toisesta.

Voi olla. Tai sitten tuo tarina voi vain keino siirtää huomio muualle. Kaasuvalotuksenakin tunnettu manipulointikeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parani ja paljon. 15 vuotta elin puutteessa lasten ja kulissien takia. Eron jälkeen ei tarvitse enää olla puutteessa.

Oma syysi. Miksi menit tuollaiseen parisuhteeseen? 

Niin? Itse siitä erosinkin. Mikä oli pointtisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä parani ja paljon. 15 vuotta elin puutteessa lasten ja kulissien takia. Eron jälkeen ei tarvitse enää olla puutteessa.

Oma syysi. Miksi menit tuollaiseen parisuhteeseen? 

Minua koijjattiin. En tiennyt, että seksi loppuu lasten jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en niinkään sitä eroamista ihmettele, vaan sitä, että niin kovin monet menevät päätä pahkaa uuteen suhteeseen ja heti hankkivat yhteisen lapsen. Ikään kuin varmistaakseen sitä uutta suhdetta. Eikä se useinkaan toimi, vaan taas erotaan.

Meilläkin on lähistöllä jotain 3-4 perhettä, joissa on naisella 3-4 lasta ja kaikilla eri isät. Ja nyt ovat vielä uudessa suhteessa. Ja niillä ex-miehillä tietysti tahollaan uusia suhteita ja uusia lapsia.

Sitä väliin miettii niiden lasten olosuhteita.

No juuri tämä. Tuollaisten ei pitäisi lapsia hankkia lainkaan. Täysin vastuuttomia ja epäkelpoja vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei häpeän takia tarvitse olla väkisin naimisissa, jos ei enää homma toimi 

Max-aika on yleensä 4-6 vuotta ja se on niin nähty. 

Myös naimisiin mennään hetken mielijohteesta. Noita uusioperheitä on jo paljon ja kamalaa sukunimien sekamelskaa. Kun on löytänyt heti alkuunsa hyvän puolison ei tarvitse erota. Olemme olleet yli 40 vuotta naimisissa eikä koskaan ole käynyt mielessäkään erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei häpeän takia tarvitse olla väkisin naimisissa, jos ei enää homma toimi 

Max-aika on yleensä 4-6 vuotta ja se on niin nähty. 

 

Siksi kannattaa aina olla varasuunnitelma valmiina. Tekee mielummin kylmän viileitä ratkaisuja. Liika sitoutuminen on riski jota kannattaa välttää. Ihmisistä kannattaa ottaa irti se minkä niistä saa ja sitten nostaa kytkintä.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on lyhyt, ei sitä kannata tuhlata huonossa liitossa, menee terveys ja mieli rikki. Lapset eivät ole mikään syy jatkaa liittoa.

Kannattaa tehdä lapset siinä vaiheessa, kun on tutustunut toiseen ja itseensä.